Margaret Thatcher — feministi ja monikulttuurisuuden esitaistelija?
Kokoomuslaisen
pääministeri Jyrki Kataisen mukaan toissa päivänä kuollut
Margaret Thatcher ”avasi tietä muille naisille politiikan
huipulle”.
Feministinen
Tulva-lehti kiiruhti torjumaan Kataisen väitteen ja muistutti, että
Thatcher toivoi koulujen tuomitsevan homoseksuaalisuuden,
kannattaneen Etelä-Afrikan erillisyyspolitiikkaa jne.
Tulva myös
huomauttaa — aivan oikein — , että ”[h]änen 11 vuoden
hallintokaudellaan ei kuitenkaan nostettu yhtään toista naista
keskeiseen poliittiseen asemaan”.
Silti väitän, että
Katainen on oikeassa.
On nimittäin eri
asia, mikä oli Thatcherin politiikan julkilausuttu periaate tai
minkälaista politiikkaa Englannin konservatiivit ja heitä
seuranneet tahot ympäri maailmaa kuvittelivat tekevänsä ja se,
mitä todellisia seurauksia heidän harjoittamallaan ns.
uusliberalistisella politiikalla on ollut.
Suomessa Thatcherin
politiikkaa alettiin seurata ensin kokoomuslaisen Harri Holkerin
toimesta 1980-luvun lopulla ja myöhemmin keskustalaisen Esko Ahon
johdolla 1990-luvun alussa.
Thatcheria seuraten
hyvinvointivaltiota alettiin ajamaan alas ulkoistamalla ja
yksityistämällä julkisia palveluita. Inflaation vastainen taistelu
tuli työttömyydentorjuntaa keskeisemmäksi. Pääomien,
ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta lisättiin.
Sosiologisesti
käsitteellistettynä hyvinvointivaltion alasajo ilmeni siirtymänä
(hetero)normatiivista mies- ja naiskansalaisuutta tuottaneesta
monokulttuurisesta kansallisvaltiokeskeisestä kuriyhteiskunnasta
kohti monikulttuurista yksilö- ja kulutuskeskeistä
kontrolliyhteiskuntaa.
Thatcherin vihaama
hyvinvointivaltio oli äärimmäisen normatiivinen. Holhotessaan
kansalaisiaan se samalla tuotti sosiaalipolitiikallaan yhtenäiskulttuuria, jossa oli selkeät
sukupuoliroolit.
Hyvinvointivaltio
saattoi olla naisystävällinen, mutta sen sallima naiseuden ala oli
kapea. Oikeastaan hyvinvointivaltio oli vain ja ainoastaan
äitiystävällinen. Myös miesten elämä oli säädeltyä kuin
armeijassa arvohierarkioineen.
Ei ole vahinko, että
hyvinvointivaltion alasajon kanssa osuvat yhteen sellaiset
naisemansipaation merkkipaalut kuin vaikkapa naisten mahdollisuus
toimia muinakin valtioneuvoston jäseninä kuin sosiaali- ja terveys-
tai opetusministerinä; oikeus upseerinuraan tai pappeuteen.
Uskaltaudun väittämään, että jopa
naistutkimuksen professuurin perustaminen Helsingin yliopistoon
vuonna 1991 oli seurausta jollain perverssillä tavalla
thatcheriläisyydestä.
Niin ikään vaikka
homoseksuaalisuuden sairausluokitus poistui vuonna 1981, vasta
1990-luvun kuluessa homoseksuaalisuuden stigma alkoi haihtua.
2000-luvulla alettiin puhua pinkistä rahasta ja homoseksuaaleista
tehtiin porvarillisen avioliittoinstituution puolestapuhujia.
Tämäkin kaikki on
tapahtunut samaan aikaan kun niin sanottu uusliberalismi on vallannut
alaa.
Myös maahanmuutto
on lisääntynyt Thatcherin politiikan seuraajien ansiosta:
1980-luvun alussa Suomesta lähdettiin Ruotsiin töihin, Holkerin ja
Ahon pääministerikausilla Suomeen alkoi muuttamaan enemmän ihmisiä
kuin täältä lähteä muualle.
Väitöskirjassani
väitän 1980- ja 1990-luvun taiteesta lähtien jopa
miespoliitikkojen reprsentaatioiden moninaistuneen (tosin Thatcherin mainitsen
vain yhden artikkelin alaviitteessä).
Jos ei hyväksy Tatcheria feministksi, on turha vaatia naiskiintiöitä pörssiyritysten hallituksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Etkö Mikko tunne yhtään menestynyttä naista joka jossain toisen pullon kohdalla selittää inhoavansa naisia ja palkkaavansa jos häneltä kysytään, vain poikkeustapauksissa.
Tacheriähän sanottiin hallituksen ainoaksi ”mieheksi”.
Yksilöiden väliset erot ovat suuremmat, kuin sukupuolen tai rodun tuomat.
Ilmoita asiaton viesti
J.N: ”Suomessa Thatcherin politiikkaa alettiin seurata… ”
Thatcer taisi olla siinä kokoonpanossa, jossa maailman johtavissa asemissa olevat henkilöt sopivat uusliberalismin globaaleista ehdoista.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitus on varmaankin tarkoitettu provokaatioksi ja edustaa taas jonkin sortin ironiaa, mutta pakko lähteä purkamaan siihen sisältyviä ongelmallisia olettamuksia. Ensimmäinen ongelma kirjoituksen taustalla on nähdäkseni hyvinvointivaltion äärimmäinen ”ideaalityypittely”. Tämä tarkoittaa sitä, että näet hyvinvointivaltiolla olevan jonkinlainen perimmäinen luontonsa ja olemuksensa. Yhteiskuntateoreettiselle ajattelulle ominaista on tietysti ideaalityyppinen teoretisointi, mutta tässä voidaan helposti mennä liian pitkälle. Voi käydä niin, että koko sodanjälkeisen Euroopan kehitys pelkistetään möhkäleeksi nimeltä hyvinvointivaltio, joka sai alkunsa toisen maailmansodan päätyttyä ja loppui joskus Thatcherin valtaantulon aikoihin. Kaikki mikä tapahtunut tänä aikana on ”normatiivista hyvinvointivaltiota” ja sen jälkeinen edustaa jotain uutta politiikan, vallan ja talouden kokonaisuutta, johon kuuluvat seksuaalinen moninaisuus, vapaat markkinat, monikulttuurisuus jne. Huomioimatta jää esimerkiksi tietty vaikuttavien tekijöiden aikaviive. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikkapa poliittiset teot alkavat näkyä vasta ”suurien tapahtumien” jälkeen. Selvää on tietysti se, että monessa mielessä Thatcherin tekemä murros alkoi vaikuttaa toden teolla vasta Blairin aikana. Mutta aikaviive voi olla pidempikin. Entä jos sodanjälkeisen hyvinvointivaltiollisen politiikan tietyt piirteet vaikuttavat naisten asemaan positiivisesti vieläkin ja nimenomaan Thatcherin politiikasta huolimatta?
Thatcherin, hyvällä syyllä uuskonservatiiviseksi nimetyn politiikan ohjelmallisena tavoitteena ei ollut lisätä seksuualista moninaisuutta, monikulttuurisuutta jne. Minulla ei ole esittää listaa niistä moninaisista käytännön tavoista, joilla Thatcherin uuskonservatiivinen politiikka hyökkäsi mm. köyhiä yksinhuoltajaäitejä ja siirtolaisia vastaan. Joka tapauksessa ydinperhe, ”kunnon englantilaisuus”, protestanttinen työmoraali jne. olivat poliittisen ajattelun keskeisiä aineksia. Sikäli kunnian antaminen Thatcherille monikulttuurisuuden ja feminismin esitaistelijana menee lähinnä oudon huumorin alueelle. On varmasti niin, että erilaiset tekijät teollistuneiden länsimaiden kehityksessä ovat johtaneet uudenlaiseen identiteettipolitiikkaan, mutta uuskonservatiivien kiittäminen tästä on jokseenkin hassua. Jos kunniaa aletaan johonkin suuntaan jakelemaan, niin itse kääntäisin katseeni vaikkapa 60-luvun opiskelijaradikalismiin, kansalaisoikeus- ja naisliikkeeseen jne.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, olen samaa mieltä, ettei Thatcherilla ollut tarkoitus lisätä yhteiskunnallista moninaisuutta, mutta niin siinä vaan kävi. Toisin sanoen Thatcherilla ja hänen hengenheimolaisilla ei ollut tai ole oikeaa ymmärrystä kapitalismin luonteesta.
Historiallinen fakta on vaan se, että hyvinvointivaltion alasajo on tapahtunut samanaikaisesti kun eurooppalaiset yhteiskunnat ovat moninaistuneet. Taustalla tai selittävänä tekijänä on tietenkin kapitalistisessa tuotannossa tapahtuneet muutokset.
Ilmoita asiaton viesti
Ei Thatcher moninaisuutta lisäänyt, kysymys on aivan toisenlaisesta mekanismista,
Englannissa, Saksassa, Ranskassa ym monessamuussa maassa oli merkittäviä vähemmistöjä ja heidän korkeampi syntyvyytensä ja maahnamuuto, laillinne ja laiton ovat kasvattaneet näitä vähemmistöjä.
Kun he ovat aina kuuluneet sellaisiin pienituloisiin luokkiin, joihin hyvinvointivaltio on huonosti kohdistanut tukiaan.
Sen seurauksena he ovat käpertyneet vanhaan malliin eli jengi, heimo,suku on se , joka luo heille ”hyvinvointivaltion ”
Suomessakin esim Helvetin Enkelit ovat hyvä esimerkki kehitryksestä, joka ei edes liity ihonväriin tai uskontoon.
Kun itegroitumisen sijasta on tapahtunut eriytymistä niin ei voi puhua moninaisuuden lisääntymisestä vaan ennemminkin eriytymisestä ja hajoamisesta
Ilmoita asiaton viesti