Suomen evankelisluterilaisen kirkon rovastit — huonosti käyttäytyvät miehet?
Suomen
evankelisluterilaisen kirkon pää-äänenkannattaja internetissä
eli Kotimaa24-verkkolehti uutisoi eilen siitä, että Oulun
tuomiorovasti Matti Pikkarainen arvosteli Kaleva-lehden blogissa
voimakkaasti sitä, että Suomen Lähetysseura siunaa
lähetystyöntekijäksi miesparin.
Kirjoituksessaan
Pikkarainen rakentaa olkinuken nimeltä etelän valopäät. Hän
kuitenkin kieltäytyy tarkentamasta ketä hän sillä tarkoittaa:
onko kyse Helsingin piispa Irja Askolasta vai Suomen Lähetysseuran
johtaja Seppo Rissasesta. Kysymykseksi jää, miksi Oulun
tuomiorovasti hyökkäisi Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispaa
vastaan antaen ymmärtää tämän olevan kerettiläinen ja
kehottaisi Lähetysseuran johtajaa rikkomaan Suomen lakia ja
nousemaan esivaltavaa vastaan?
Aikaisemmin suuri
yleisö tunsi Pikkaraisen muun muassa siitä, että hän on kieltänyt
katsovansa sillä silmällä teinityttöjen pyllynpyöritystä
jääkiekko-otteluissa, vaan keskittyvän jääkiekkokaukalossa
painivien hikisten miesten ja niin sanotun makkarajonon tarkkailuun.
Pikkarainen ei ole
ainoa Suomen evankelisluterilaisen kirkon vanhemman sukupolven
huonosti käyttäytyvä rovasti, joka ahneesti rikkoo nimenomaan
niitä moraalisääntöjä, joita nykyajan sivistyneet ihmiset
kokevat arvokkaina, pyhinä ja puolustamisen arvoisina.
Vuosi sitten
perussuomalaisten kansanedustaja Kimmo Kivelä kiusasi ilvehtimällä
ja matkimalla Lapista kotoisin olevaa keskustalaista kansanedustaja
Eeva Maria Maijalaa.
On vaikea kuvitella mitä Kivelän kaltaisen
aikuisen miehen päässä pyörii kun hän alentui käyttäytymää
kuin koulukiusaaja yläasteella. Hän ei edes ymmärtänyt lopettaa
ennen kuin hänelle huomautettiin asiasta ja se nousi
valtakunnantietoisuuteen. Kiveläkin on — yllätys, yllätys —
ammatiltaan pappi, eikä mikään apupappi tai kappalainen, vaan
aito ja oikea rovasti.
Aikaisemmin
eduskunnan pappiskansanedustajista oli kunnostautunut keskustan
kansanedustaja Lauri Oinonen, joka tuli tunnetuksi tahmatassuna. Hän
lähetteli mm. eduskunnan virkanaisille kukkia ja kirjeitä kuin aviorikkoja senkin
jälkeen kun hänelle oli selvästi ilmoitettu, että hänen
huomionosoitukset ovat epätoivottuja. Oinonenkin on
siviiliammatiltaan pappi — ja rovasti.
Herää kysymys,
mitkä ovatkaan kriteerille Suomen evankelisluterilaisen kirkon
rovastin arvonimen saamiselle? Olisiko sittenkin niin, että eroamiset
luterilaisesta kirkosta johtuvat ihan siitä syystä, että vanhemman
sukupolven kirkon miespapeilta puuttuvat alkeellisimmatkin käytöstavat?
Hyvä kirjoitus!
Ilmoita asiaton viesti
Arvoisa Jiri.
Minäkin tunnen erään kirvesmiehen, joka kirosi karkeasti, kun iski vasaralla sormeensa. Tästä päättelin, että kaikki kirvesmiehet ovat kauheita kiroilijoita. Luinpa erään vasemmistoliittolaisen huulilta kirosanan, kun hän katseli vaalitulosta.. kauheaa, että kaikki vasemmistoliittolaisetkin ovat tätä kiroilijoiden joukkoa…
Sanot itsestäsi, että olet väärinymmärtäjä.. siis ymmärrät kirjoitukseni oikein.
Ilmoita asiaton viesti
Hassua tai oikeastaan surullista tässä on se, että piispa Irja Askola on saanut henkilökohtaista vihapostia ja uhkauksia uskovaisilta, kun on sunnuntaina siunaamassa homoparin lähetystyöhön Kaakkois-Aasian reissulle.
Kertoo jotakin näiden kyseisten uskovaisten kaksinaamaisuudesta, elämänarvoista ja ennakkoluuloista? Varmasti tosiuskovaisia.
http://m.iltalehti.fi/uutiset/2013060517109132_uu….
Ilmoita asiaton viesti
Johannes Kastaja käytti sanaa tarkoittaen epäuskoa. ”Te kyykäärmeen siköt.”, mutta ei kiroilllut.
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin tässä keskustelussa on epäloogisuutta yleistykien ja vihjailujen ilmapiirissä. Jos jostain asiasta on erimieltä ja pitää sitä Raamatun vastaisena, niin sellainen henkilö leimataan vihapuhujaksi, fundamentaliksi, vanhoilliseksi yms. Eläköön suomalainen vihjaileva keskustelukulttuuri. Meillä suomalaisilla on paljon opittavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jiri Nieminen, eläpäs yleistä! Elä ainakaan noin räikeästi, sillä niin rovasteissa kuin akateemisissa sekotyöläisissä, politiikan tutkijoissa kuin kadunlakaisijoissakin on kaiken laista porukkaa – idästä länteen, pohjoisesta etelään – ja vielä siihen väliinkin.
Jos kirkon väki ei puolusta normaalia heteroihmistä eikä heteroiden oikeutta elää tässä homoseksuaalien ylitallaamassa Suomenmaassa, niin kuka sitten meitä heteroja puolustaa? Tähän astihan heteroutta ovat puolustanut normaaliolotilana juuri kristilliset piirit. Nyt näköjään edes he eivät enää ole turvana eikä tukena, joten jos en olisi eronnut kirkosta kirkkoveron vuoksi jo aikaa sitten, nyt eroaisin! Pelkästään protestina tähän uuskovaisuuteen kääntyneiden piispojen ja pappien takia.
Ja sen tietän, että Lahdessakin on ainakin yksi rehellinen, kristillisiä arvoja puolustava miespuolinen pastori, joka ääneen uskaltaa kantaansa puolustaa. Hän on pastori Raimo Luukkanen.
Ilmoita asiaton viesti
Kirkko ei ole irrallinen muista yhteiskunnallista instituutioista. Heterous keksittiin normaalina olotilana 1800-luvun lopulla ja kirkko yhdessä muiden instituutioiden kanssa otti sen tuolloin agendalleen. Nyt hiljalleen yhteiskunnalliset instituutiot ovat luopuneet normalisoivasta vallankäytöstä, niin hiljalleen myös kirkko seuraa perässä.
Ymmärrän kyllä, että tämä kehitys ihmisille, joilla on heikko itsetunto tai ovat epävarmoja omasta identiteetistään, saattaa aiheuttaa hetkellistä ahdistusta.
Raamatusta on moneksi: Vuorisaarnaa on esim. aika vaikea lukea normalisoivan vallankäytön oppikirjana. Päinvastoin, enemmänkin se puhuu moninaisuudesta, ihmiskunnasta Jumalan kämmenellä, jossa ei ole yhtä normia; kukin voi tulla sellaisena kuin on.
Ilmoita asiaton viesti
Heterous ei keksitty 1800-luvun loppupuolella.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä se keksittiin, identiteettinä.
Sitä ennen se, mitä nykyään ymmärretään seksuaalisuutena, ymmärrettiin tekoina, ei ihmisen identiteettinä.
Eli vitsinä voisi sanoa, että ennen 1800-luvun loppua, jos nyt mies yhden kerran jörni miehen kanssa, niin häntä ei pidetty homona, vaan hänen katsottiin harjoittaneen sodomiaa (joka oli mahdollista kuitata ripittäytymällä ja syntien anteeksiannolla, ainakin kirkon puolesta).
Ilmoita asiaton viesti
Johannes Kastajan käyttämä kielikuva oli kova, mutta nimi Johannes merkitsee Jumalalle armollinen. Jumalan haluaa armahtaa. Teologisesti mies ja vaimo tulevat yhdeksi lihaksi, ja siinä on Jumalan ilmoittama tahto, eikä siihen voi lisätä ja pois ottaa, mistä raamattu varoittaa. Kun Luther keskusteli ehtoollisen merkityksestä, hän uskoi Jumalan sanan todeksi, kun taas Sveitsin uskonpuhdistus kulki omille teilleen, kun järki ei uskonut Jumalan sanaa.
Ilmoita asiaton viesti