Vasemmistoliiton puoluekokous ja Q-jatkumo

Olin viikonloppuna
järjestyksenvalvojana vasemmistoliiton puoluekokouksessa
Tampereella
. Kyllä, suoritin noin kuukausi sitten virallisen
järjestyksenvalvojan peruskurssin.

 

Valitettavasti
mitään skismaa tai rettelöä en saanut aikaan. Seuraavan kerran
täytyy käyttäytyä provosoivammin: kyykyttää ja nöyryyttää
asiakkaita seduloiden portsarien tyyliin, niin ehkä joku hermostuu
ja saadaan vähän jännitystä ja säpinää elämään.

 

Nyt
allekirjoittaneelle jäi aikaa jopa seurata itse kokousta ovenraosta
sekä tarkkailla paria paikalle saapunutta siviiliasuista poliisia. Haluan isona samanlaiseksi!

 

Aikaisempina
vuosikymmeninä Suposta ollaan tultu lähinnä vakoilemaan
vasemmistolaisten järjestöjen toimintaa, nyt kaksi
nappikuulokkeella varustautunutta lyhythiuksista setää oli
varmistamassa viime kädessä kokouksen osallistujien
turvallisuutta.

 

Mitä itse
kokoukseen tulee, en kokenut sitä kohtaan mitään erikoisempia
intohimoja. Puolueessa olen tarkkailijan ja tutkijan
asemassa; jäsenenä lähinnä pitääkseni yllä sosiaalisia
suhteita.

 

Puoluekokouksessa
hyväksyttiin punavihreä tulevaisuusasiakirja.

 

Mielestäni siinä
olisi saanut olla enemmän scifiä. Esimerkiksi nyt asiakirjaan
hyväksyttiin lausuma, että vasemmisto tekee yhteistyötä
talouskasvun rajat ymmärtävän ammattiyhdistysliikkeen kanssa.
Asiakirjan kirjoittajat olisivat voinee katsoa enemmän Star Trekkiä
ja kapteeni Jean-Luc Picardin seikkailuja ja huomioida, että
talouskasvulla ei ole rajoja: jos galaksimme materiaaliset resurssit
loppuvat, ihmiskunta kehittyessään — sosialismissa ihmiskunta
kehittyy eksponentiaalista vauhtia — voi siirtyä Q-jatkumoon
alkaen hallita ajan ja paikan kategorioita.

 

Sitä paitsi
punavihreys sanana on aika ysäriä.

 

Mitä
henkilövalintoihin tulee, niin Paavo Arhinmäki oletetusti jatkaa
puheenjohtajana. Niin ikään kansanedustaja Aino-Kaisa Pekosen
valinta 1. varapuheenjohtajaksi oli selviö.

 

Tosin allekirjoittaneelle
jäi epäselväksi, miksi AKP halusi varapuheenjohtajaksi. Hän on jo
kansanedustaja, hänen valintansa seuraavaan eduskuntaan on kirkossa kuulutettu (vaikka hän ei edes kuulu kirkkoon)
ja jos Arhinmäki kyllästyy joku päivä puheenjohtajuuteen, on AKP
vasemmistoliiton seuraava puheenjohtaja — ainakin, jos se on
allekirjoittaneesta kiinni.

 

Puolueen
varapuheenjohtajistoon valitaan ja sinne tarjoutuu yleensä
henkilöitä, jotka eivät vielä ole kansanedustajia, mutta joilla
on hyvät mahdollisuudet päästä läpi seuraavissa
eduskuntavaaleissa.

 

Sen lisäksi puolueen puheenjohtajisto kokonaisuutena on
puheenjohtajan lisäksi tärkeä imagollinen viesti äänestäjille siitä,
minkälaisia ihmisiä puolueessa on.

 

Vasemmistoliiton 2.
ja 3. varapuheenjohtajiksi valittiin insinööri Sari Moisanen Lapin
Kemistä ja kirvesmies Kalle Hyötynen Tampereen Hervannasta.

 

Puoluesihteeriksi
valittiin Marko Varajärvi. En tunne häntä laisinkaan. Olin
ajatellut, että vasemmistonaisten puheenjohtaja Saila Ruuthin
valinta olisi ollut kutakuinkin läpihuutojuttu varsinkin sen jälkeen
kun vasemmistoliiton SAK:lainen siipi oli saanut tarpeensa
tyydytettyä Hyötysen tultua valituksi varapuheenjohtajistoon. Mutta
ehkä parempi näin päin. Varajärvellä on siis muun muassa
ammattiyhdistysliikkeen toimitsijan tausta.

 

Puoluevaltuuston
puheenjohtajaksi valittiin tuleva kansanedustaja Hanna Sarkkinen Oulusta.

 

AKP:n
varapuheenjohtajaksi ehdolle lähdön lisäksi eniten kokouksessa
mietitytti liikenneministeri Merja Kyllösen lauantaiaamuinen puhe,
jota jotkut pitivät erinomaisena purkauksena. Politiikan tutkijan
mielessäni se enemmänkin hämmensi.

 

Vaikka Kyllönen
ministerinä on yksi määrätietoisimmista politiikoista nykyisessä
valtioneuvostossa, jo aikaisemmin ihmetytti hänen ilmoittautumisensa
ehdokkaaksi eurovaaleihin, ja nyt puhe, jossa hän muun muassa vastasi saamaansa
kritiikkiin.

 

Tällaisista
avautumisista ja ehdokkaaksi lähtemisistä tulee sellainen tunne,
että Kyllönen hiljalleen olisi kypsymässä ja haluaisi niin
sanotusti nostaa kytkintä.

 

PS. Myös
jalkapalloseura nimeltä SKP piti viikonloppuna puoluekokouksensa.
Kommunistien pitkäaikainen puheenjohtaja Yrjö Hakanen jätti
tehtävänsä ja tilalle valittiin viime vuodet puoluesihteerinä
toiminut J-P Väisänen. Tuli mieleen, että onko hän ensimmäinen
avoimesti homoseksuaali puolueensa puheenjohtaja Suomessa? Pekka
Haavistohan ei ollut 1990-luvun puolivälissä tullut niin sanotusti
ulos kaapista.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu