Miksi nuori mies eroaa kirkosta?
Alussa Jumala loi
taivaan ja maan, ja Hän loi myös eteläsuomalaisen
radanvarsikaupungin ja sen asukkaat.
Tuossa
radanvarsikaupungissa allekirjoittanut kävin lapsena pyhäkoulussa:
askartelin suklaakonvehtirasiasta ristin ja opin, että Etiopiassa
nähdään nälkää ja kaikki maailman ihmiset, ei ainoastaan
vierustoveri tai naapuri, ovat lähimmäisiäni.
Jumala näki, että
niin oli hyvä.
15-vuotiaana olin rippileirillä itäsuomalaisessa
leirikeskuksessa. Opettelimme vähäkatekismuksen, kymmenen käskyä
ja luimme isosen opastuksella Evankeliumin Markuksen mukaan (koska se
oli lyhyin). Palattuamme eteläsuomalaiseen radanvarsikaupunkiin,
osallistuin konfirmaatioon.
Yhdeksäntoistavuotiaana
astuin harmaisiin ja opin sotilaspapilta, että murhaaminen ei
olekaan väärin, eivätkä kaikki maailman ihmiset ole lähimmäisiä.
Vihollisesta ei ainoastaan saa, vaan pitää tehdä, verimössöä ja
paskavana, jos esivalta ja vanhalta viinalta haiseva kapiainen niin
määräävät.
Omalla suhteella
Jeesuksen Kristukseen ei niin väliä.
Opin, että
sotilaspappi on kauniisti sanottuna syntisin ammatti maan päällä.
Kun hain Tampereen
kansalaisuutta asepalveluksen jälkeen ja päästyäni opiskelemaan
valtio-oppia Tampereen yliopistoon, erosin samalla Suomen
evankelisluterilaisesta kirkosta.
Mitä tästä
kaikesta voi sanoa?
Ainakin sen, että
syytä siihen, miksi varsinkin nuoret miehet eroavat Suomen
evankelisluterilaisesta kirkosta ei pidä etsiä niinkään Päivi Räsäsestä
kuin kirkon ja armeijan moraalisesti eettisesti kestämättömästä liitosta,
jonka kaikki varusmiespalveluksen käyneet miehet joutuvat käymään
läpi miettiessään suhdettaan Jeesuksen sovintotyöhön.
Evvk, muta mitä vittua suomalaisella miehellä on tekemistä kirkossa..?
Sitähän sä kysyit.. ?
Ilmoita asiaton viesti
Ei ainakaan sitä v-alkuista sieltä etsi. Törkimys.
Ilmoita asiaton viesti
Hauskaa persukieltä!
Ilmoita asiaton viesti
Mitenkäs ihan tuo uskon puute?
Ilmoita asiaton viesti
”Yhdeksäntoistavuotiaana astuin harmaisiin ja opin sotilaspapilta, että murhaaminen ei olekaan väärin, eivätkä kaikki maailman ihmiset ole lähimmäisiä. Vihollisesta ei ainoastaan saa, vaan pitää tehdä, verimössöä ja paskavana, jos esivalta ja vanhalta viinalta haiseva kapiainen niin määräävät.”
Erinomainen kiteytys.
Aiheesta sen verta, että nykypojilla ei ole aikaa haaskattavaksi uskontoihin, on niin paljon tumlbreita, faceja, instagrammeja ja muita henkisesti opettavia sovelluksia, että alta poijjes :_)
Ilmoita asiaton viesti
Koska aikuisena ei jaksa uskoa satuolentoihin, niinkuin lapsena teki. Sitä kutsutaan NS hulluudeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti näitä omaperäisiä kokemuksia sotilaspastoreista on vain ja ainoastaan vasemmistolaisilla. Olen itse tullut siihen tulokseen, että näillä vasemmistolaisilla nuorilla miehillä on kaikilla ollut aikakone, jolla he ovat päässeet suorittamaan asevelvollisuuttaan 1930-luvulle. Muuten tätä nimittäin ei voi selittää.
Silloin kun minä kävin armeijan, niin paikalliset papit Parolassa ja Tikkakoskella eivät sanoneet maanpuolustuksesta tai sen oikeutuksesta yhtään mitään. Sen sijaan he yrittivät epätoivoisesti antaa nuorille asevelvollisille päihdevalistusta, huonolla menestyksellä. Sen lisäksi selostettiin, millaisia hankaluuksia armeija-aika asettaa esimerkiksi seurustelusuhteelle.
Ylipäätään molempien sotilaspastorien haastelut edustivat sitä samaa nykypäivän kansalliskirkkomme suvaitsevaista pehmolinjaa, jota erinäiset tahot perussuomalaisten kansanedustajista alkaen ovat herjanneet liberaaliksi, vihervasemmistolaiseksi ja kulttuurimarxilaiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Aika jännää jos eivät kertaakaan viitanneet roomalaiskirjeen 13. lukuun. Ite en juuri muita Raamatun lainauksia edes muista armeija-ajoilta.
Ilmoita asiaton viesti
Ai eli koska kirjoittajan sotilaspapilla oli eri jutut, negatiivinen mielipiteesti tekstistä on sen kirjoittajan vasemmistolaisuuden vika?
Ilmoita asiaton viesti
Minun palvellessa 2000-luvulla sotilaspastori kylläkin esitti jonkin jakeen Raamatusta, jolla pyrki oikeuttamaan sotilastoimintaa. Se liittyi johonkin roomalaissotilaaseen muistaakseni.
Riippuu siis sotilaspastorista.
Ilmoita asiaton viesti
kävin armeijan ja sen jälkeen erosin. Tosin en samoista syistä kuin blogin kirjoittaja. erosin koska vastustan laitosta joka ottaa jäsenekseen alaikäisen häneltä mieleipidettä kysymättä ja saman tien alkaa verottamaan kun nuori tarpeeksi kasvanut. Päätin siis olla kirkon loinen joka ottaa sen minkä saa ja ennen kuin takaisin antaa eroaa…
Ihan vaan kirkosta. eihän siellä edes omia sääntöjä noudateta. Pappi laittoi minut siskon poijan kummiksi vaikka en edes kirkkoon kuulunut enkä voinut näin ollen kummina heidän omien sääntöjen mukaan toimia. eikä asiaa edes oikaistu myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Itse erosin, kun Kirkko ja kaupunki lehdestä ei päässyt mitenkään muuten eroon. Kuuluin kirkkoon vain, koska tuleva tyttö olisi saattanut haluta kirkkohäät. Koin kuulumiseni kirkkoon epäpyhäksi ja erosin juuri kertomani syyn takia.
Muuten. Erosin eilen.
Ilmoita asiaton viesti
Itse kaipaisin kyllä jonkinsortin seurakuntaa tässä henkisen tyhjyyden maailmassa. Sellainen porukka, jolla on yhteiset hyvät arvot. Sellainen paikka, jonne voisi mennä kokemaan hyvyyttä. Kristillinen teologia ei kuitenkaan vetoa. Sellainen ”kaikki on ykseyttä” -teologia on jotenkin kutsuvampi. Miksikähän pitkään aikaan ei ole syntynyt mitään suosittua uskontoa?
Ilmoita asiaton viesti
Jumala on Henki, jota toinen henki vastustaa. Kristitty ei tapa ja käy vallankumousta aseellisesti. Kristitty on esivallalle alamainen ja puolustussota on joskus väistämätön. Esivalta on pantu pahoille peloitukseksi. Eräs tuttu kantoi vanhempana sodan traumaa ja siitä pahaa omaatuntoa. Syntien anteeksi saamisen jälkeen sielu sai rahan sotajutuista ja Hän ummisti silmansä rauhallisesti.
Ilmoita asiaton viesti