Onko juutalaisuus vasemmistolaisin ja ortodoksisuus oikeistolaisin uskonto?

Tänään Radio
Moreenin Totuusradiossa lähetetään taltiointi viime keskiviikkona
Kallion kirkossa pidetystä keskustelutilaisuudesta Jumalan
valtakunta. Nyt!

 

Pääosin Tampereen
yliopiston entisen tiedotusopinlaitoksen opiskelijoiden pyörittämä
Radio Moreeni on Suomen radikaalein radiokanava ja Totuusradio sen
vallankumouksellisin ohjelma.

 

Kallion kirkossa
25.9. olivat puhumassa tai mukana muuten vaan muun muassa
Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula, pappi Kai Sadinmaa,
Uuden Suomen talousbloggarinakin tunnettu Antti ”rivotalousprofeetta”
Ronkainen sekä maailman ensimmäisenä kommunistinakin pidetty
puuseppä Jeesus Nasaretin pikkukaupungista.

 

Se, mitä entisessä
työläiskaupunginosassa ja nykyisessä hipstereiden kansoittamassa
Itä-Helsingin kantakaupungissa sijaitsevassa kivikirkossa puhuttiin
selviää klo 22.00 – 24.00.

 

Ennen keskustelua ja
tietämättä sen sisällöstä, haluan kuitenkin esittää teorian,
mitä mietin jo kymmenisen vuotta sitten (kuin pohjustaen tuolloin suunnittelemani väitöskirjani
aihetta).

 

Sain siis seuraavaan
kipinän juutalaisen kerettiläisen Baruch Spinozan filosofiasta ja
poliittisessa ajattelusta, mikä poliittisen vasemmiston
piirissä on ollut suorastaan muodissa viime vuosina.

 

Yritin tuolloin
asettaa niin sanottuja suuria maailmanuskontoja transsendentti vs.
Immanentti -jatkumolle: onko niiden tavoite tämän puoleisessa vai
eletäänkö niissä tuonpuoleista varten.

 

Nähdäkseni
immanentein, materialistisin eli vasemmistolaisin uskonto on
juutalaisuus. Hyvin lähellä sitä on kalvinismi. Esimerkiksi
juutalaisuus on konkreettinen lakiuskonto, jossa tuonpuoleinen ei
näyttele käsitteeksi käytännössä minkäänlaista roolia. Ei
ihme, että jo mainitun Spinozan lisäksi Karl Marx ammensi tästä
perinteestä: hän ei uskonut talouden yliluonnollisuuteen tai
pelastuksen tulevan itsestään kun vain tarpeeksi uskoo, vaan halusi
selvittää itse ne konkreettiset lait, jotka vaikuttavat
tämänpuoleisessa ja siten tehdä maailmasta edes hieman paremman.

 

Transsendenttiin,
idealismiin eli oikeistolaisuuteen kallistuvia uskontoja ovat sen
sijaan roomalaiskatolilaisuus ja sitäkin enemmän
kreikkalaiskatolilaisuus (eli ortodoksisuus) ja islam. Näissä
uskonnoissa enemmän tai vähemmän keskitytään odottamaan
pelastusta tuonpuoleisesta, Marxia mukaillen voisi puhua oopiumin
pössyttelystä.

 

Ne ovat myös
näyttäytyivät konservatiivisilta uskonnoilta nykyisessä
maailmanajassa.

 

Luterilaisuus
sijoittuu jonnekin näiden välimaastoon. Luterilaiset yrittävät
skarpata kuin kalvinistit, mutta vajoavat itsesääliin ja juoppouteen, kuten Max
Weber
antaa ymmärtää teoksessaan Protestanttinen etiikka ja
kapitalismin henki
.

 

Tässä hienossa
jaottelussa on kuitenkin sellainen ongelma, että jostain syystä
vasemmistoliitossa ortodoksit ovat yliedustettuina tai siltä se
ainakin tuntuu.

 

Olen ihmetellyt,
että mistä se johtuu.

 

Esimerkiksi Kontula
on arvostellut luterilaista jumalanpalvelusta siitä, että se on
liian sanakeskeistä eikä anna muille aisteille elämyksiä. Jos
siis olen ymmärtänyt oikein, Kontula haluaisi luterilaisen kirkkoon
ja jumalanpalvelukseen kullattuja alttaritauluja ja ikoneita,
kirkkolaulua ja suitsukkeita, tehden niistä kuin pakopaikan arjesta
kapitalismin julmuuden vastavoimaksi.

 

Hän siis haluaisi
turruttaa kaikki ihmisen viisi aistia.

 

Marxille tässä
olisi kyse nimenomaan vieraantumisesta, mikä estää
vallankumouksen. Uskonto on kansan oopiumia, jolla se yrittää
jaksaa kaiken riiston, alistuksen ja sorron, viikko kerralla aina
seuraavaan sunnuntaihin eli papin johdolla tehtyyn pössyttelytrippiin
asti.

 

Sen sijaan
kalvinistien jumalanpalvelukset ovat niin synkkiä, että ero arjen
ja pyhän välillä on olematon, eikä reformoidusta
kirkkorakennuksesta saa oopiumluolaa tekemälläkään — vai saako?

 

Tämän puoleiseen
keskittyvissä uskonnoissa tai suuntauksissa ihmiset joutuvat
kohtaamaan immanenssin tason eli todellisuuden ilman oopiumhöyryjä
tai ideologisia silmälaseja.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu