Haavisto, Hautala ja sukupuoli

Heidi Hautalan
erottua kehitysmaaministerin tehtävistä on mietitty sitä, kuinka paljon sukupuoli vaikutti hänen kohteluunsa ja nopeaan eroon ministerinvirasta.

 

Tilanne on niin
sanotusti vielä päällä ja asiasta voi sanoa jotain lopullista
vasta kuukausien kuluttua.

 

Mutta vertaamalla Hautalan
tapausta hieman samantyyppisen tapaus Stefan Walliniin, voi asiaa
kuitenkin alustavasti käsitteellistää ja samalla pohtia sukupuolen
merkitystä.

 

Hautalan tapauksen
käynnistävään tekijänä oli Greenpeacen aktio Priazlomnajan
öljynporauslautalla Barentsinmerellä. Venäjän pidätettyä
Greenpeacen aktivistit, myös Suomessa nousi keskustelu siitä
Greenpeacen puolentoistavuodentakaisesta mielenosoituksesta
valtio-omisteisen yrityksen jäänmurtajalla. Merimiesunionin
jäsenten mukaan
kehitysyhteistyöministeri Hautala tai hänen
esikuntansa olisi harjoittanut poliittista ohjausta ja kieltänyt
valtionyritystä tekemästä kyseisestä mielenosoituksesta
rikosilmoitusta. Hautalan maine oli jo ennestään huono
ammattiyhdistysliikkeen aktiivien ja sitä tukevien kansanedustajien
keskuudessa hänen vihjattua muun muassa Finnairin henkilöstön palkanalennusten olevan välttämättömiä.

 

Kohun kestettyä
tarpeeksi monta päivää, ja pääministeri Jyrki Kataisen vaadittua
hänen antamaan täysi selonteko tapahtuneesta, Hautala päätti
erota omatoimisesti.

 

Niin ikään Stefan Wallin
harjoitti ministerinä ollessaan enemmän tai vähemmän ”poliittista ohjausta”
puolustusministeriön selvittäessä mitkä varuskunnat lakkautetaan ja mitkä ei.
Oppositiosta, aivan samoin kuin Hautalan tapauksen yhteydessä,
annettiin ymmärtää Wallinin antaneen väärää tietoa. Aluksi Wallin kielsi antaneensa poliittista ohjausta
Dragsvikin poistamiseen lakkautettavien varuskuntien listalta.
Myöhemmin kertomus muuttui kuitenkin yhä hämärämmäksi. Myös Wallinilla oli omat aikaisemmat kohunsa.

 

Kokoomuslainen
pääministeri Jyrki Katainen tuki kokoajan Wallinia, mutta myöhemmin Wallin kertoi jättävänsä RKP:n
puheenjohtajuuden, koska oli ilmoittanut ”vuonna 2006, puheenjohtajana aloittaessaan, pysyvänsä puolueen johdossa enintään kuusi vuotta”.

 

On vaikea määritellä
sitä, kuinka paljon sukupuoli vaikutti siihen, että Katainen oli
tiukempi Hautalaa kuin Wallinia kohtaan. Selittävänä tekijänä
voi nimittäin olla myös: (1) eronneiden ministereiden oma asema
puolueessa; (2) pääministerin puolueen läheisyys
RKP:n puolueideologian kanssa.

 

Yritän siis sanoa,
että kokoomuslaisen pääministerin oli paljon helpompi olla
vetämättä tukeaan Wallinilta, koska tämä oli puolueensa
puheenjohtaja ja RKP puolueena on kokoomuksen tärkein liittolainen
ja uskottu, vaikka monien kaupunkien valtuustoissa kokoomus tekee
yhteistyötä vihreiden kanssa demareita ja perussuomalaisia vastaan
(ja kokoomusnuoret yrittävät löydä kiilaa sen minkä ennättävät
kokoomuksen ja RKP:n väliin politisoimalla kielikysymyksen).

 

Hautalan tapauksen
sukupuolittuneisuutta ymmärtääkseen onkin kysyttävä, miksi sekä
RKP:n että ennen kaikkea vihreiden — puolueen, jonka äänestäjistä
kaksi kolmasosaa on naisia — puheenjohtajina on mies, ja
tuulisemmalla paikalla, kakkosministerinä, nainen.

 

On siis käännettävä
katse vihreiden sisäiseen toimintaan, mediaan ja toimittajiin.

 

Hautalan tapaus
nimittäin ei ole päättänyt. Hänen tilalleen vihreät valitsivat
presidentinvaaleissa suuren yleisön tietoisuuteen tulleen kampaaja
Antonio Floresin puolison, Pekka Haaviston.

 

Haaviston nimityksen
jälkeen häntä alettiin hehkuttamaan niin oikeistojohtajien — kuten
Eija-Riitta Korholan tai Jyri Häkämiehen — kuin politiikan
toimittajien toimesta, vaikka Haaviston linja ei näytä eroavan
mitenkään Hautalan vastaavasta. Hän totesi aivan saman kuin
Hautala tai vasemmistoliiton Merja Kyllönen
: arktinen jäänmurto on
eriytettävä perusjäänmurrosta ja on kyseenalaista, että
valtionyritys toimii arktisella alueella mikäli pohjoiseen ei saada
perustettua luonnonsuojelualueita.

 

Myös Suomen Merimiesunionin
edustaja tiesi, että ”Haavisto ei kuitenkaan ole niin huono
valinta kuin Hassi tai Hautala”, vaikka tämä ei ollut toiminut
vielä minuuttiakaan valtionohjauksesta vastaavana ministerinä.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu