Jehovan todistajat, hyvä vihollinen – vanhoillislestadiolaisuus, paha vihollinen
Yleisradio uutisoi oikeusministeriön järjestävän ensi viikolla keskustelutilaisuuden, jossa käydään läpi Jehovan todistajien sisäisiä rangaistuskäytäntöjä.
Kun Uskontojen uhrit -yhdistys julkaisi viime viikolla raportin, jonka mukaan Jehovan todistajien yhteisö karttaa jäseniään jotka on erotettu tai jotka ovat itse eronneet Jehovan todistajista, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ja sisäministeri Päivi Räsänen julistivat Jehovan todistajien sisäiset rangaistusmenetelmät ongelmallisiksi.
Jehovan todistajat ovat hyvä vihollinen poliitikoille.
Heillä ei ole kytköksiä sen enempää liike-elämään kuin politiikkaan. Jehovan todistajat eivät käy äänestämässä: poliitikkojen ei tarvitse kalastella heidän ääniään.
Niin ikään Jehovan todistajien Raamatun käännös poikkeaa sen verran kirkkoraamatusta (tai jopa Raamattu Kansalle -käännöksestä), että he sopivat jopa niin sanotun suuren yleisön hihhuleina pitämille herätyskristillisille piireille esimerkkinä lahkolaisuudesta.
Mielenkiintoista onkin se, kuinka ponnettomasti sen enempää oikeus- kuin sisäministeriö on ollut kiinnostunut Vanhoillislestadiolaisuudesta, jonka piiristä ei ole löytynyt ainoastaan samantyyppistä eristämistä kuin Jehovan todistajien tapauksessa, vaan myös törkeämpää hyväksikäyttöä.
Hannu Karpo, aikansa intellektuellina, oli ensimmäisiä, joka uskalsi ottaa vanhoillislestadiolaisten kiihkeimmin 1970-luvulla harjoitetut — jopa itsemurhiin johtaneet — niin sanotut hoitokokoukset esille dokumentissaan Syntisin silmin. Sittemmin samasta aiheesta on kirjoittanut politiikan tutkija Aini Linjakumpu kirjan Haavoittunut yhteisö: Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa.
Vielä rankemmasta aiheesta on kirjoittanut kirjan Taivaan taimet: Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta sosiaalityön tutkija ja opettaja Johanna Hurtig.
Vanhoillislestadiolaisuus on huono vihollinen poliitikoille.
Vaikka Tapio Nykänen muutaman vuoden takaisessa valtio-opin väitöskirjassaan antaa ymmärtää, että vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on mahdollista äänestää nykyään muitakin puolueita kuin keskustaa ja kokoomusta joutumatta hoitokokoukseen tai eristetyksi "Jumalan lasten joukosta", on liikkeen kytkökset keskustaan edelleen vaikuttavat.
Eduskunnassa on useampi vanhoillislestadiolaista liikkeestä nouseva kansanedustaja — keskustan eduskuntaryhmässä.
Niin ikään vanhoillislestadiolaisuus ei torju osallistumista liike-elämään. Päinvastoin, liikkeen piirissä toimivat ihmiset ovat jopa ylpeitä taloudellisesta menestyksestään ja siitä, että he ovat ennen kaikkea Pohjois-Suomen elinkeinoelämän selkärankaa.
Ei siis ihme, että poliitikot ovat olleet haluttomia puuttumaan vanhoillislestadiolaisten sisäisiin rangaistuskäytäntöihin tai siihen, ettei liikkeestä erotettua enää tervehditä sanomalla "Jumalan terve", kuin Jehovan todistajien tapauksessa konsanaan, vaikka vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäsenmäärä Suomessa on lähes kymmenkertainen verrattuna Jehovan todistajiin.
Kaiken lisäksi vanhoillislestadiolaisuus on yhä Suomen evankelisluterilaisen kirkon virallinen lähetysjärjestö ja vaikka sen seurakuntaoppi — kauniisti sanottuna — poikkeaa kirkon virallisesta linjasta, eivät kirkkoherrat ja piispat uskalla puuttua sen tekemisiin.
Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkoherrat ja papit tietävät olevansa pian entisiä kirkkoherroja tai piispoja, jos he uskaltavat uhmata Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistystä.
On muistettava, että natsit lähettivät Jehovan todistajat tuhottaviksi keskitysleireille. Uskonnon vapaudesta ei voida tinkiä.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs kollegani oli ”lessu”, hauska heppu ja erittäin ahkera työntekijä. Vähän turhan nöyräkin kun ei osannut vaatia palkankorotuksia yms. Osaltaan hän oli tietämättään vaikuttamassa siihen etten enää koskaan huoli esimiestehtäviä kontolleni – ne unettomat yöt kun YT:n aikana tuli mietittyä perusteita miksi juuri hänet, yhdeksän lapsen faijan ja hyvin hommansa hoitavan duunarin, piti saada kenkää. Onneksi ei tuohon asti tarvinnut mennä milloinkaan.
Kertoipa sellaisenkin asian, että hänen lapsuuden/nuoruuden aikana ei ollut oikein aina selvää oliko saarnasalissa kyseessä Keskustan puolueohjelma vai ison kirjan sanoma. Mutta nykyään touhu on sen verran siistiytynyt että politiikka pysyy naulakkoaulan puolella ja salissa keskitytään siihen isoon kirjaan.
Täällä Lempäälässä heikäläisiä on paljon, tekivätpä ison ja hienon seuratalonkin talkoovoimin. Saivat myös aikaiseksi ruman tapauksen, joka meni ihan poliisille asti. Ja onhan yksi lähinaapuriperhekin heikäläisiä, mukavia ihmisiä (sen vähän perusteella mitä edes naapureiden kanssa olen ylipäätään tekemisissä)
Näin maallisen näkökulmasta, mieluummin lestadiolaisia kuin niitä toisia. Lestadiolaiset eivät ainakaan yritä tuputtaa omaansa…
Ilmoita asiaton viesti
Onhan tässä pointtia. Ihan hyvä kirjoitus. Mikael Pentikäinen on käsittääkseni lestadiolainen.
Ilmoita asiaton viesti
Kun on itse ollut epämääräisten syytösten kohteena, on tietenkin reilua käyttää samaa menetelmää poliittisten vastustajienkin leimaamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Mehän olemme Mikaelin kanssa vähän niinkuin kohtalotovereita. Sillä erotuksella että minä sain virkani ja palkkani takaisin ja kaikki nauravat vastapuolelle. Mutta kyllä moni nauraa Hesarillekin. Kiitos kuitenkin siitä että kerroit syytösten olleen epämääräisiä. Niitä ne todellakin olivat.
Ilmoita asiaton viesti
Montako keskustalaista tai (vanhoillis)lestadiolaista tunnet, kun noin hyvin pystyt heidät kaikki tuomitsemaan? Vetelehän nyt sitten samalla narulla muslimitkin nippuun.
Ilmoita asiaton viesti
Metodini on lukea Päivämiehen pääkirjoituksia. 🙂
Ilmoita asiaton viesti