Perussuomalaisten "kulttuurikristillisyys" – plagiaatti Sverigedemokraternalta?

Ov Christian Norocel kirjoittaa väitöskirjassaan, että Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon kirkollisvaaleihin osallistuminen vuonna 2005 oli oikeistoradikaalille Sverigedemokraterna-puolueelle avain puolueen uudistumiselle valtiopäiväkelpoiseksi.

Kirkollisvaaleihin osallistumalla puolueen ei ainoastaan onnistunut karistamaan natsimenneisyyttä — kunnon kristittyhän ei voi olla natsi? — , vaan uudistamaan myös puolueen ideologiaa: kaappaamaan kansankotieetoksen sosiaalidemokraateilta ja yhdistämään siihen perhearvot.

Puolueen puheenjohtaja Jimmie Åkesson syytti ennen kaikkea sosiaalidemokraatteja kansankodin hylkäämisestä ja hyvinvointivaltion vaarantamisesta: sosiaalidemokraatit olivat tehneet hyvinvointivaltiosta liian kalliin ylläpitää ja se oli yhteensopimaton heidän ajamansa monikulttuurisuuden kanssa. Åkessonin retoriikassa maahanmuuttajat ovat uhka ruotsalaiselle hyvinvoinnille ja sosiaalidemokraatit pettureita.

Paradoksi tietenkin oli siinä, että Sverigedemokraterna lähtökohtaisesti vastusti hyvinvointivaltiota, vaikka retoriikassaan väitti puolustavansa sitä maahanmuuttajien invaasiolta. Mutta se ei puolueen äänestäjiä häirinnyt.

Sverigedemokraterna lupasi paluuta 1800-luvulle, jolloin kansankoti ymmärrettiin porvarillisesti kuvaavan kuninkaan ja hänen kansansa harmonista suhdetta ja aikaan, jolloin kansankodin ihanteena olivat järjestys, kansallinen yhtenäisyys ja patriarkaalisuus: naiset olkoon alamaisia miehille ja nuoret vanhoille, suvun päämiehille.

Tässäkin vaiheessa joku irvileuka voisi huudahtaa, että puolueen ihanteenahan on Saudi-Arabian kuningaskunta! Mutta tuskin sekään puolueen äänestäjiä häiritsee.

Joka tapauksessa, puolueen vastauksena oli palata "kristillisille juurille" ja luopuminen ajatuksesta, että kaikkia uskontoja olisi kohdeltava samanarvoisesti. Korostaessa luterilaisuuden merkitystä ruotsalaiselle identiteetille, puolue oli lähellä kristillisdemokraatteja, mutta erottautui näistä väittäen kristillisdemokraattien olevan elitistinen puolue, kuten muut vakiintuneet puolueet.

Eliitin ja "todellisen kansan" välisen vastakkainasettelun Åkesson omaksui retoriikkaansa Norocelin mukaan 1990-luvun alussa Ruotsissa vaikuttaneelta Nya demokraterna -puolueelta.

Niin ikään Åkesson pyrki luomaan kuvaa siitä, kuinka raskaassa teollisuuden työskennelleet miehet ja ammattiyhdistysaktiivit olivat jättämässä sosiaalidemokraatteja.

Kuulostaako tutulta?

Eilen perussuomalaisten eduskuntaryhmä jätti lakialoitteen, jonka mukaan: ”Kulttuurikristillisen identiteettimme merkitystä suomalaiselle elämänmuodolle ei voida millään muotoa vähätellä”, minkä vuoksi ”lainsäätäjien olisi siis pyrittävä toiminnassaan vahvistamaan maamme kulttuurikristillisyyttä”, vaikka kirkosta on erottu viime vuosina ennätystahtia.

Aikaisemmin Suomessa lähinnä kristillisdemokraatit ovat profiloituneet uskontopuolueena.

Toki perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on puolustanut konservatiivisia näkemyksiään paavinuskoisuudellaan. Mutta se onkin ollut ongelmallista: suomalaiset hakkapeliitat uhrautuivat isänmaan puolesta kolmekymmentävuotisen sodan aikana taistellen Pohjois-Saksan nummilla nimenomaan antikristuksen joukkoja vastaan, ei Paavin puolesta.

Toiseksi, ainakin jossain vaiheessa, perussuomalaisten niin sanotut vähemmistöläiset, eli kaikenmaailman Halla-ahot ja Immoset, halusivat profiloitua ennen kaikkea tieteellisen maailmankuvan omaaviksi rationaalisiksi ateisteiksi maahanmuuttokritiikissään.

Se oli tietenkin alun perinkin virhe, koska heidän esittämä maahanmuuttokritiikki on sen verran epälooginen kokonaisuus, ettei se pysy kasassa viittaamatta ”kulttuurikristillisyyteen” — kuten he nyt ovat tunnustaneet allekirjoittaessaan edellä mainitun aloitteen.

Kolmanneksi, uskon perussuomalaisten profiloitumista uskontopuolueeksi hillinneen norjalaisen massamurhaaja ja terroristi Anders Behring Breivikin esimerkki: puhe kulttuurikristillisyydestä ja temppeliherroista oli huonossa hapessa pari vuotta sitten.

Jopa herätyskristillisissä piireissä oli tuolloin kiire irtisanoutua Breivikin teoista toteamalla, ettei hän ollut oikea kristillinen terroristi, koska ei ollut ottanut Kristusta henkilökohtaisesti sydämeensä, vaan ainoastaan viittasi "eurooppalaiseen kulttuurikristillisyyteen" perustellessaan pettureiksi kutsumiensa sosiaalidemokraattien murhaamista.

Voimme siis todeta, että perussuomalaisten eilinen lakialoite perusopetuksesta on vähintäänkin mielenkiintoinen kun ajattelemme sitä, kuinka se auttaa puoluetta luomaan uusia viholliskuvia ja näin selkeyttämään ideologiaansa, löytämään identiteettinsä muuttuvassa maailmassa.

Mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että sen avulla sataa mannaa perussuomalaisten laariin.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu