Perussuomalaisten "kulttuurikristillisyys" – plagiaatti Sverigedemokraternalta?
Ov Christian Norocel kirjoittaa väitöskirjassaan, että Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon kirkollisvaaleihin osallistuminen vuonna 2005 oli oikeistoradikaalille Sverigedemokraterna-puolueelle avain puolueen uudistumiselle valtiopäiväkelpoiseksi.
Kirkollisvaaleihin osallistumalla puolueen ei ainoastaan onnistunut karistamaan natsimenneisyyttä — kunnon kristittyhän ei voi olla natsi? — , vaan uudistamaan myös puolueen ideologiaa: kaappaamaan kansankotieetoksen sosiaalidemokraateilta ja yhdistämään siihen perhearvot.
Puolueen puheenjohtaja Jimmie Åkesson syytti ennen kaikkea sosiaalidemokraatteja kansankodin hylkäämisestä ja hyvinvointivaltion vaarantamisesta: sosiaalidemokraatit olivat tehneet hyvinvointivaltiosta liian kalliin ylläpitää ja se oli yhteensopimaton heidän ajamansa monikulttuurisuuden kanssa. Åkessonin retoriikassa maahanmuuttajat ovat uhka ruotsalaiselle hyvinvoinnille ja sosiaalidemokraatit pettureita.
Paradoksi tietenkin oli siinä, että Sverigedemokraterna lähtökohtaisesti vastusti hyvinvointivaltiota, vaikka retoriikassaan väitti puolustavansa sitä maahanmuuttajien invaasiolta. Mutta se ei puolueen äänestäjiä häirinnyt.
Sverigedemokraterna lupasi paluuta 1800-luvulle, jolloin kansankoti ymmärrettiin porvarillisesti kuvaavan kuninkaan ja hänen kansansa harmonista suhdetta ja aikaan, jolloin kansankodin ihanteena olivat järjestys, kansallinen yhtenäisyys ja patriarkaalisuus: naiset olkoon alamaisia miehille ja nuoret vanhoille, suvun päämiehille.
Tässäkin vaiheessa joku irvileuka voisi huudahtaa, että puolueen ihanteenahan on Saudi-Arabian kuningaskunta! Mutta tuskin sekään puolueen äänestäjiä häiritsee.
Joka tapauksessa, puolueen vastauksena oli palata "kristillisille juurille" ja luopuminen ajatuksesta, että kaikkia uskontoja olisi kohdeltava samanarvoisesti. Korostaessa luterilaisuuden merkitystä ruotsalaiselle identiteetille, puolue oli lähellä kristillisdemokraatteja, mutta erottautui näistä väittäen kristillisdemokraattien olevan elitistinen puolue, kuten muut vakiintuneet puolueet.
Eliitin ja "todellisen kansan" välisen vastakkainasettelun Åkesson omaksui retoriikkaansa Norocelin mukaan 1990-luvun alussa Ruotsissa vaikuttaneelta Nya demokraterna -puolueelta.
Niin ikään Åkesson pyrki luomaan kuvaa siitä, kuinka raskaassa teollisuuden työskennelleet miehet ja ammattiyhdistysaktiivit olivat jättämässä sosiaalidemokraatteja.
Kuulostaako tutulta?
Eilen perussuomalaisten eduskuntaryhmä jätti lakialoitteen, jonka mukaan: ”Kulttuurikristillisen identiteettimme merkitystä suomalaiselle elämänmuodolle ei voida millään muotoa vähätellä”, minkä vuoksi ”lainsäätäjien olisi siis pyrittävä toiminnassaan vahvistamaan maamme kulttuurikristillisyyttä”, vaikka kirkosta on erottu viime vuosina ennätystahtia.
Aikaisemmin Suomessa lähinnä kristillisdemokraatit ovat profiloituneet uskontopuolueena.
Toki perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on puolustanut konservatiivisia näkemyksiään paavinuskoisuudellaan. Mutta se onkin ollut ongelmallista: suomalaiset hakkapeliitat uhrautuivat isänmaan puolesta kolmekymmentävuotisen sodan aikana taistellen Pohjois-Saksan nummilla nimenomaan antikristuksen joukkoja vastaan, ei Paavin puolesta.
Toiseksi, ainakin jossain vaiheessa, perussuomalaisten niin sanotut vähemmistöläiset, eli kaikenmaailman Halla-ahot ja Immoset, halusivat profiloitua ennen kaikkea tieteellisen maailmankuvan omaaviksi rationaalisiksi ateisteiksi maahanmuuttokritiikissään.
Se oli tietenkin alun perinkin virhe, koska heidän esittämä maahanmuuttokritiikki on sen verran epälooginen kokonaisuus, ettei se pysy kasassa viittaamatta ”kulttuurikristillisyyteen” — kuten he nyt ovat tunnustaneet allekirjoittaessaan edellä mainitun aloitteen.
Kolmanneksi, uskon perussuomalaisten profiloitumista uskontopuolueeksi hillinneen norjalaisen massamurhaaja ja terroristi Anders Behring Breivikin esimerkki: puhe kulttuurikristillisyydestä ja temppeliherroista oli huonossa hapessa pari vuotta sitten.
Jopa herätyskristillisissä piireissä oli tuolloin kiire irtisanoutua Breivikin teoista toteamalla, ettei hän ollut oikea kristillinen terroristi, koska ei ollut ottanut Kristusta henkilökohtaisesti sydämeensä, vaan ainoastaan viittasi "eurooppalaiseen kulttuurikristillisyyteen" perustellessaan pettureiksi kutsumiensa sosiaalidemokraattien murhaamista.
Voimme siis todeta, että perussuomalaisten eilinen lakialoite perusopetuksesta on vähintäänkin mielenkiintoinen kun ajattelemme sitä, kuinka se auttaa puoluetta luomaan uusia viholliskuvia ja näin selkeyttämään ideologiaansa, löytämään identiteettinsä muuttuvassa maailmassa.
Mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että sen avulla sataa mannaa perussuomalaisten laariin.
Persuliraukat ei uskalla ajatella omilla aivoilla vaan kopsaa ulkolaisia puolueita yhtyäkseen suureen ja mahtavaan oikeistoaaltoon. Sit kun suu on täynnä kopiotuja mantroja ja agendoja ne vaan poksahtaa pitkin ilmoja eikä mitään jää käteen.
Ilmoita asiaton viesti
Muuten ihan kelpo kirjoitus, mutta puolueen nimen voisi yrittää kirjoittaa oikein.
Ei siis Svenskademokraterna vaan Sverigedrmokraterna.
Se olisi käynyt ilmi linkittämässäsi opuksessa (pdf).
Ilmoita asiaton viesti
Sitten asialle täytyy tehdä jotain! 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tekstin luonnetta jatkaakseni voisin kai kysyä, että pyrkiikö Nieminen nyt sitten äärivasemmistoradikaalina uskontojen ja uskonvapauden täydelliseen kieltämiseen Neuvostoliiton hengessä? Vain vain kristinuskon, jota Nieminen todennäköisesti pitää patriarkaalisen hegemonian suurimpana manifestaationa? Ja luonnollisesti otan mukaan myös Stalinin, jonka uskonnonvastaisista ajatuksista Niemisen tulee nyt sanoutua irti, tai muutenhan hän kannattaa Stalinin toimia.
Mutta onneksi porvari ei tule koskaan katoamaan minnekään. Vasemmistoliittokaan ei siis menetä suurinta uhkakuvaansa, ja kateuskin lienee ehtymätön energiavara ihmisten punaisissa sydämissä.
Ilmoita asiaton viesti
En kannata uskontojen kieltämistä, koska en ole äärivasemmistolainen vaan lähinnä luokittelisin itseni nykyään vasemmistososiaalidemokraatiksi.
Neuvostoliitossa uskontojen kieltämistä tosiaan yritettiin, mutta huonolla menestyksellä. Itse katson, että kieltolaki ei toimi vaan parempi on nykyisenkaltainen sosiaalidemokraattinen järjestelmä, jossa uskonnollisia johtajia koulutetaan valtiovallan silmän alla, valtion yliopistoissa.
Näin uskonnonoopiumin negatiiviset sivuvaikutukset, oopiumin liikakäyttö ja diilereiden harjoittama hyväksikäyttö, pystyttäisiin minimoimaan.
Tottakai ihanteena on täysiraittius, mutta siihen tuskin kukaan pystyy jo senkin takia, että joudumme aina turvautumaan mielikuviin asioista. Tieto voi olla rationaalista vain oman käsitejärjestelmänsä sisällä (esim. matematiikka tai logiikka).
Ilmoita asiaton viesti
Niin PS ja SD´n pyrkimys on kai saada ”kristillisyydestä” uusi ase omaan käyttöönsä. Kristillinen peruskaura kun niin totaalisesti loistaa poissaolollaan siinä tyylissä jolla esim ps-agitaattorit esiintyvät. Mielenkiintoista miten KD reagoi kun PS alkaa käyttämään niiden attribuuttia jolla sentään on jonkinlaisia kantimia.Esim puheenjohtajavaalitentissä voi sanoa että Rinne ja Räsänen osoittivat kristillisyyttä eli jonkinlaista jakoa jossa ei kahmita eikä kyynerpäillä tai nilkkaanpotkimisilla tai selkään puukotuksilla mennä.
Ilmoita asiaton viesti