Terveisiä Islannista ja miestutkimuksen konferenssista

Reykjavikin yliopistossa järjestettiin loppuviikosta pohjoismainen miesten ja maskuliinisuuksien tutkimuksen konferenssi. Vaikka seminaarialustukset — joita oli yhteensä lähes 150 — olivat vaihtelevantasoisia ja pääpuhujien luennot sisälsivät jokseenkin itsestään selviä väittämiä, voi konferenssia pitää kaikin puolin onnistuneena.

R. W. Connell puhui siitä, kuinka ymmärtääksemme maskuliinisuutta globaalissa kapitalismissa, olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota työväenluokkaisiin miehiin.

Michael S. Kimmel kertoi tutkimuksistaan yhdysvaltalaisten ja ruotsalaisten uusnatsien parissa 1990-luvulla. Se, kuinka tämän päivän eurooppalainen radikaalioikeisto vaihtoi 2000-luvulla antisemitismin islaminvastaisuuteen kuin yhdessä yössä, jäi valitettavan vähälle huomiolle esityksessä. Anders Behring Breivikin manifestin hän kuitenkin mainitsi puheessaan.

Allekirjoittanut piti samasta aiheesta työryhmäalustuksen, josta julkaisin asiantuntijakirjoituksen Aamulehdessä jo marraskuussa. Käsittelin Heidi Hautalan ministerieron sukupuolittuneisuutta sekä sitä, miksi nykyisen kaltaisessa suomalaisen poliittisen kulttuurin sukupuolittuneessa tilassa Pekka Haaviston valintaa uudeksi ministeriksi ylistettiin yli puoluerajojen, vaikka vielä joitain vuosia sitten avoin homomies ministerinä olisi ollut kauhistus.

Konferenssin — kauniisti sanottuna — erikoisimman esitelmän piti islantilainen valtio-opin professori Hannes Hólmsteinn Gissurarson. Hänen esittämänsä kaltaista puhetta olen tottunut lähennä lukemaan Uuden Suomen puheenvuoropalastalla, en itseään kunnioittavilta ja edes jonkinlaiseen itsekritiikkiin kykeneviltä akateemisilta ihmisiltä.

Häntä kuunnellessa aloin hahmottamaan sitä, miksi islantilaisille pankeille kävi huonosti ja koko maa oli mennä konkurssiin kuusi vuotta sitten.

Jos ymmärsin oikein niin, hän on tosissaan sitä mieltä, että naisten heikompi palkkataso johtuu siitä, että naiset valitsevat vapaaehtoisesti halvennetut työt (Islannissa miesten ja naisten palkkaepätasa-arvo on ollut perinteisesti Suomeakin suurempi ongelma). Mutta sen sijaan miesten kurjuus kuten alkoholismi ja itsemurhat, eivät olisi seurausta miesten tekemistä valinnoista, vaan olisivat jonkinlainen rakenteellinen ongelma.

Gissurarson ei yksinkertaistetuissa tilastokäppyröissään vaivautunut tekemään edes erottelua yhteiskuntaluokan tai sosiaalisen aseman perusteella (sivuuttaen vaikkapa sen tosiasian, että yhteiskuntaluokka on sukupuolta merkittävämpi miehen elinajanodotteelle).

Hän oli myös omasta mielestään rationaalisena ajattelijana edelleen tuohtunut siitä kun joku feministiksi itseään kutsuva oli noin 40 vuotta sitten kehdannut sanoa, että Margaret Thatcher ei ole oikea nainen, koska ei edesauttanut politiikallaan naisten yhteiskunnallista asemaa.

Oikeastaan ihmetytti, miksi kaveri, jonka jutut olivat kuin 17-vuotiaalla lukiolaispojalla, oli edes päästetty puhumaan tieteelliseen konferenssiin alasta, jonka sisällä käydyistä keskusteluista hänellä ei vaikuttanut olevan mitään käsitystä. Eihän maahanmuuttopolitiikankaan asiantuntijaksi tulla kirjoittamalla väitöskirjaa kirkkoslaavista.

Gissurarsonin esitys oli sen verran — Mr. Spockia lainatakseni — hyvin epälooginen, ettei ollut yllätys kun sain kuulla hänen olevan islantilaisessa liberaalikonservatiivisessa (sic) puolueessa merkittävä tekijä ja provokaattori paikallisessa mediassa.

Hän oli ollut sananmukaisesti kasvattamassa Reykjavikin yliopistossa valtio-opin professorina sitä juppisukupolvea, joka aiheutti talouskriisin Islannissa vuonna 2008 ja josta maa ei edelleenkään ole täysin toipunut. Gissurarson on vähän niin kuin islantilainen versio Risto Harisalosta (joka on siis "klassisen liberalismin" ilosanomaan julistava hallintotieteen emeritusprofessori Tampereelta).

Se, että Islanti ei ollut toipunut vielä talousromahduksesta näkyi muun muassa konferenssin rekisteröitymismaksun suuruudessa sekä siinä, kuinka erilaisia kiertoajeluita tyrkytettiin osallistujille, jotta he jättäisivät valuuttaa mahdollisimman paljon saarivaltakuntaan.

Mutta mainittkoon, että Sjavargrillid nimisessä kalaravintolassa söin yhden elämäni parhaimmista aterioista (langustiinisalaatin, josta löytyi myös tiikerirapuja, kampasimpukkaa, tomaatteja, valkosipulia). Erityismaininnan ansaitsevat myös mainio Einstök Pale Ale ja murea lampaanliha.

Niin, ja Uuden Suomen puheenvuoron perussuomalaisille ituhippi-idealisteille tiedoksi, että söin myös lahtivalaanlihapihvin viimeisenä iltana kera rucolajäävuorisalaatin ja vihreiden papujen. Se on rehellistä vasemmistolaisesti ajattelevan teoreettisen antihumanistin ruokaa!

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu