Terveisiä Islannista ja miestutkimuksen konferenssista
Reykjavikin yliopistossa järjestettiin loppuviikosta pohjoismainen miesten ja maskuliinisuuksien tutkimuksen konferenssi. Vaikka seminaarialustukset — joita oli yhteensä lähes 150 — olivat vaihtelevantasoisia ja pääpuhujien luennot sisälsivät jokseenkin itsestään selviä väittämiä, voi konferenssia pitää kaikin puolin onnistuneena.
R. W. Connell puhui siitä, kuinka ymmärtääksemme maskuliinisuutta globaalissa kapitalismissa, olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota työväenluokkaisiin miehiin.
Michael S. Kimmel kertoi tutkimuksistaan yhdysvaltalaisten ja ruotsalaisten uusnatsien parissa 1990-luvulla. Se, kuinka tämän päivän eurooppalainen radikaalioikeisto vaihtoi 2000-luvulla antisemitismin islaminvastaisuuteen kuin yhdessä yössä, jäi valitettavan vähälle huomiolle esityksessä. Anders Behring Breivikin manifestin hän kuitenkin mainitsi puheessaan.
Allekirjoittanut piti samasta aiheesta työryhmäalustuksen, josta julkaisin asiantuntijakirjoituksen Aamulehdessä jo marraskuussa. Käsittelin Heidi Hautalan ministerieron sukupuolittuneisuutta sekä sitä, miksi nykyisen kaltaisessa suomalaisen poliittisen kulttuurin sukupuolittuneessa tilassa Pekka Haaviston valintaa uudeksi ministeriksi ylistettiin yli puoluerajojen, vaikka vielä joitain vuosia sitten avoin homomies ministerinä olisi ollut kauhistus.
Konferenssin — kauniisti sanottuna — erikoisimman esitelmän piti islantilainen valtio-opin professori Hannes Hólmsteinn Gissurarson. Hänen esittämänsä kaltaista puhetta olen tottunut lähennä lukemaan Uuden Suomen puheenvuoropalastalla, en itseään kunnioittavilta ja edes jonkinlaiseen itsekritiikkiin kykeneviltä akateemisilta ihmisiltä.
Häntä kuunnellessa aloin hahmottamaan sitä, miksi islantilaisille pankeille kävi huonosti ja koko maa oli mennä konkurssiin kuusi vuotta sitten.
Jos ymmärsin oikein niin, hän on tosissaan sitä mieltä, että naisten heikompi palkkataso johtuu siitä, että naiset valitsevat vapaaehtoisesti halvennetut työt (Islannissa miesten ja naisten palkkaepätasa-arvo on ollut perinteisesti Suomeakin suurempi ongelma). Mutta sen sijaan miesten kurjuus kuten alkoholismi ja itsemurhat, eivät olisi seurausta miesten tekemistä valinnoista, vaan olisivat jonkinlainen rakenteellinen ongelma.
Gissurarson ei yksinkertaistetuissa tilastokäppyröissään vaivautunut tekemään edes erottelua yhteiskuntaluokan tai sosiaalisen aseman perusteella (sivuuttaen vaikkapa sen tosiasian, että yhteiskuntaluokka on sukupuolta merkittävämpi miehen elinajanodotteelle).
Hän oli myös omasta mielestään rationaalisena ajattelijana edelleen tuohtunut siitä kun joku feministiksi itseään kutsuva oli noin 40 vuotta sitten kehdannut sanoa, että Margaret Thatcher ei ole oikea nainen, koska ei edesauttanut politiikallaan naisten yhteiskunnallista asemaa.
Oikeastaan ihmetytti, miksi kaveri, jonka jutut olivat kuin 17-vuotiaalla lukiolaispojalla, oli edes päästetty puhumaan tieteelliseen konferenssiin alasta, jonka sisällä käydyistä keskusteluista hänellä ei vaikuttanut olevan mitään käsitystä. Eihän maahanmuuttopolitiikankaan asiantuntijaksi tulla kirjoittamalla väitöskirjaa kirkkoslaavista.
Gissurarsonin esitys oli sen verran — Mr. Spockia lainatakseni — hyvin epälooginen, ettei ollut yllätys kun sain kuulla hänen olevan islantilaisessa liberaalikonservatiivisessa (sic) puolueessa merkittävä tekijä ja provokaattori paikallisessa mediassa.
Hän oli ollut sananmukaisesti kasvattamassa Reykjavikin yliopistossa valtio-opin professorina sitä juppisukupolvea, joka aiheutti talouskriisin Islannissa vuonna 2008 ja josta maa ei edelleenkään ole täysin toipunut. Gissurarson on vähän niin kuin islantilainen versio Risto Harisalosta (joka on siis "klassisen liberalismin" ilosanomaan julistava hallintotieteen emeritusprofessori Tampereelta).
Se, että Islanti ei ollut toipunut vielä talousromahduksesta näkyi muun muassa konferenssin rekisteröitymismaksun suuruudessa sekä siinä, kuinka erilaisia kiertoajeluita tyrkytettiin osallistujille, jotta he jättäisivät valuuttaa mahdollisimman paljon saarivaltakuntaan.
Mutta mainittkoon, että Sjavargrillid nimisessä kalaravintolassa söin yhden elämäni parhaimmista aterioista (langustiinisalaatin, josta löytyi myös tiikerirapuja, kampasimpukkaa, tomaatteja, valkosipulia). Erityismaininnan ansaitsevat myös mainio Einstök Pale Ale ja murea lampaanliha.
Niin, ja Uuden Suomen puheenvuoron perussuomalaisille ituhippi-idealisteille tiedoksi, että söin myös lahtivalaanlihapihvin viimeisenä iltana kera rucolajäävuorisalaatin ja vihreiden papujen. Se on rehellistä vasemmistolaisesti ajattelevan teoreettisen antihumanistin ruokaa!
Maistoitko maakuopassa mädätettyä hainlihaa?
Ilmoita asiaton viesti
Maistoin sitäkin, oli vähän niin kuin salmiakilla maustettua tofua. Paljon vaikeampaa oli saada kyytipojaksi tuottu brenkkusnapsi alas irvistämättä.
Ilmoita asiaton viesti
Taisipa olla Mustaa Kuolemaa 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Miten noin yleensä? Oliko osallistujien enemmistö sellaisia, jotka halusivat tosissaan taistella nykyisen kaltasta maskuliinisuutta vastaan, jopa tuhota sen, ja korvata sen uudella, paremmalla maskuliinisuudella?
Ilmoita asiaton viesti
En ollut havaitsevinaan mitään voimakasta radikalismia. Sen sijaan uskon, että useimmat haluaisivat, että mieheys muuttuisi tässä hiljalleen, koska se olisi ennen kaikkea miehien itsensä etu. Jos mieheyden yhteiskunnalliset normi ja rooli olisivat väljemmät, ei niin sanotusti kravatti kiristäisi ja brenkku maistuisi yhtä itsetuhoisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Itse en tietenkään mannerpohjoismaalaisena koskaan vähättelisi luokkakysymyksiä yhteiskuntateoriassa.
Islantilaispuhujille tämä ei kuitenkaan ole historiallisesti yhtä itsestäänselvää.
Tosiasia on, että Islanti on ainoa pohjoisen pallonpuoliskon maa, jossa My Fair Lady ei koskaan oikein menestynyt, koska yleisöä ei saatu tajuamaan, mitä tämmöiset sääty- ja luokkaerot oikein ovat.
Ilmoita asiaton viesti
Tai sit syynä on se, et ”klassisessa liberalismissa”, joka arvostelee hyvinvointivaltionostalgiaa, mutta haluaa paluuta 1800-luvun maailmaan, ei saa puhua ääneen yhteiskuntaluokista tai sukupuolen merkityksestä ihmisen mahdollisuuksille ja vapaudelle.
Tää mainitsemani professorisetä yritti siis sanoa, et feministien pitäisi palata John Stuart Millin ajatteluun, mutta unohti sen, että jokaisen filosofin kysymykset nousevat hänen omasta ajastaan ja esimerkiksi Millin ajattelun kritiikitön soveltaminen 2000-luvulla tarkoittaisi myös paluuta 1800-luvun sosiaaliseen todellisuuteen (mistä Mill halusi eroon).
Ilmoita asiaton viesti
Yllättävää tosiaan. Perinteisessä feministisessä diskurssissahan kaikki naisille tapahtuva hyvä on heidän omaa ansiotaan ja kaikki paha johtuu patriarkaalisesta misogyniasta.
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa olla aika yleinen ajattelutapa tai siis menestyminen katsotaan omaksi ansioksi, mutta jos tulee takkiin, niin se on yhteiskunnan vika tai ainakin tappiot pyritään sosialisoimaan.
Mut joo, feminismin lupaus on muuttaa maailmaa, tehdä siitä parempi paikka elää.
Ilmoita asiaton viesti
Tasa-arvo miesten ja naisten välillä voidaan myös toteuttaa siten, että ei paranneta naisten asemaa, vaan huononnetaan miesten. Kaikilla olisi sitten tasa-arvoisen kurjaa.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka Haavisto oli Pohjoismaiden ensimmäinen ympäristöministeri ja julkihomo jo silloin. Siitä on vähän kauemmin aikaa kuin ”joitain vuosia”.
Ilmoita asiaton viesti
Tais olla tullut ulos kaapista ainoastaan Partasen Ilkalle tai ainakin vain pienelle piirille tuolloin.
Ilmoita asiaton viesti
niin kauan kuin mä muistan on haavisto on aina ollut julkihomo… ja ikääkin mulla hiukan enemmän kuin muutama vuosi.
Ilmoita asiaton viesti
Sanotaan, että Timo Harakka joutui jättämään Vihreän langan avustamisen 1990-luvulla kun meinasi henkilöhaastattelussa vihjata Peksin homoudesta. Kyllä Oras Tynkkystä pidetään edelleen kokokansan edessä kaapista ensimmäisenä tulleena suomalaispoliitikkona.
Ilmoita asiaton viesti
on miten on. ei sillä väliä. Ainakin mulla on aina ollut tiedossa Haaviston homous. Oraksesta vasta muutama vuosi sitten kuullut. Lillulukan varsia kuten entinen pomo sanoi.
Ilmoita asiaton viesti
Silloin kun Pekka Haavisto aloitti hommat ympäristöministerinä Lipposen hallituksessa, mediassa häneen liitettiin adjektiivi ”unelmavävy”.
Ilmoita asiaton viesti