Suomen Siionissa kiehuu: kristillisdemokraattien kapinaliike ja David Herzog

Kristillisdemokraattisen puolueen sisäinen kädenvääntö nousi valtakunnanjulkisuuteen pari viikkoa sitten kun puolueen varapuheenjohtaja Laura Peuhkuri varsin suorin sanankääntein arvosteli Ylen A-studiossa puolueen puheenjohtaja Päivi Räsästä.

Ensimmäisissä analyyseissä, joissa yritettiin ymmärtää tätä puolueen ulkopuolisilla tarkkailijoille käsittämätöntä — kristillisdemokraateilla on viime vuodet mennyt ihan hyvin siihen nähden, kuinka vähäinen liikkumatila ultrakonservatiivisella puolueella Suomen puoluekentässä on — puolueen sisäistä kapinaliikettä, esitettiin kyseessä olevan pyrkimys muuttaa kristillisdemokraatit jälleen yleispuolueeksi, millainen se oli ollut edellisen puheenjohtajan, Bjärne Kalliksen, aikoihin.

Lähetyksen jälkeen Peuhkuri kuitenkin kirjoitti Twitterissä muun muassa, että ”kyse on elävän Jumalan tuomiosta” ja kuinka Jumalan tehtävänä on yhdistää Suomen kansa jne.

Peuhkurin tviitit kertoivat siitä, että kapinaliikkeessä kyse ei ole kristillisdemokraattien pyrkimyksestä alkaa yleispuolueeksi, vaan se on vähintään yhtä paljon motivoitunut herätyskristillisyydestä kuin Räsäsen edustama linja, vaikka seuraavina päivinä puolueen edustajat ovat yksi toisensa jälkeen sanoutuneet irti Peuhkurin suorasukaisesta ulosannista.

Peuhkurin tyylin tuominneet olivat samaa mieltä sisällöstä: enemmistö kristillisdemokraattien puoluehallituksen jäsenistä sekä nuorisojärjestön edustajat haluavat ylimääräisen puoluekokouksen ennen seuraavia eduskuntavaaleja, antaa kenkää Räsäselle.

Herätyskristilliselle diskurssin on nähdäkseni aivan normaalia, että ei ainoastaan sekoitetaan politiikkaa ja uskontoa suruttomasti, vaan vihjataan rivien välistä oman näkemyksen edustavan Jumalan kaikkivaltiaan tahtoa: ensin viitataan johonkin Raamatun jakeeseen tai julistetaan Suomen Siionin tarvitsevan herätyksen, sitten puhutaan jostain ajankohtaisesta poliittisesta kysymyksestä, lopuksi julistetaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon olevan kulttuurimarxilaisten valtaama tai Babylonian portto, joka viettelee sieluja kannattamalla naispappeutta ja siunaamalla homoja, että elämme luopumuksen aikoja ja kansakunnan olisi tehtävä parannusta.

Siinä sivussa annetaan äänestysohjeita miten vaalikopissa olisi toimittava ja mitä puoluetta äänestettävä, jotta olisi Jeesuksen kaveri. Tämä on kuitenkin tehtävä oikealla tavalla.

Peuhkurin synti oli siis se, että hän oli liian suorapuheinen, ei puheen sisältö sinänsä.

Jos kerta kristillisdemokraattisen puolueen sisäisessä kapinaliikkeessä ei ole kyse herätyskristillisen ja yleispuolueellisen linjan välisestä kamppailusta, niin seuraava selitysmalli olisi se, että kyse on suomalaisten herätysliikkeiden välisestä valtakamppailusta kristillisdemokraattisen puolueen sisällä.

Tälle tulkinnalle on haettu tukea muistuttamalla, että Räsänen kuuluu viidesläiseen herätysliikkeeseen ja hänen ykköshaastajakseen arveltu Sari Essayah on helluntailainen.

Kristillisdemokraattien kannattajakunnan ydin koostuu pitkälti helluntailaisia, vapaakirkollisia ja viidesläisiä piirejä lähellä olevista ryhmittymistä.

Väitän kuitenkin, että jakolinjat eivät kulje Suomen herätyskristillisissä piireissä näiden herätysliikkeiden rajoja noudattaen. Esimerkiksi viidesläiset ja helluntailaiset tekevät yli kirkkokuntarajoen yhteistyötä vaikkapa vastustaessaan uudistuksia Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa (ja samalla karkottavat tavallisia ihmisiä esi-isiensä kirkosta vanhoillisilla näkemyksillään). Sukupuolineutraalin avioliittolain vastustaminen on heille viime vuosina ollut tärkeämpää kuin vaikkapa kysymys lapsi- tai aikuiskasteesta.

Kyse on enemmänkin siitä, että tällä hetkellä ei ainoastaan kristillisdemokraattien sisällä vaan yleensäkin Suomen herätyskristillisessä kentässä käydään ennennäkemätöntä valtakamppailua ja samaan aikaan epätoivoisesti odotetaan uutta kansallista herätystä, etsitään identiteettiä.

Viimeksi Suomessa oli merkittävää herätyskristillistä liikehdintää yli 30 vuotta sitten kun Niilo Yli-Vainio kiersi maata. Sen jälkeen meno on ollut laskusuuntaista. Nokian herätys ja Markku Koivisto toi hetkellistä helpotusta herätyskristillisille piireille, mutta kaikki meni piloille kun paljastui, että Koivisto olikin homo tai ainakin bisse.

Veli Saarikallen poismenoa kukaan ei oikein edes huomannut. Hän taisi olla jopa herätyskristillisessä kentässä marginaalinen hahmo kielilläpuhumisineen.

Sen sijaan vapaakirkossa vaikuttaneen Hilja Aaltosen kuolema vuosi sitten käynnisti jälleen herätyksen odotuksen: yli seurakuntarajojen herätyskristillisissä piireissä vedotaan hänen perintöönsä, kuinka mikä hetki tahansa alkaa "jokamiehen pellolle satamaan".

Mitään ei ole kuitenkaan vielä tapahtunut, paitsi kristillisdemokraateissa tapellaan ja Suomen herätyskristillisen kentän kaksi merkittävintä mediainstituutiota, Taivas TV7 ja Patmos lähetyssäätiö omine radiokanavineen, näyttäisivät olevan ilmiriidoissa keskenään.

Jos ymmärsin oikein esimerkiksi viimeisintä Taivas TV7:n kuukausikatsausta, eli ohjelmaa nimeltä Martin ja Mirjan matkassa, niin Patmos ei enää lähetä Taivas TV7:n kautta ohjelmiaan ja rivien välistä olisi kuultavissa, että Taivas TV7:n liikevaihto ei olisi enää kasvanut.

Patmos lähetyssäätiön saarnamiehet ovat taasen voimakkaasti hyökänneet niitä piirejä kohtaan, jotka ovat kutsuneet yhdysvaltaisen pastori David Herzogin puhumaan Helsingin Olympiastadionille 26–27.7. Fantastisista ihmeparantumisista todistava Herzog ei ole profeetta omalla maallaan, mutta Suomen herätyskristillisissä piireissä hän on saavuttanut nimeä, koska hänen ohjelmiaan on lähetetty edellä mainitulla Taivas TV7:lla.

Näyttää vahvasti siltä, että Herzog ei ole Billy Graham: siinä missä Graham yhdisti Suomen Siionia vuonna 1987, Herzog tullee hajottamaan sitä entisestään vuonna 2014.

Tämän lisäksi — kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut — Patmos lähetyssäätiön entinen toiminnanjohtaja ja uskontotyöläisistä viime vuonna eniten uskonnolla rahaa käärinyt Leo Meller ei lähtenyt viime eurovaaleissa enää tukemaan kristillisdemokraatteja vaan meni keskustan Hannu Takkulan taakse, koska Israel ja Paavo Väyrynen.

Peuhkurin puheet ja kristillisdemokraattien sisäinen kapinaliike Päivi Räsästä kohtaan ovat siis ymmärrettävä tätä taustaa vasten tai ainakin se tulee edes vähän ymmärrettävämmäksi.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu