Ukrainan kriisin ja Krimin miehityksen opetukset isänmaallisille suomalaisille
Ukrainan nykyinen kriisi käynnistyi 21.11.2013 kun maan silloinen presidentti Viktor Janukovytsh ilmoitti hylkäävänsä Euroopan unionin kanssa tehdyn assosiaatiosopimuksen, jonka perusteella Ukrainan olisi pitänyt vapauttaa kilpailuaan Euroopan unionin alueelta tuoduille tuotteille.
Seurauksena oli presidentin ja hallituksen vastaisia mielenosoituksia Maidanin aukiolla, jotka myöhemmin kärjistyivät hyvin väkivaltaisiksi yhteenotoiksi ja johtivat hallinnon kumoutumiseen.
Venäjä käytti Ukrainan sisäistä sekasortoa hyväksi ja miehitti Krimin niemimaan.
Mitä tästä kaikesta voimme ottaa oppia?
Siis muutakin kuin, että yllättävän monen eurooppalaisen valtion päämiehen mielestä oli ok. kaataa bensaa mellakkapoliisien päälle ja heittää tulitikku perään tai suoraan ampua poliiseja rynnäkkökiväärillä, kuten Maidanin aukiolla nähtiin, jotain isänmaallista.
Itse keksin ainakin kolme kohtaa.
(1) Euroopan Unioni rauhan projektina on kuollut
Se, että Balkanin sodan aikana Euroopan Unioni oli lamaantunut ja hämillään, oli jokseenkin ymmärrettävää: kylmänsodan päättymisestä oli lyhyt aika ja Euroopan Unioni vasta ottamassa nykyistä muotoaan ja ymmärrystä itsestään.
Ukrainan kriisissä eurooppalaiset päättäjät eivät kuitenkaan olleet sivustakatsojia: heidän syntinsä ei ollut toimettomuus vaan Ukrainan kriisi oli Euroopan Unionin yliaktiivisen politiikan syytä. Ilman assosiaatiosopimusta koko kriisiä ei olisi syntynyt, puhumattakaan siitä, että Janukovytshin hylättyä kyseisen sopimuksen, eurooppalaiset valtioiden päämiehet alkoivat tukemaan enemmän tai vähemmän suorasti ulkoparlamentaarisia voimia Ukrainassa ja vihjailemalla, että vallankaappaus olisi toivottavaa.
Euroopan Unionin poliitikot olisivat voineet antaa vaikka periksi, lieventää sopimuksen ehtoja, tai sitten odottaa rauhassa Ukrainan seuraavia vaaleja ja uutta hallitusta, mutta ei…
Ilman Ukrainan sisäpoliittista sekasortoa, Venäjä ei olisi uskaltanut lähteä miehittämään Krimiä, eikä Euroopan Unionin tarvitsisi nyt asetella talouspakotteita, jotka haittaavat eniten sitä itseään.
On vaikea nähdä, että nykyinen oikeistolainen tai etupäässä Euroopan kansanpuolueesta koostuva päättäjäsukupolvi enää kykenisi palauttamaan idean Euroopan Unionista sodanprojektista jälleen rauhanprojektiksi tai edes uskottavaksi diplomaattiseksi toimijaksi.
(2) Suomen luovuttava yleisestä asevelvollisuudesta
Krimin nopea miehitys muistutti siitä, että nykyisessä sodankäynnistä asevelvollisuusarmeijasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Venäläiset kommandopipoiset ammattisotilaat riisuivat Ukrainan noin divisioonan kokoisen Krimin asevelvollisuusarmeijan aseista lähes kokonaan ilman laukaustenvaihtoa. Suuri osa Krimin ukrainalaisista upseereista loikkasi Venäjän puolelle.
Itä-Ukrainassa ongelmat kutsunnoissa ovat jatkuneet ja siksi Länsi-Ukrainasta on jouduttu rekrytoimaan palkkasotureita rintamalle taistelemaan separatisteja vastaan.
Myös Suomessa olisi siirryttävä miesten yleisen asevelvollisuuden sijaan ammattiarmeijaan, koska vain sellaisella on mahdollista uskottavasti pistää kampoihin Venäjälle tarvittaessa. Suomella ei ole enää varaa ottaa torjuntavoittoa perivihollisesta, seuraavan kerran sota olisi voitettava aikuisten oikeasti.
Sen lisäksi, että nykyaikainen tekninen sodankäynti vaatii teknistä erikoistumista ja keskimääräistä parempaa yleiskuntoa, ei nykyisenkaltaisessa moninaisuutta ja yksilöllisyyttä korostavissa yhteiskunnissa voida olettaa, että koko miessukupolvella olisi yhtenäiset tavoitteet sodankäynnissä. Vai kuinka monen nuoren miehen ajattelitte olevan valmis uhraamaan elämänsä Alexander Stubbin tai Timo Soinin vuoksi? Viimeksi mainittu kaiken lisäksi ottaa puolueensa ehdokaslistalle kaikenmaailman Jussi Halla-ahon kaltaisia sivarihumanisteja lyöden sotaveteraaneja korville, kuten turkulainen Olavi Mäenpää asian ilmaisee.
Kapitalistisessa yhteiskunnassa sodankäynti perustuu rahalle, Neuvostoliitto on kuollut tai kuten Margaret Thatcher on asian ilmaissut: ei ole olemassa yhteiskuntaa, on vain yksilöitä.
Lähtihän suomalainenkin kenraali Arabiemiraatteihin sotilasneuvonantajaksi kun tarpeeksi iso rahanippu laitettiin nenän alle muutama vuosi sitten. Se on nykyaikaa.
(3) Ei Natolle
Suomessa on keskusteltu vain ja ainoastaan siitä, mitä lisäarvoa Nato voisi tuoda maanpuolustukselle, ja odotettujen hyötyjen on todettu olevan vähäistä ilmasta tulevaa tukea lukuun ottamatta.
Keskustelussa on sivuutettu se tosiasia, että Yhdysvallat ottaisi mielellään Suomen ja varsinkin Ruotsin Naton täysjäseniksi, ei suinkaan hyvyyttään, vaan jotta se voisi ulkoistaa Pohjoismaille maanpuolustuksensa laiminlyöneiden Islannin ja Baltian maiden puolustuksen.
Ukrainan ja Krimin tapahtumien toistuminen Suomessa on varsin kaukaa haettu kauhuskenaario, mutta sen sijaan vaikkapa Viron tapauksessa vielä kuviteltavissa oleva tapahtumaketju — ainakin jos Euroopan Unionin nykyiset, edes diplomatian alkeita hallitsemattomat, poliitikot pääsevät jälleen vauhtiin. Sikäli kun tällaisessa tilanteessa Suomi olisi Naton jäsen, ei ainoastaan suomalaisia nuoria miehiä jouduttaisi lähettämään Suomenlahden yli Viroon kuolemaan, vaan myös Suomi joutuisi toteamaan olevansa sotatilassa kun Naton 5. artikla astuu voimaan ja maassa olisi suoritettava yleinen liikekannallepano.
Ukrainassahan yritettiin yleistä liikekannallepanoa, mutta se epäonnistui: nuoret miehet eivät olleet valmiita tarttumaan aseisiin sankoin joukoin maan nykyhallituksen puolesta, saan nähdä minkälaisiin prosenttilukemiin vaikkapa Virossa päästäisiin.
Näin siis voisi käydä, jos Suomi olisi Naton jäsen, vaikka Suomen ulkoministerinä olisi sosiaalidemokraattien Erkki Tuomioja. Riittää, että jokin Naton jäsenmaista epäonnistuu diplomaattisesti, niin silloin kärsivät kaikki — ja Suomi Venäjän rajanaapurina kaikista eniten.
Aika hyvin, sillä Niemisellä kolmesta kohdasta kaksi meni väärin.
Nieminen on oikeassa siinä, että EU rauhanprojektina ei toimi.
Ensinnäkään Suomen ei pidä luopua asevelvollisuusarmeijasta. Ukrainan virhe oli siinä, että se pyrki välttämään konfliktia ja oli antanut joukoilleen käskyn olla vastaamatta provokaatioihin. Suhteessa silloiseen tilanteeseen se oli kenties oikea käsky, sillä sen ansiosta vältettiin verenvuodatusta. Se oli kuitenkin väärä käsky, sillä se viesti Venäjän suuntaan Ukrainan sisäisestä heikkoudesta ja yllytti Venäjää tukemaan itäisen Ukrainan irtautumista Ukrainasta.
Vasemmistoliitto Annika Lapintien johdolla on äänekkäästi vaatinut puolustusmäärärahojen leikkaamista. Aikooko vasemmistoliitto nyt kääntää takkinsa ja vaatia Suomelle hyvin varustettua ammattiarmeijaa? Onko vasemmistoliitto valmiina tätä kautta hyväksymään puolustusmäärärahojen kasvattamisen kun yhteiskunnan muille osa-alueille tehdään leikkauksia?
Toiseksi NATO toimii pelotteena Venäjän suuntaan. Venäjä on käyttäytynyt siivosta Baltian maita ja Puolaa kohtaan. Venäjä laskee, että sillä ei ole varaa aseelliseen konfliktiin NATO:n kanssa. Jos se alkaisi uhkaamaan Baltian maita tai Puolaa niin aseellisen konfliktin riski olisi merkittävä.
Sen sijaan Suomi on huomattavasti helpompi ja riskittömämpi kohde. Kuten aikaisemmin todettiin, niin EU rauhanprojektina ei toimi. Tämä tarkoittaa sitä, että mikään muu maa ei ole sitoutunut auttamaan Suomea jos maamme joutuu sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Jo nyt Venäjä on lohkonnut alueita naapurimaistaan Georgiasta (Abhaasia ja Etelä-Ossetia) ja Ukrainasta (Krimin alue) ja joko pistänyt näille alueille nukkehallituksen tai liittänyt ne itseensä.
Onko olemassa mitään takeita siitä, että Venäjä ei tulevaisuudessa toimi naapureitaan kohtaan em. tavalla? Kannattaako tuon asian suhteen jäädä tuleen makaamaan kun tiedämme, että itänaapurimme on aggressiivinen ja laajentumishaluinen suurvalta, jonka tekemät sopimukset eivät paljoa paina. Ukrainan suhteen Venäjä on rikkonut niin YK:n peruskirjaa kuin myös ETYK:n kymmentä perusperiaatetta vastaan. Tämän lisäksi Venäjä on rikkonut kaikkia niitä sopimuksia vastaan, joissa se tunnustaa Ukrainan rajat ja suvereniteetin.
Ilmoita asiaton viesti
”Vasemmistoliitto Annika Lapintien johdolla on äänekkäästi vaatinut puolustusmäärärahojen leikkaamista. Aikooko vasemmistoliitto nyt kääntää takkinsa ja vaatia Suomelle hyvin varustettua ammattiarmeijaa?”
Tietääkseni ei, mutta esittämääsi kysymystä teidän olisi varmaan kysyttävä asianomaisilta. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Ihan hyvää johdattelua Jiri!
Kuitenkin Ukrainan armeijan ja eritoten sen laivoston johto oli vanhan vallan venäläismielisten hallussa. Ilman Ukrainan asevoimien johdossa toimeenpantua puhdistusta, ei nykyinen sotiminen olisi mahdollista.
En usko samanlaisen venäismielisyyden olemassaoloon Suomen puolustusvoimien johdossa.
Tilanne voi tietenkin olla erilainen 50 vuoden päästä, jolloin Suomessa saattaa hyvinkin olla puolimiljoonainen venäläisvähemmistö.
Ilmoita asiaton viesti
Sanotaanko, ettei siinä venäjämielisyyttä tarvita, että olemme palaamassa 1900-lukua edeltäneeseen aikaan siinä mielessä, että upseerit saattoivat vaihtaa ruhtinastaan paremman urakehityksen toivossa kuten vaikkapa Mannerheim teki. Sellainen oli yleistä vielä 1800-luvulla.
Niin ikään uskon, että suomalaisen yhteiskunnan koheesio pysyy korkealla tasolla, tai no riippuu tietenkin siitä, minkälaisia poliitikkoja valitaan, eli minkälaisen Suomen äänestäjät haluavat: tuntevatko esimerkiksi rikkaat ja köyhät asuvansa samassa maassa jne.
Mutta esimerkiksi Virosta en ole täysin varma, jollei siellä aleta panostaamaan enemmän kansakunnan yhtenäisyyttävä ylläpitävään sosiaalipolitiikkaan. Jos näin ei tapahdu, olisi Suomen otettava etäisyyttä Virosta tai ei ainakaan alkaa kyseisen maan maanpuolustuksen takuumieheksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mannerheimin ajan jälkeen lienee Venäjän armeijan upseeristossa tapahtunut erisyistä johtuen vahva venäläiskansallistamisprosessi.
Suomen ryhtyminen Viron puolustuksen takuumieheksi olisi hyvin riskialtista. Suomelle elintärkeän Ahvenanmaan puolustamisessakin lienee Suomella riittävästi tekemistä.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän tuo Ukrainan kriisin todellinen eskaloituminen alkanut siitä kun Venäjä alkoi keväällä/kesällä 2013 aktiivisesti painostamaan Ukrainaa irti EU-lähentymisestä jota kaikki Ukrainan politiikan keskeiset tekijät, mukaanlukien Janukovitsh ja Alueiden puolue, olivat kannattaneet edellisissä vaaleissa.
Tietysti kriisin alkua voidaan hakea vielä kauempaa historiasta ja kaivaa esiin joku vanha kartta johon on johonkin kirjoitettu jokin Novorussia, näin teki Putin…
Ilmoita asiaton viesti
Jos painostaminen on sitä, että taloudellisesti mitattuna Venäjä tarjosi parempaa diiliä kuin EU, niin sitten. Joku voisi sanoa, että se on myös normaalia kaupankäyntiä valtioiden välillä. Siinä vaiheessa EU:n olisi pitänyt tehdä uusi parempi tarjous ja ymmärtää asia laajemmassa kontekstissa, mutta ei näistä Olli Rehneistä ja muista ole valtiomiehiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta oli ihan oikein että EU ei tarjonnut parempaa diiliä. Se että eu-vaihtoehto oli suurelle osalle kansaa taloudellisesti rankempi ja länsiukrainalaisille kuitenkin houkuttelevampi on kai ihan normaali ristiriitatilanne. Se että Venäjä käytti hajauttavaa tilannetta hyväkseen kaapatakseen Krimin on varsinainen ongelma.
Nythän Ukrainan pysyminen Venäjän vaikutuspiirissä on tehty mahdottomaksi. Ei kai länsiukrainalaiset ikinä enää tule lähestymään Venäjää joka ryösti maassa makaavan.
Ilmoita asiaton viesti
Painostaminen oli muun muuassa sitä, että Ukrainalaisille tuotteille asetettiin tuontirajoituksia, kaasun hintaa muutettiin, avointa EU:n vastaista propagandaa, suoraa uhkailua jne. Tietysti tällaisia menetelmiä joku voi väittää normaaleiksi, itse en tällaista tulkintaa tue. Mitään todistetta Venäjän paketin edullisuudesta en ole havainnut, käytänössä tämä olisi tarkoittanut jotain Valko-Venäjän kaltaista tilanetta. Kuitenkin kaikitenkin Janukovitsh kertoi vielä 11.12 Ashtonille, että aikoo allekirjoittaa lähentymisopimuksen, EU:lla ei ollut mitään syytä lähteä johonkin epämääräiseen huutokauppaan.
Loppupeleissä Venäjän ja Ukrainan (kuten myös Valko-Venäjän) talouden perusongelmat ovat samoja; vanhoja neuvostoaikaisia talouden perusrakenteita ei ole kyetty uudistamaan. Venäjällä on ollut tähän varaa luonnovarojen korkea hinnan aikaan, Ukrainalla ei tällaista varallisuutta ole ja maa pysähtyi pariksi vuosikymmeneksi johonkin kummalliseen välitilaan uuden ja vanhan välille kun uudistuksiin ei uskallettu ryhtyä. Tosin Venäjälläkin tuli seinä vastaan jo 2013 ja talous sakkasi, tämä siis jo ennen pakotteita…
Vertailun vuoksi lähtötilanteeltaan Ukrainaa vastaavat uudet EU-maat, kuten Puola, Slovakia ja Baltian maat, ovat olleet suuria menetystarinoita ja tämä on tapahtunut ilman energian polkumyyntiä tms.
Pointtini on kuitenkin se, että Ukrainan kriisin perussyy on kuitenkin Venäjän halu puuttua naapurimaansa asioihin ja tämä ilmeni nimenomaan keväällä/kesällä 2013 alkaneena niin poliittisena kuten myös taloudellisena painostuksena. Juuri tämä painostus johti Janukovitshin lipeämiseen omista vaalilupauksistaan ja tästä edelleen Maidanin tapahtumiin, Krimille jne…
Ja mitä tulee väitteeseenne, että EU rauhan projektina olisi kuollut, niin itse näen tilanteen juuri päinvastaisena. Näinä päivinä, joina tulee kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisen maailman sodan alusta, EU-maat ovat kyeneet ratkaisemaan käytännössä kaikki silloiset konfliktit kansojen välillä, esimerkkeinä Elsas-Lothringen ja Etelä Tiroli. Sitä vastoin Venäjän presidentti kaivaa esiin jonkun Katariina Suuren aikaisen kartan ja ilmoittaa tämän perusteella jonkun alueen kuuluvan Venäjälle. Ja sitten meillä on täällä yhteiskuntatieteiden tohtori joka ilmoittaa, että EU:n syytä koko konflikti…
Ilmoita asiaton viesti