Panimoliitto esteenä suomalaisen olutkulttuurin kehittymiselle
Panimoliitto haluaa esiintyä eurooppalaisen olutkulttuurin puolestapuhujana. Tasaisin väliajoin se esittää milloin nelosoluen tuomista ruokakauppoihin, toisinaan alkoholiverotuksen alentamista.
Nämä keinot ovat ristiriidassa suhteessa päämääriin, sikäli kun Panimoliitto aikuisten oikeasti haluaa vahvistaa oluen asemaa ruokajuomana tai monipuolistaa suomalaista olutvalikoimaa.
En olekaan vakuuttunut, että Panimoliiton todelliset tavoitteet olisivat edellä mainitut.
Tämä selviää jo tekemällä nopean katsauksen Panimoliiton jäsenyrityksiin, kenen etua sen tarkoitus on ajaa: Capitol Invest Oy, Oy Hartwall Ab, Oy Sinebrychoff Ab, Red Bull Suomi Oy…
Nämä yritykset hallitsevat suomalaisia olutmarkkinoita mitään sanomattomilla bulkki-oluillaan, en ole nähnyt näiden yritysten kovin montaa maittavaa pintahiivaolutta tuoneen markkinoille, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus ja varmasti myös resursseja.
Väitän nimenomaan näiden markkinoita hallitsevien yritysten olevan keskeinen syy sille, miksi suomalainen olutkulttuuri on niin lapsenkengissä.
Korkea alkoholiverotus ei ole ongelma.
Päinvastoin, Panimoliiton vaatima alkoholiveron lasku suosisi ensisijaisesti bulkki-oluita, koska niiden valmistaminen on halvempaa ja näin ollen veron osuus loppuhinnasta korkeampi. Kalliimmissa pintahiivaoluissa alkoholiveron osuus tuotteen loppuhinnasta taasen on pienempi.
Niin ikään vaatimuksilla nelosoluen tuomisella kauppoihin ei ole mitään tekemistä eurooppalaisen olutkulttuurin kanssa.
Euroopan perinteisissä olutmaissa, kuten Englannissa ja Tšekeissä arkiolut, mitä nautitaan ruuan kanssa tai juodaan pubeissa työpäivän jälkeen, on yleensä alle neljä prosenttista.
Tällaista olutta ei juoda humaltumistarkoituksessa, vaan siksi, että ne ovat hyvänmakuisia, sikäli kun se on huolella pantua. Vahvemmat juhlaoluet ovat erikseen.
Panimoliiton jäsenyritysten tekemät bulkki-oluet eivät ole hyvänmaksuisia, ainakin allekirjoittanut hakee jotain muuta, jos haluaa nauttia oluen mausta.
Olutkulttuurin muutos lähteekin pienpanimoista, jotka haastavat maukkailla oluillaan Panimoliiton jäsenyritysten monopolin ja opettavat suomalaisille, että olutta voi juoda muussakin kuin päihtymistarkoituksessa tai janojuomana.
Onneksi Mansessa on jo Koskipanimo ja Pyynikin käsityöläispanimo, sahtia saa useimmista keskustan Alkoista. Niin ikään Stadissa alkaa olla kohtalaisesti pienpanimotarjontaa.
Suosittelen myös Rajaportin saunan kahvilaa.
Eniten tässä ollaan huolissaan siitä, että landella eivät pöndet tiedät mitä hyvä olut on, mutta siellä ollaan muutenkin sellaisia heinähattuja (ainakin jos ollaan sahtialueen ulkopuolella).
Humalahakuinen juominen kyllä osataan muuallakin, se ei ole pelkästään meikäläinen tapa. Ero on siinä, että muut osaavat paremmin pitää tolkun juotavassa määrässä, niinpä kaatokännisiä ei yleensä näe.
Mielestäni poliitikkojen ei pitäisi puuttua oluen alkoholipitoisuuteen lainkaan, vaan jättää sen asian päättäminen panimomestareille.
Ilmoita asiaton viesti
Paikallisten pienpanimoiden oluita pitäisi saada ehdottomasti paikallisista alkoista omissa hyllyissään tarjottavana. Toimintaa tulisi tukea, jotta panimot pääsisivät kunnolla vauhtiin. Valtion liike kun on kyseessä niin valtio voisi halutessaan toimia elinkeinon hyväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi alkoista? Paikallisten pienpanimoiden oluet pitäisi saada paikallisiin kauppoihin, bensaa-asemille ja R-kioskeihin. Siihen bulkkioluiden ja kannabishyllyn väliin.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tarkastelee panimoliittolaisten mainontaa ja muuta visuaalista puolta niin tulee vaan paha olo. Esim taannoinen karhuolutkampanja, joka suunnattiin esim lähiöihin ei takuulla välittänyt olutkulttuuria vaan pelkkää synkkyyttä ja karkeutta.
Ilmoita asiaton viesti
Kentis johtuu siitä että lähiöt ovat synkkiä ja karkeita. Olen kerran kokeillut vuoden verran, ja päätin ettei koskaan enää. Se oli synkkää ja karkeata.
Ilmoita asiaton viesti
Lähiöt ovat stä miksi me ne teemme. Hyvä että lähdit synkistelemästä.
Ilmoita asiaton viesti
”että olutta voi juoda muussakin kuin päihtymistarkoituksessa tai janojuomana.”
Mikähän ihme se muu tarkoitus olisi? Keikistely ja teennäinen briljeeraus?
Oluen erinomaisuus nimenomaan seurajuomana perustuu juuri siihen että se vie janon, pitää suun kosteana puhuessa ja siitä päihtyy tarpeeksi miedosti.
Päihtymistä sekin on kun otan iltaröökin seuraksi yhden pienen iltakaljan ennen nukkumaanmenoa.
Ilmoita asiaton viesti
Tällä hetkellä suurin este pienpanimoille on se, että oluita on vaikea myydä, vaikka kysyntää olisi rutkasti. 4.7% oluita voi saada tiettyihin kauppoihin, mutta suoramyynti eurooppalaiseen tapaan suoraan kuluttajalle ei onnistu. Niin sanotun kioskiluvan voi saada, jolloin alle 4.7% olutta voi ulosmyydä, mutta senkin on pelkkää kiusaamista, sillä samalla pitää myydä elitarvikkeita ja tietyn osuuden myynnistä pitää koostua niistä.
Yli 4.7% oluita (joita parhaat oluet ovat) onkin sitten liki mahdotonta myydä kuluttajalle kotiin. Alkoon pääseminen on vaivanloista, osalle mahdotonta. Tämä hankaluus tuli juuri koettu konkreettisesti kun oluemme Vahvaportteri voitti Berliinin Global Craft Beer -tapahtumassa parhaan käsityöläisportterin palkinnon. Meillä on sarjassaan kansainvälisesti parhaaksi valittu olut, jota emme tällä hetkellä voi myydä kuluttajalle. Ainoa vaihtoehto onkin se, että viemme oluen Viroon, jota kautta sitten nettimyynnin avulla voimme laillisesti toimittaa tilaajalle. Eli jos saa Pyynikin Pienpanimon Vahvaportteria ja asuu panimon vierestä pitää se hankkia Viron kautta. Melko absurdia.
Olen ollut harrastanut oluita noin kymmenen vuotta. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut valtava muutos. On syntynyt hienoa olutkulttuuria. Ikävä kyllä sen kehittymistä hidastaa maamme alkoholikieltopolitiikka ja valtion monopoli. Ei Panimoliitto.
Terveisin Pyyninkin käsityöläispanimon tiedottaja ja osakas.
Ilmoita asiaton viesti
” Euroopan perinteisissä olutmaissa, kuten Englannissa ja Tšekeissä arkiolut, mitä nautitaan ruuan kanssa tai juodaan pubeissa työpäivän jälkeen, on yleensä alle neljä prosenttista. ”
Tämä kyllä on valhe. Tshekissä ei tuollaisia oluita ollut tarjollakaan ja Englannissa mainittuun prosenttiluokkaan menevät mild alet ovat pubeissa marginaalissa, niitä on ehkä yksi hana, joka ei ole kovin suosittu. Tavanomaiset juotavat oluet ovat noin 4.3-5.5%:sia.
On myös selvää, että olut- ja viinikulttuuria ei edistä tiukat myyntirajoitukset vaan vapaus.
Ilmoita asiaton viesti
Esim. London Pride ja Guinness yleensä tarjoillaan 4.1% vahvuisena.
Ilmoita asiaton viesti
Asiallinen, hyvä ja perusteltu blogikirjoitus. Panimoliitto on rahan sanansaattaja ja se ei todella edistä olutkulttuuria.
Ilmoita asiaton viesti
Lukematta kommentteja toteaisin;
”Eniten tässä ollaan huolissaan siitä, että landella eivät pöndet tiedät mitä hyvä olut on, mutta siellä ollaan muutenkin sellaisia heinähattuja (ainakin jos ollaan sahtialueen ulkopuolella).”
Ei tokikaan.
Käväisimme 2014 Sahdinvalmistuksen Suomenmestaruuskilpailuissa Lepolammella Espoossa, ja sielläpä vasta oli hauskaa. Oli Sahtipäitä, oli Kärkkäinen, oli Sahdintuntijoita kuin ei missään.
Noloa on Suomen hallituksen ja lainlaatijoiden suhtautuminen Suomalaiseen Olueen. Ikiaikainen taito on meidän hyppysissämme, meidän oluitamme on viety ulkomaille, tai ainakin Ruotsiin, koska vaan olemme niin parhaita oluentekijöitä.
Että olutpanimon tuotteita ei mitenkään saisi myydä halukkaille, sellainen hallintokulttuuri meillä jyrää. Marjaviinin tekijälle on sallittu ansionsaantia enemmän, heiltä saa marjaviinejä myydä.
Toivottavasti Hallintokulttuuri edes hiukan antaa periksi vaatimuksistaan, kuten nöyrimmästi kiitetystä juustonmyynnistään.
Pistäkää mieleen :
Top Fuel Brewing Company
Hippie Juice IPA
Jos mistään koskaan saatte moista maistaa, ette muuta enää halaja.
Nimensä mukainen, mutta ei edes mahdollinen.
Ilmoita asiaton viesti