Panimoliitto esteenä suomalaisen olutkulttuurin kehittymiselle

Panimoliitto haluaa esiintyä eurooppalaisen olutkulttuurin puolestapuhujana. Tasaisin väliajoin se esittää milloin nelosoluen tuomista ruokakauppoihin, toisinaan alkoholiverotuksen alentamista.

Nämä keinot ovat ristiriidassa suhteessa päämääriin, sikäli kun Panimoliitto aikuisten oikeasti haluaa vahvistaa oluen asemaa ruokajuomana tai monipuolistaa suomalaista olutvalikoimaa.

En olekaan vakuuttunut, että Panimoliiton todelliset tavoitteet olisivat edellä mainitut.

Tämä selviää jo tekemällä nopean katsauksen Panimoliiton jäsenyrityksiin, kenen etua sen tarkoitus on ajaa: Capitol Invest Oy, Oy Hartwall Ab, Oy Sinebrychoff Ab, Red Bull Suomi Oy…

Nämä yritykset hallitsevat suomalaisia olutmarkkinoita mitään sanomattomilla bulkki-oluillaan, en ole nähnyt näiden yritysten kovin montaa maittavaa pintahiivaolutta tuoneen markkinoille, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus ja varmasti myös resursseja.

Väitän nimenomaan näiden markkinoita hallitsevien yritysten olevan keskeinen syy sille, miksi suomalainen olutkulttuuri on niin lapsenkengissä.

Korkea alkoholiverotus ei ole ongelma.

Päinvastoin, Panimoliiton vaatima alkoholiveron lasku suosisi ensisijaisesti bulkki-oluita, koska niiden valmistaminen on halvempaa ja näin ollen veron osuus loppuhinnasta korkeampi. Kalliimmissa pintahiivaoluissa alkoholiveron osuus tuotteen loppuhinnasta taasen on pienempi.

Niin ikään vaatimuksilla nelosoluen tuomisella kauppoihin ei ole mitään tekemistä eurooppalaisen olutkulttuurin kanssa.

Euroopan perinteisissä olutmaissa, kuten Englannissa ja Tšekeissä arkiolut, mitä nautitaan ruuan kanssa tai juodaan pubeissa työpäivän jälkeen, on yleensä alle neljä prosenttista.

Tällaista olutta ei juoda humaltumistarkoituksessa, vaan siksi, että ne ovat hyvänmakuisia, sikäli kun se on huolella pantua. Vahvemmat juhlaoluet ovat erikseen.

Panimoliiton jäsenyritysten tekemät bulkki-oluet eivät ole hyvänmaksuisia, ainakin allekirjoittanut hakee jotain muuta, jos haluaa nauttia oluen mausta.

Olutkulttuurin muutos lähteekin pienpanimoista, jotka haastavat maukkailla oluillaan Panimoliiton jäsenyritysten monopolin ja opettavat suomalaisille, että olutta voi juoda muussakin kuin päihtymistarkoituksessa tai janojuomana.

Onneksi Mansessa on jo Koskipanimo ja Pyynikin käsityöläispanimo, sahtia saa useimmista keskustan Alkoista. Niin ikään Stadissa alkaa olla kohtalaisesti pienpanimotarjontaa.

Suosittelen myös Rajaportin saunan kahvilaa.

Eniten tässä ollaan huolissaan siitä, että landella eivät pöndet tiedät mitä hyvä olut on, mutta siellä ollaan muutenkin sellaisia heinähattuja (ainakin jos ollaan sahtialueen ulkopuolella).

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu