Seksin ostamisen kriminalisointi
Keskustelu seksin ostamisen täyskiellosta on keskusteluttanut feministejä sen jälkeen, kun elokuussa Naisasialiitto unioni otti esityksen puolesta kantaa otsikoiden tiedotteensa: "Seksin ostin täyskielto todistetusti vähentää prostituutiota".
Varsinkin ne feministit ja sosiologit, jotka ovat tutkineet ja tutkivat prostituutiota ovat kyseenalaistaneet Naisasialiitto unionin tulkinnan Norjan kokemuksista. Norjassa – samoin kuin Ruotsissa ja Islannissa – seksin ostaminen on kriminalisoitu joitakin vuosia sitten.
Politiikan tutkijana olen kiinnittänyt huomion siihen, kuinka keskustelu seksin ostamisen kriminalisoinnista on tuonut esille erilaisia jakolinjoja esiin suomalaisen feminismin kentällä.
Seksin ostamisen kriminalisointia puolustetaan moralistisilla argumenteilla: naisia ei haluta kohdeltavan kauppatavarana ja tämänkaltaisen heteroseksuaalisen vaihdannan välineenä toimimisen katsotaan olleen osasyyllinen siihen, että naisten asema yhteiskunnassa yleensäkin on miehiä heikompi. Lainsäädännön koetaan olevan viesti, joka ajanmittaan muuttaa asenteita.
Ne, jotka kyseenalaistavat seksin ostokiellon mielekkyyden, korostavat työläisten oikeuksia. Näiden feministien mukaansa seksin ostamisen kriminalisointi kurjistaisi seksityötä tekevien asemaa entisestään prostituution painuessa maan alle. Seksin ostamisen kriminalisoinnilla ei kyetä puuttumaan ilmiön syihin, ainoastaan lumpenroletariatin harjoittamaan ja porvariston kauhistelemaan näkyvään katuprostituutioon.
Keskustelussa seksin ostokiellossa onkin kyse idealistisen ja materialistisen eli oikeistolaisen ja vasemmistolaisen poliittisen maailmankuvan erosta.
Mutta lisäksi se kuvaa suomalaisen feminismin sukupolvieroa ja -kokemusta.
Sukupolvilla tarkoita tässä sitä, kuinka vielä vuosituhannen vaihteessa yhteiskuntatieteissä maailmaa selitettiin diskursseina tai kulttuurisina ilmiöinä. Kapitalismin kritiikki loisti poissaoloillaan ja vain harva osoitti solidaarisuutta työveänluokan taistelulle. Yhteiskuntaluokan käsitettä kukaan ei käyttänyt, koska Suomi kuulemma ei enää ollut luokkayhteiskunta.
Seksin ostamisen kriminalisointia kannattavien argumenteissa on havaiitavissa heijastumia näiltä oppivuosilta. Puoluepoliittisesti vuosituhannen vaihde oli myös vihreiden kulta-aikaa. Se loi pohjan Etelä-Suomen kaupunkeja hallitseville sinivihreille koalitioille. Samaisen sukupolven feministit elvyttivät Naisasialiitto unionin toimintaa ja perustivat Tulva-lehden.
Sen sijaan 2000-luvulla yliopistoihin opiskelemaan tullut sukupolvi alkoi painottamaan kapitalististen tuotantosuhteiden kritiikin tärkeyttä, jotta ymmärtäisimme yhteiskunnallisia valtasuhteita, kuinka heteronormatiivinen sukupuolijärjestys, rasismi ja luokkayhteiskunnan todellisuus kietoutuvat yhteen. Puoluepoliittisesti tämä uusi sukupolvi on sitoutunut enemmän tai vähemmän vasemmistolaiseen materialistiseen maailmankuvaan haastaen ituhippi-idealismin.
Suomalaisessa feministisessä kentässä sen näkyvimpiä edustajia ovat muun muassa tutkija ja kansanedustaja Anna Kontula sekä Tulva-lehden nykyinen päätoimittaja Atlas Saarikoski.
Tämä uudempi feminismisukupolvi on ottanut tosissaan ne merten takaiset keskustelut, joissa on kyseenalaistettu valkoisen keskiluokkaisten ja akateemisesti koulutettujen feministien oikeus puhua vaikkapa maahanmuuttajanaisten tai seksityöläisten puolesta, kuulematta asianomaisia.
Kaiken lisäksi nämä uudemman sukupolven materialistiset feministit kieltäytyvät tekemästä eroa meihin ja heihin. Vasemmistolaisille feministeille prostituoitu ei edusta toiseutta, joka tahraa kunniallisten naisten maineen, vaan seksityötä tekevät naiset ja queer-ihmiset ovat meitä.
Esimerkiksi jos seksityötä tekevien naisten asemaa oikeasti haluttaisiin parantaa, niin vaikkapa huumekaupan sosialisoinnilla olisi jo merkitystä. Huomattava osa seksiä myyvistä naisista käyttää huumeita ja näillä rahantarve on keskeinen syy prostituutioon. Seksiä myyvien naisten asiakkuuden kriminalisointi ei poistaisi rahantarvetta huumeisiin.
Niin ikään vaikkapa tarpeeksi korkean perustulon tai kansalaispalkan käyttöönotolla olisi opiskelijoiden harjoittamaa prostituutiota vähentävä vaikutus.
Mutta tuntuu, että nimenomaan niissä oikeistopuolueissa, joissa seksin oston kiellolla on kannatusta, ei haluta kuullakaan perustulosta tai liberaalista huumausainepolitiikasta, vaan nyrpistetään nenää lähimmäisille, jotka eivät täytä heidän normejaa kutsuen näitä ihmisroskiksi.
Feministisen näkemyksen mukaan mies on myös paha vallankäyttäjä, jota pitää rangaista. Vaikka se ei ongelmia poista tai ratkaise, joku onneton äijä pitää saada aina välillä tuomiolle, jotta feministien kirkas sädekehä kirkastuu.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä voisi nyt huomauttaa, että Anna Kontula ei kyllä varsinaisesti lukeudu ”2000-luvulla yliopistoihin opiskelemaan tulleiden sukupolveen”. Hän teki gradunsa samana vuonna kuin minä.
Seksin ostokiellon kannatuksen profiloiminen oikeistopuolueiden projektiksi edustaa sekin omanlaistaan näkökantaa. Viimeksi, kun asia oli eduskunnassa, kokoomus oli yksi niistä puolueista, jotka vesittivät ostokiellon. Täydellistä ostokieltoa ajoivat muun muassa vasemmistoliiton Annika Lapintie ja Minna Sirnö.
Ilmoita asiaton viesti
Kontula on / olikin edellä aikaansa — ja ehkä siksi hän on myös kansanedustaja.
Sirnö ja Lapintie argumentoivatkin usein moralistisesti, minkä näen ongelmallisena.
Ilmoita asiaton viesti
Tajuntaa laajentava kirjoitus, kiitos tästä.
Itse olen elänyt siinä ymmärryksessä, että oikeusministeri Henrikssonin into kieltää seksin ostaminen on liittynyt siihen, ettei kyseessä olevaa palvelua ole koko maassa tarjolla myös ruotsinkielisenä?
Ilmoita asiaton viesti
Seksi ja invalidit? Järjestyykö seksi kaikille ilman ostoa?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. Kannattaa tutustua vaikkapa siihen, kuinka seksiasiat kehitysvammaisten hoito- ja päiväkodeissa järjestetään, jos siis asia kovasti kiinnostaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ranskalaiset feministit ja lgtb-aktivistit näkevät keskeisenä yhteiskunnallisena ilmiönä jaon ”oikeaan seksuaalisuuteen” ja ”väärään seksuaalisuuteen”. Yhteiskunnissa on taipumus aina konstruoida ”väärä seksuaalisuus”, joka koetaan uhkana yhteiskunnalle ja sen jäsenille. Tämän ”väärän seksuaalisuuden” edustajat ovat yhteiskunnan ”sisäisiä vihollisia”, ja yhteiskunta hitsautuu yhteen kun se kamppailee tätä ”sisäistä vihollista” vastaan samalla tavoin, kuin kamppailussa ulkoista vihollista vastaan (esim. Ukraina nyt).
Kun konstruoidaan ”väärä seksuaalisuus”, niin se mahdollistaa samalla sen, että yhteisö taistellessaan väärän seksuaalisuuden uhkaa kykenee kontrolloimaan kaikkien yhteisön jäsenten seksuaalisuutta. Tavalaan ”väärän seksuaalisuuden” määrittely mahdollistaa yhteisen seksuaalimoraalin synnyn yhteiskunnassa. Jos yhteiskunnassa ei esiinny tarinoita ”kauheasta seksuaalisuudesta”, niin jännitettä väärän ja oikean seksuaalisuuden välille ei synny, ja ihmiset eivät pysty luomaan seksuaalimoraalin luomaa jännitettä.
Meillä ei siis voi olla seksuaalimoraalia yhteiskunnassa, jos me emme sosiaalisesti konstruoi vihollista, ”väärän seksuaalisuuden” edustajaa. Tämä väärän seksuaalisuuden edustaja on vaihdellut historian aikoina ja eri yhteiskunnissa. Homoseksuaaliit ovat usein joutuneet kantamaan väärän seksuaalisuuden taakka. AIDS-paniikki toimi 1980-luvulla väärän seksuaalisuuden riittävänä määrittelijänä. 1990-luvulla väärää seksuaalisuutta edustivat tarinat insesti-isistä. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa masturboiva lapsi oli väärän seksualisuuden arkkityyppi. Ruotsi-Suomen historiassa poikkeuksellisesti meillä nousi eläimensekaantumiseen liittyvä moraalipaniikki. Myös noitavainot liittyvät mahdollisesti väärän seksuaalisuuden määrittelyyn, sillä noidaksi ei voitu tuomita, ennen kuin nainen oli kidutettuna tunnustanut olleensa sukupuoliyhteydessä paholaisen edustajan kanssa. Ihmiskauppa-moraalipaniikki on nykypäivän ruotsalaisperäinen ”väärän seksuaalisuuden” kertomus.
Pessimistisesti voi ajatella, että emme pääse koskaan eroon jonkun ihmisryhmän demonisoinnista ”väärän seksuaalisuuden” edustajaksi. Ehkä voimme vain tehdä niin, että sosiologisesti valveutuneimmat meistä eivät mene mukaan ”väärän seksuaalisuuden” lietsontaan kollektiivisissa käymistiloissa.
Nämä esittämäni näkemykset perustuvat alunperin ranskalaisen sosiologin Emile Durkheimin näkmyksiin yhteiskunnan mekaanisesta solidaarisuudesta ja poikkeavien merkityksestä yhteisölle.
Ilmoita asiaton viesti
miksihän puhutaan vain miesten ostamasta seksistä? samaa naiset tekee. Ja en ymmärrä miksi myyntiä ei samalla kriminalisoida. saatan tässä olla väärässä mutta mun käsittääkseni myynti on laillista…
Ilmoita asiaton viesti
Koska kyseessä on niin marginaalinen ilmiö.
Seksin myyjissä on paljonkin miehiä, mutta lähes kaikki miehistä myy seksiä toisille miehille.
Ilmoita asiaton viesti
tiedän kyllä muutaman jotka ihan hyville ansioille pääsevät. Opintojansa rahoittavt nuoret miehet ja ihan rouville myyvät palveluksiaan. Ite toki kateellinen kun en tajunnut nuorempana. Ja vaikka marginaalinen on olemassa. Joten olisi kohtuullista puhua ilman sukupuolta kun tasa-arvo vaaditaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jos on sisäpiirin tietoa, niin tee ihmeessä aiheesta sosiologinen tutkimus ja julkaise se kirjana tai artikkelina jossain tieteellisessä journaalissa. Vois olla kiinnostavaa lukea.
Ilmoita asiaton viesti