Mikko Pekkola muistoissamme
Huomasin päivällä Aamulehden uutisoineen kannabisaktivisti Mikko Pekkola kuolemasta. Yleensä en harrasta kuolleiden muistelua julkisesti, mutta teen nyt poikkeuksen.
Olihan Pekkola kohtalaisen aktiivi Uuden Suomen Puheenvuoro -blogipalstalla ja hänen kirjoituksensa olivat asiallisimmasta päästä, vaikka pyörivätkin etupäässä yhden asian ympärillä.
Niin sanotusti IRL tapasin hänet ainoastaan kerran, olisiko ollut noin vuosi sitten.
Käytyäni tapani mukaan saunomassa Suomen vanhimmassa yleisessä saunassa eli Rajaportilla Pispalassa, horjahdin kotimatkalla Ravintola Vanhaan Monttuun. Sen kirjastonurkkauksessa allekirjoittaneelle hänet esiteltiin.
En muista mitä kaikkea keskustelimme, mutta se kävi selväksi, että hän oli katkera joutumisestaan vankilaan. Olimme yhtä mieltä siitä, että ihmiset joiden mielestä vankila on lepokoti tai hotelli, voisivat jouduttaa itsensä vankilaan, jos se kerta on niin kiva paikka.
Hän vaikutti myös sivistyneemmältä kuin moni yliopiston käytävillä tapaamani, ja herkältä.
Tulimme sen verran hyvin juttuun, että hän huomasi illan viimeisen Ikaalisten bussin jo menneen.
Lupasin hänelle yöpaikan ja pyysin häntä soittamaan, jos hän sellaisen tarvitsee. Allekirjoittanutta saunominen oli alkanut väsyttämään, mutta Pekkola halusi vielä jäädä hetkeksi Monttuun.
Soittoa ei lopulta kuulunut.
On valitettavaa, että Pekkola niin sanotusti kyllästyi elämään juuri kuin vapaata maailmaa puolustavissa Coloradon ja Washingtonin osavaltioissa Pekkolalle niin tärkeän aineen käyttö ja myynti ovat vihdoin ja viimein laillistettu. Tämä herkkä sielu olisi ansainnut nähdä sen päivän kun suomettumisen aika päättyy ja Yhdysvaltoja seuraten myös täällä Länsi-Venäjällä päästään eroon valtiovallan holhouksesta ja kannabis vapautetaan.
Mikko Pekkolaa muistelen minäkin ja laitan linkin hänen kirjoituksiinsa täällä.
http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogihakemisto?etu…
Ilmoita asiaton viesti
Tuleeko kannabiksen vaarallisuus tässä toteennäytetyksi?
Ilmoita asiaton viesti
En osaa sanoa tästä tapauksesta, mutta kyllähän se vähän niin on, että kiivaimpien kannabiksen laillistajien tai dekriminalisointia kannattavien oma kunto ei välttämättä aina edistä asiaa.
Avain kannabiksen laillistamiselle olisi — niin ärsyttävää kuin se onkin — vetoaminen siihen, että myös keskiluokkaiset pukumiehet ja jakkupukunaiset pössyttelevät. Mutta mitä enemmän annetaan aihetta ymmärtää sen olevan epämääräisen villapaitapossen harrastus, niin sitä helmpompi kannabiksen käyttö on marginalisoida kriminaaliksi tai ainakin vahingolliseksi touhuksi.
Ilmoita asiaton viesti
Itsekin järkytyin tästä poismenosta, jonka syyt kuitenkin jäänevät arvoitukseksi. Hän jätti minulle Facebook-kaveripyynnön, jonka jätin avoimeksi, koska en tarkemmin ollut hänen kanssaan tekemisissä.
Rauha hänen sielulleen, rauha hänen muistolleen!
Ilmoita asiaton viesti