Nyky-Euroopassa vasemmisto on nationalistinen ja poliittinen oikeisto ei?
Otsikon kaltaiselta mielleyhtymältä ei voinut välttyä kun seurasi niin Suomessa kuin ulkomailla käytyä keskustelua Skotlannin itsenäistymisestä. Poliittinen oikeisto kannatti Skotlannin säilymistä osana Yhdistyneitä kuningaskuntia, enemmistö vasemmistolaisista tuki Skotlannin itsenäistymistä ja toivoi Ylämaan kansakunnalle uutta alkua ilman brittikonservatiivien ruoskaa.
Eikä kyseessä ollut yksittäistapaus.
Samalla tavoin muualla Euroopassa ja jopa Lähi-idässä vasemmistolaiset tukevat itsenäisyysliikkeitä — joista suurin osa on niin ikään vasemmistolaisia.
Pohjois-Irlannissa Sinn Féin ajaa Irlannin yhdistymistä ja äärioikeistolaiset unionistit haluavat säilyä osana Isoa-Britanniaa. Myös Katalonian ja ennen kaikkea baskien itsenäisyyspyrkimyksissä on vahva vasemmistolainen eetos.
Kurdien itsenäisyyskamppailussa keskeinen toimija on työväenpuolue. Palestiinan tilanne on problemaattisempi, mutta siitä huolimatta useimmat vasemmistolaiset näyttävät ajattlevan, että vastaus Israelin ja palestiinalaisten konfliktiin on palestiinalaisten oma kansallisvaltio.
Euroopan merkittävistä itsenäisyysliikkeistä ainoastaan Pohjois-Italian itsenäisyysliike on motivoitunut oikeistolaisesti.
Jostain kumman syystä Suomessa poliittisen oikeiston on ajateltu olevan isänmaallisempaa, mutta onko tälle käsitykselle historiallista totuuspohjaa?
Edellä mainittujen valtioiden tapauksissa poliittinen oikeisto on nimenomaan monikulttuuristen kuningaskuntien ja rappeutuvien imperiumien puolella, vastustaen kansakuntien Eurooppaa.
Niin ikään poliittisessa oikeistossa Euroopan unionin liittovaltiokehitys on ollut erityisessä suojeluksessa, vasemmistolla kesti Suomessa toistakymmentä vuotta totutella siihen, että jäsenyys Euroopan unionissa on tosiasia ja kaiken Euroopan unioniin liittyvän vastustaminen olisi hiljalleen syytä laittaa taka-alalle, jos aikoo jotain saada aikaan.
Auttaisiko politiikan ymmärtäminen pääoman ja työvoiman välisen ristiriidan yli- ja alimääräytymisenä syntyinä kamppailuna vastaamaan otsikossa esittämääni kysymykseen?
Suomen historiaa tarkasteltaessa huomaa, että poliittisen oikeiston myöhemmin keulakuviksi nostamat hahmot eivät olleet isänmaallisia tai mukana itsenäisyysliikkeissä, päinvastoin.
Esimerkiksi ryssänkenraali C. G. E. Mannerheim ei liikauttanut eväänsä, kun Suomessa aktivistit taistelivat Bobrikovin sortohallintoa vastaan. Mannerheimille oma urakehitys chevalier-kaartissa oli tärkeämpi kuin Suomen kohtalo itsenäisenä kansakuntana.
Viimeksi mainittuun problematiikkaan haen lisävalaistusta lukemalla suosikkihistorijoitsijani Jussi ”Jusba” Jalosen väitöskirjan On Behalf of the Emperor, On Behalf of the Fatherland.
Jos olen ymmärtänyt oikein, se käsittelee sitä, kuinka suomalaiset upseerit yrittivät olla samanaikaan uskollisia Venäjän keisarille sekä olla mukana tuolloin iduillaan olleessa fennomaanisessa liikkeessä. Palataan asiaan kun olen saanut kyseisen opuksen luettua.
Niin, vanhana marxilaisena ja kansandemokraattina olen tottunut pitämään kansallisuutta merkityksettömänä asiana.
Kansallisuuden määritelmä on aina ongelmallinen. Puhtaita kansallisvaltioita on hyvin vähän, Suomi on aina ollut monikansallisen yhteisön osa.
Mihin tarvitaan kansallisvaltioita?
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä vasemmistopuolueet ovat omaksuneet Stalinin näkemyksen ”sosialismi yhdessä maassa”?
Ilmoita asiaton viesti
Jos mietit yhtään Eu:a ja sen demokraattista ydintä – joo o – niin ymmärrät mihin tarvittaisiin kansallisvaltiot takaisin. Ensinnäkin, korporaatiovallan ja keskittyneen eliittitalouden(mm.poliitikot) yhteenliittymä on järjestelmällisesti tuhonnut kansallisvaltion ideaa, sillä se rajoittaa mm.riistoa. Kun on lakeja ja julkinenvalta joka jakaantuu ihan mikrotasoille asti, ei eliitillä ja ”oikeamielisillä” sekä kultalusikka suussa syntyneillä ole niin hauskaa temmeltää. Sentakia vasemmistoliberaaleille on erittäin tärkeää pitää Eu ja sen alaisuudessa olevat valtiot talutushihnassa ja syödä mikrotasolta poliittista ja julkista valtaa itselleen. Ja kas tadaa: sinne missä on kaverien kaverit vallassa eikä vaaleilla valittuja ihmisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Blogillesi uusi nimi: Jirisaha
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää huomiointia. Kiitos siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Päästiinkin jo siihen kansallissosialismiin, Ukraina ei kuitenkaan tehnyt itävaltoja ja sudeettiSuomi luulee Nato option olevan voimassa, voi v—- sentään.
Ilmoita asiaton viesti