Talouseliitissä yrittäjät vähenevät, kokoomuksen kannatus kasvaa

Valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaaren kirjoittaa teoksessa Vallan sisäpiirissä kokoomuksen kannatuksen vahvistuneen entisestään suomalaisen eliitin keskuudessa 2000-luvulla. Ruostetsaaren teos on vuosina 1991, 2001 ja 2011 tehtyjen kyselytutkimusten loppuraportti.

Vuonna 2011 yli 50% elinkeinoelämän eliittiin sekä mediaeliittiin kuuluvista vastasi äänestävänsä kokoomusta, kun taas tavallisen kansan keskuudessa kokoomuksen kannatus noihin aikoihin oli noin 20%. Kokoomus oli yliedustettuna kaikissa muissa eliittiryhmissä, paitsi kulttuurieliitissä, jossa puolueen kannatus oli samaa luokkaa kuin kansan keskuudessa.

Politiikkaa seuraavalle aktiiville kansalaiselle tämä kehitys ei liene yllätys: niin kritiikittömästi ja asenteellisesti suurimpien sanomalehti pääkirjoitustoimittajat ovat suhtautuneet harjoitettuun politiikkaan. Media on ollut kyvytön toteuttamaan tehtäväänsä vallan vahtikoirana viime vuosina: median päästettyä poliitinen ja taloudellinen eliitti liian helpolla, maksaa siitä nyt koko Suomen kanssa pitkittyneenä lamana. Harvassa ovat — ainakin pääkirjoituskirjoitussivuilla — ne analyysit, joissa esitetään vaihtoehtoja tai kokoomuslaiselle talouskuripolitiikalle.

Sama problematiikka koskee elinkeinoelämää.

Elinkeinoelämän tila on kuin kokoomuksen johdolla tehty yliopistolakiuudistus: juhlapuheissa julistettiin kuinka suomalaisen yhteiskunnan ja yliopistolaitoksen on astuttava rohkeasti luovaan talouteen, mutta Henna Virkkusen johtaman yliopistolain seurauksena korkeakouluista tukahdutettiin kiristämällä ruuvia ja nimittämällä yliopiston hallituksiin elinkeinoelmän sisäpiiriläisiä kaikki vapaus, mikä on luovuuden ehto.

Ruostetsaaren kirjasta käy ilmi, että elinkeinoelämään rekrytoituu sosiaaliselta taustaltaan entistä homogeenisempaa porukkaa. Suomalainen elinkeinoelämän eliitti uusiutuu rekrytoimalla elinkeinoelämän johtotehtäviin ystäviään ja jälkeläisiään.

Myös yrittäjätaustaisten määrä talouseliitissä on laskenut. Tämäkään ei ole mikään yllätys: mitä suurempi on kokoomuksen kannatus, sitä vähemmän oikeita yrittäjiä.

Sen sijaan maanviljelijöitä on nousut enemmän kuin kaksikymmentä vuotta sitten elinkeinoelämän eliittiin. Ruostetsaari pitää tätä yllättävänä antaessaan ymmärtää maanviljelijöiden sosiaalisen aseman olevan heikoin yhdessä työväestön kanssa.

Mutta ainakin allekirjoittaneelle herää kysymys: identifioivatko Björn Wahlroosin ja Antti Herlinin kaltaiset maataloustukien nostajat ja heidän jälkeläisenä itsensä maanviljelijöiksi vai ruksasivatko he kuulemma suosituimman kohdan "ei mikään luokka". Ruostetsaaren mukaan jopa ne suomalaiset, jotka ilmiselvästi kuuluvat yläluokkaan, ovat haluttomia samaistumaan siihen.

Suomessa halutaan pitää yllä luokattoman yhteiskunnan illuusiota, vaikka suomalainen luokkakierto on tutkimuksen mukaan heikompaa kuin Iso-Britanniassa.

Muista puolueista sanottakoon lyhyesti, että SDP:n edustus suomalaisessa eliitissä vastaa aika hyvin puolueen parlamentaarista kannatusta lukuun ottamatta tieteen, median ja elinkeinoelämän eliittejä, joissa se on aliedustettuna.

Keskustalla on sama tilanne kuin SDP:llä, paitsi elinkeinoelämän eliitin ja korkeimpien virkamiesten keskuudessa keskustalla riittää kannatusta. Sikäli on huvittavaa, että aina ennen vaaleja keskusta keksii sen, että Suomessa on liikaa byrokratiaa ja virkamiehiä.

Keskusta itse on kokoomuksen rinnalla johtava virkamiesten puolue.

Vihreillä on yliedustusta puolueen parlamentaariseen kannatukseen nähdä järjestöeliitin ja ennen kaikkea kulttuurieliitin keskuudessa. Tosin nämä kummatkin eliitit ovat mielestäni Ruostetsaaren tutkimuksessa määritelty epämääräisesti. Janne Gallen-Kallela-Sirénin kaltaiset taidelaitosten johtajat ovat kyllä eliittiä, mutta riittääkö eliittiin pääsemiseen määritelmä: "eri taiteenlajia edustavia, julkista tunnustusta saaneita vaikuttajapersoonia”?

Perussuomalaiset, vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit ovat syrjittyjä puolueita kaikkien eliittiryhmien keskuudessa, lukuun ottamatta vasemmistoliiton kannatusta kulttuurieliitin parissa, missä sekään ei tosin ole kuin aavistuksen korkeampi puolueen parlamentaarista kannatusta.

RKP on suhteessa parlamentaatriseen kannatukseen kaikissa muissa ryhmissä selkeästi yliedustettuina (tiede-eliitissä jopa nelinkertaisesti). Mutta mediaeliitin keskuudessa sen kannatus on sama kuin puolueen parlamentaarinen kannatus eli noin 4%.

Yhteenvetona voimme siis todeta, että Hommafoorumillakin esitetyt väitteet Suomea hallitsevasta punavihreästä tai kulttuurimarksilaisten salaliitosta pitävät paikkaansa vain sikäli kun kokoomus ja RKP ovat olemukseltaan marksilaisia puolueita.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu