Katupartiointi miehinen osoitus turvapaikanhakijoista välittämisestä?

Eurooppaan on viimeisen parin kuukauden aikana rantautunut kymmeniätuhansia turvapaikanhakijoita Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä, ennen kaikkea sisällissodasta kärsivästä Syyriasta. On arvioitu, että näistä 15 000 olisi tulossa Suomeen tämän vuoden puolella.

Turvapaikanhakijoita on liikkeellä enemmän kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen.

Myös suomalainen kansalaisyhteiskunnassa on herännyt ennennäkemätön auttamisen halu: on sukankudontakampanjaa, toiset osallistuvat SPR:n vapaaehtoiskurssille, kolmannet ovat valmiita majoittamaan turvapaikanhakijoita koteihinsa jos ja kun vastaanottokeskukset täyttyvät.

Sitten ovat ne, jotka haluaisivat perustaa katupartioita – kuten vaikkapa Hommafoorumilla – vastaanottokeskuksien lähettyville. Virallisesti he väittävät pitävänsä silmällä turvapaikanhakijoita, etteivät ne häiritse tavallisen kansan (mitä sillä sitten tarkoitetaankaan) arkista elämää.

Mutta tänään työpäivän jälkeen pestessäni ja silittäessäni vanhoja vaatteitani (jotka vien huomenna Suomen punaisen ristin keräykseen), aloin miettimään, että ehkä sittenkin katupartiot – tai niiden perustamisilla fantasiointi – ovat niin ikään yksi turvapaikanhakijoista välittämisen tapa.

Miesten ja maskuliinisuuksien tutkimuksessa on esitetty, että miesten keskinäinen väkivaltainen käyttäytyminen on ollut suomalaiselle miehelle ainoa sallittu tapa koskettaa toista miestä, ainakin Pohjanmaalla. On ollut homo tai nainen, jos on osoittanut haluavansa tuntea toisen miehen iho, hengitys ja tuoksu muualla kuin painimolskilla.

Poikkeuksena ovatkin olleet lyhyet halailut urheilusuorituksen jälkeen (kuin olisi suorittanut onnistuneen yhdynnän, lainatakseni Koe-eläinpuistosta tuttua matkaemäntä Tarja Loposta).

Samalla tavoin nämä katupartioista unelmoivat miehet haluaisivat osallistua turvapaikan hakijoiden auttamiseen, mutta vaikkapa villasukkien kudonta ei heiltä luonnistu, tai se on heidän mielestään liian mummomaista tai pelkäävät tulevansa jotenkin epämiehekkäiksi.

Sen sijaan värjötellen kuuttomassa ja kylmässä syysyössä vastaanottokeskuksen naapurissa nämä miehet saisivat tuntea itsensä tärkeiksi, osallistua turvapaikanhakijoiden auttamiseen sillä tavalla kuin heidät on opetettu ja miehisten normien purkamista odottavat yhteiskunta odottaa.

Näin nämä miehet säilyttävät itsekunnioituksensa ja miehisen identiteettinsä, mutta kantavat kortensa kekoon. Kukin osoittaa lähimmäisenrakkautta omalla tavallaan.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu