Miten selittää ulkomaalaisille kollegoille Suomen eduskuntavaalien tulosta?
Syyskuun vaihtuminen lokakuuksi tarkoittaa meidän yliopistotutkijoiden paluuta arkeen. Korkeakoulujen lukukaudet on avattu, säätiöiden ja Suomen akatemian apuraharumba sulkeutunut, on aika palata kirjoittamaan konferenssiesitelmiä ja artikkelikäskirjoituksia (joilla nykyään ammattitutkijoiden uraa pisteytetään).
Marraskuun lopulla allekirjoittanut on lupautunut esitelmöimään Political Masculinities and Social Transition nimisessä konferenssissa Landaussa, Etelä-Saksassa.
Käsittelen sitä minkälaiset eduskuntavaaliehdokkaat ja mitä he kirjoittivat Uuden Suomen Puheenvuoro-blogipalveluun liittyen viime eduskuntavaalien kampanjointiin.
Aloitin kirjoittamalla konferenssipaperin johdannon yleiskatsausta tyyliin, että ”eduskuntavaalien keskustelua hallitsi Suomen vaikea taloudellinen tilanne. Käytännössä maassa ei ole ollut talouskasvua vuonna 2008 alkaneen talouskriisin, minkä takia valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen on kasvanut. Tätä kehityskulkua edesauttoivat edellisten hallitusten tekemät veronalennukset sekä toisaalta valtiolle ja kunnille asetetut lisävelvoitteet”.
Mutta sitten alkoivat ongelmat. Miten kertoa ulkomaalaisille tutkijakollegoille vaalien tuloksesta liittyen vaalikampanjoinnin aikana käytyyn keskusteluun.
Periaatteessa oppositiopuolueet eli keskusta ja perussuomalaiset saivat vaalivoiton. Mutta nämä muodostivat hallituksen yhdessä edellisen pääministeripuolueen eli kokoomuksen kanssa.
Nämä kaikki kolme puoluetta kannattavat talouskuripolitiikkaa. Niin kannatti myös edellinen hallitus, vaikka se ei saanut loppuaikoina enää vietyä omia lakiesityksiään läpi.
Nykyinen hallitus on luvannut olla tässä asiassa tehokkaampi, mutta nimitti edellisen hallituksen saamattoman kokoomuslaisen pääministerin nykyisen hallituksen valtiovarainministeriksi.
Niin ikään perussuomalaiset tekevät nyt yhteistyötä samojen porvaripuolueiden eli kokoomuksen ja keskustan kanssa, joita protestoiden se sai vuonna 2011 kaikkienaikojen vaalivoiton ja välittömästi suostui myöntämään Kreikalle kolmannen satojen miljoonien eurojen tukipaketin jne.
Miten tällaisessa tilanteesa suomalaisten äänestäjien sielunmaisemaa pitäisi kuvata, miksi he äänestävät näin ristiriitaisesti tai ainakin heidän antamat äänet mahdollistaa sellaiset hallituskuviot, joissa ei ole päätä tai häntää.
Ehkä keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen vaalivoitossa ei ollutkaan kyse talouspolitiikan suunnanmuutoksesta (koska talouspolitiikan suunta ei mihinkään muuttunut; Suomen kaikki eduskuntapuolueet ovat olleet viimeisen kolmen vaalikauden aikana hallituksissa, jotka ovat myöntäneet lainaa Kreikalle). Vaalien tulosta on tarkasteltava muilla kriteereillä?
En ala nyt määrittelemään näitä muita kriteerejä, joilla eduskuntavaalien tulosta, kansalaisten äänestyskäyttäytymistä ja vaalikampanjointia on mahdollista tulkita.
Konferenssin nimi antaa osviittaa siitä, mitä mielessäni on.
Sen sijaan voisin kysyä alan parhailta asiantuntijoilta, teiltä, tutkimukseni objekteilta, Uuden Suomen Puheenvuoro-blogipalvelun lukijoilta tai kirjoittajilta, miten asia teidän mielestä on käsitteelllistettävä tai ymmärrettävä?
Olet kyllä ihan oikeilla jäljillä. Loppujen lopuksi suomalaisia ei kiinnostakaan talouspolitiikka vaan identiteettipolitiikka. Monet talousliberaalitkin (onneksi ei kaikki)viihtyvät hyvin persuskenessä koska siinä on tärkeintä haukkua pk-puhetta ja sillä miltä kantilta haukutaan ei ole väliä.
Ilmoita asiaton viesti
Lause miten kertoa, Savumerkeillä, savumerkeillähän Tampereella on totuttu viestimään, sehän on nykyaikaa.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on tieteellinen maailmankuva. Uskon, että todellisuus on yksi ja sama; ja että kaikki johtuu sattumasta ja välttämättömyydestä.
Kaikkea ei voida koskaan selittää, mutta naturalistienkin kesken vallitsee erimielisyyttä siitä, olisiko periaatteessa mahdollista kehittää kohtalaisesti toimiva kaiken teoria, jonka varassa toimia satunnaisuutta sietäen.
Kumoan blogistanissa hilpeästi kreationistien väitteitä palautumattomasta monimutkaisuudesta: heiltä menevät sekaisin irredusoituva ja irreversiibeli.
Eniten maailmankuvaani koettelee Perussuomalaisten vaalimenestys. Jotakin perustavanlaatuisen selittämätöntä maailmankaikkeudessa on.
Ilmoita asiaton viesti
Ei suomalaisten äänestyskäyttäytymisessä mitään merkillistä ole. Ongelma on siinä prosessissa, millä hallitus meillä muodostetaan. Eli älä kuvaile äänestäjien sielunmaisemia, äläkä yritä selittää Suomen hallitusta millään tavalla äänestäjien valintojen tai ratkaisujen tuloksena. Kuvaile poliittista järjestelmää.
Meillä on monipuoluejärjestelmä ilman blokkivaaleja, mutta samalla meillä on järjestelmään vakiintunut ajatus siitä, että suurin puolue on ehdottomasti pääministeripuolue, aivan kuten kaksipuoluejärjestelmässä. Mutta koska me emme kuitenkaan ole kaksipuoluejärjestelmä, niin tämä mahdollistaa hallitusneuvotteluissa monenlaiset kuviot. Lopputuloksena voi toisinaan olla hallitus, joka parlamentaarisesti näyttää vastaavan kansan enemmistön toiveita, mutta joka kuitenkin kuvastaa varsinaista vaalitulosta vain heikosti.
Lisäksi, eiväthän kokoomus ja perussuomalaiset vaaleja edes voittaneet. Kokoomus hävisi vaalit aika selvin luvuin sekä edustajanpaikoissa että äänissä, vieläpä jo toisen kerran peräjälkeen. Perussuomalaiset hädin tuskin pitivät asemansa.
Ongelma on siinä yhdessä vaalit voittaneessa puolueessa, joka 21,1% kannatuksella pääsi tässä ylläkuvatussa järjestelmässä käyttämään 50% rinnastuvaa mandaattia ja valitsi neuvotteluissa lempikaverinsa niistä hävinneistä. Sosialidemokraatit tietysti marssivat oppositioon ihan omasta tahdostaan, mutta jälkikäteen näyttää selvältä, että perusporvarihallitus oli Sipilälle alusta asti joka tapauksessa mieluisin vaihtoehto.
Toki viime vaalien jälkeen muodostettu hallitus kuvasti vaalitulosta vielä paljon verrattomasti kehnommin. Tässä hallituksessa on sentään sikäli järkeä, että suurin vaalivoittaja ainakin on pääministeripuolueena.
Ilmoita asiaton viesti
Viime kesäkuussa Keski-Euroopassa järjestettiin kansainvälinen konferenssi, jossa olin non-presenting participant. Heti alkuunsa tuli paha takaisku, kun ohjelman ensimmäinen puhuja, prof. Judith Butler ilmoitti viime hetken sairaudesta ja poisjäännistä.
Anyway, konferenssin aikana muuan kolmannesta maasta, ei USA tai EU, tullut psykoterapian professori ja aikuinen nainen halusi toistuvasti keskustella kanssani, ehkä hän siinä sivussa arvioi terapian tarvetta, mene tiedä. Psykoterapian proffa kuitenkin kysyi syytä persujen, True Finns, hyvään menestykseen.
Lähdin vastauksessa tylsästi äänestysaluettaisista vaalituloksista. Ne pystyy aina dokumentoimaan ja kaivamaan esille tälle samalla laitteella. (Tosiasiassa lähteenä on myös Uuden Suomen blogisti Reijo Tossavainen, joka ei ole kaikissa asioissa epäluotettava todistaja.)
1) Persujen suhteellinen kannatus on kaikista suurinta Kaakkois-Suomessa puunjalostusteollisuuden entisissä keskittymissä, esimerkkeinä Kouvola ja Voikkaa. Ennen demareilla oli yli 50& mutta nyt he saivat (Voikkaalla) 15 % ja persut vastaavasti 45 %. Psykoterapian proffa noteerasi tämän demarien alamäen.
2) Persujen kannatus on suurta siellä, missä vuoden 1994 EU-kansanäänrstyksessä vastustus oli erityisen vahvaa. Timo Soini on pystynyt uskottavasti osoittamaan, että hän on ollut)valitettavasti) oikeassa eurokriisin suhteen.
3) Maahanmuuttokriitikot. Jussi Halla-ahon ja Tom Packalenin nousu kansanedustajiksi Helsingin vaalipiirissä vuoden 2011 vaaleissa oli odotettu ja tavallaan oikeutettu seuraus siitä, että Suomessa ei ole sallittu yhtä avointa keskustelua kuin esimerkiksi Saksassa (muista Muhammed-pilapiirrosjupakkaa ja rikosilmoituksia). Nyt persut säilyttivät asemansa ilmankin Halla-ahoa. Kuitenkin persujen suhteellinen kannatus Helsingissä on pienempää kuin todellisilla valta-alueilla.
Sitten myös tuon esille sen, että persuilla on pitkä ja aivan omalaatuinen historiansa lähtien Maalaisliiton hajaannuksesta Kekkosen ja Vennamon välirikon takia SMP:n nousun ja romahduksen kautta Timo Soinin äärimmäisellä ahkeruudella uuteen nousuun ja valtaan.
Nämä selitykset koskevat siis vaan persuja, koska sitä kysyttiin, eivätkä varsinaisesti liity Niemisen puheen teemaan poliittisista maskuliinisuuksista. Tosin ykköskohta demarien alamäki ja tappio persuille on hyvin sukupuolitettu tarina kun ajatellaan Jutta Urpilaisen yllättävää ja (mielestäni) katastrofaalista syrjäyttämistä.
Tässä siis yritettiin hakea takaisin persuihin karannutta miespuolista teollisuustyöväkeä mutta tulokset ovat olleet toistaiseksi heikkoja.
PS. Saatan ilmaantua konferenssiinne ei-esittävänä osallistujana (ei liity suomalaisiin koulutuksiin mitenkään) jos saan jodtakin viisikymppiä ja kyydin Koblenziin.
Ilmoita asiaton viesti
Muuten hyvä, mutta vuoden 2015 vaaleissa oikeastaan perussuomalaiset eivät olleet enää se mielenkiintoisin tai ainakaan ainoa juttu. Oikeastaan on se, et minkä takia perussuomalaiset tekevät niin jouhevasti keskustan ja perussuomalaisten kanssa yhteistyötä, on jännempi kysymys, samoin keskustan vaalivoitto ja kannatuksen palautuminen notkahduksen jälkeen. Alun perinhän perusuomalaiset söivät keskustan kannatusta, ja sitten vasta demareiden.
Ilmoita asiaton viesti