Republikaaninen puolue KGB:n soluttama?

Tämän viikon hauskin uutinen oli se, kun Yhdysvaltojen demokraattinen puolueen korkea edustaja väitti Venäjällä olleen näppinsä pelissä, kun puolueen johdon käymät sähköpostikeskustelut Bernie Sandersista vuodettiin julkisuuteen.

Sähköpostikeskusteluiden vuotamisen julkisuuteen on katsottu heikentäneen Hillary Clintonin ja vahvistaneen Donald Trumpin mahdollisuuksia Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa.

Tästä jotkut ovat päätelleet, että Wikileaksin aktivistit ovat ”hyödyllisiä idiootteja”, koska pelaavat Trumpin ja viime kädessä Venäjän pussiin.

Mutta jos Trumpin kannattaminen on Venäjän pussiin pelaamista niin eikö tästä sitten seuraa se, että republikaanisen puolueen kokousedustajat, jotka valitsivat Trumpin puolueensa edustajaksi täysin tietoisesti ole vähintään KGB:n agentteja?

Ei ihme, että Suomen poliittinen oikeisto on hämillään Yhdysvaltojen presidentinvaalien alla.

Nyt republikaanit edustavatkin vasemmistolaista vaihtoehtoa talouspoliittisosa näkemyksissään kun puolueen presidenttiehdokas on kyseenalaistanut työvoiman, palveluiden, tavaroiden ja pääomien vapaan liikkuvuuden; vapaakaupan siunauksellisuuden kuin globalisaation vastainen kansalaisjärjestö Attac vuosituhannen vaihteen ensimmäisinä vuosina.

Viimeisimpänä Trump sekä edustajienhuoneen entinen puhemies Newt Gingrich antoivat ymmärtää, että Yhdysvaltojen ei kannata hirttäytyä Viron kaltaisen maan puolustamiseen.

Tähän mennessä virolaiset poliitikot kuvittelivat, että Yhdysvaltojen turvatakuut on ansaittu sillä kun maa on noudattanut Richard Nixonin ja Ronald Reaganin talouspoliittisten neuvonantajien ohjeita ottaessaan käyttöön muun muassa tasaveron (minkälainen on muuten Venäjälläkin).

Ehkä jo Reagan oli Neuvostoliiton myyrä, koska niin moni republikaanisen puolueen kannattaja ja Trumpin tukija on myös Reaganin vankkumaton ihailija?

Sen sijaan aikaisemmin vasemmistolaisimpina pidetyt demokraatit puolestaan näyttäytyvät julkisuudessa nyt jatkuvuuden takaajina niin talous- kuin turvallisuuspolitiikassa.

Yhdysvaltojen puolueet ovat siitä kivoja, että ne ovat kokeneet olemassaolonsa aikoina useita muodonmuutoksia. Aina jaksetaan muistaa se, kuinka Barry Goldwater olisi pohjustanut Reaganin presidenttikautta vaikka häntä omana aikanaan pidettiin vitsinä tai häirikkönä, mikä perustavanlaatuisesti muutti republikaanisen puolueen linjaa yhdessä kristillisen oikeiston vahvistumisen kanssa 1970-luvulla.

Niin ikään jotkut muistavat, että nimenomaan demokraattinen puolue oli se alkuperäinen etelävaltioiden orjanomistajien puolue, joka vasta 1960-luvulla käänsi aikaisemmat näkemyksensä nurin kuin körtit konservatiivisisämaallisista arvoista samoihin aikoihin Suomessa.

Mutta samantyyppisiä metamorfooseja on ollut aikaisemminkin Yhdysvaltojen puolueiden historiassa, kannattaa tutustua muun muassa niiden aivan 1900-luvun alun näkemyksiin.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu