Amerikan päiväkirjat, osa 1
Rakas päiväkirja, olen nyt ollut viikon Yhdysvalloissa, New Yorkissa, mutta presidentin ja kongressinvaalit eivät katukuvassa näy. Ainoastaan lähellä Empire State buildingia sijaitsevassa matkamuistomyymälässä oli myynnissä Donald Trumpin ja Hillary Clintonin epävirallisia vaalipaitoja ja -lippalakkeja. Washington Heightsissa, eli asuinalueella josta olen vuokrannut huoneen, näin yhden liikkeen ikkunassa paikallisvaaleihin liittyvän julisteen.
Tänään sunnuntaina Clinton ja Trump kohtaavat ensimäisessä vaaliväittelyssä. Se pidetään Hofstran yliopistossa, joka sijaitsee Hempsteadin kaupungissa, Nassaun piirikunnassa, New Yorkin naapurissa. Harkitsin menemistä paikanpäälle päästäkseni vaalitunnelmaan, mikä on ollut siis vaikeaa. Liput vaaliväittelyyn arvotaan kyseisen yliopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan kesken, mutta sen ulkopuolella varmasti riittää säpinää. Toisaalta väittely järjestetään illalla, seuraan sitä mieluummin suorana median kautta asunnollani.
Mielenkiintoista onkin, miksi kyseinen yliopisto – suhteellisen tuntematon ainakin tieteellisten saavutusten perusteella – on valittu kolmesta vaalikeskustelusta ensimmäisen pitopaikaksi.
Ilmenen syy on tietenkin se, että yliopistossa on presidentti-instituution tutkimuskeskusta tai siis vähän samanlainen laitos kuin Turun yliopistossa on eduskuntatutkimuskeskus.
Itsehän olen enemmän tai vähemmän epävirallisesti vierailemassa Stony Brookin yliopiston miesten ja maskuliinisuuden tutkimuskeskuksessa, ja virallinen tutkimuspaikkani on Tampereen yliopiston journalismin, median ja teatterintutkimuksen tutkimuskeskus. Mielestäni ne molemmat ovat parempia paikkoja kuin Suomen Turku.
Joka tapauksessa, demokraatteihin kallellaan oleva lehdistö epäili pitkään, että Trumpin kieltäytyvän yhteisistä vaaliväittelyistä, mikä ehkä kertoonee nemmän demokraattilehdistöstä enemmän kuin Trumpista. Muutenkin Trump on parantanut koko ajan juoksuaan, kun taasen Clintonin kampanja on alkanut yskimään.
Sinänsä yksi vaaliväittely – tai edes valitaanko Clinton vai Trump, Yhdysvaltojen presidentiksi – on akateemisessa mielessä yhdentekevää. Mielenkiintoisempaa on seurata laajemmin sitä, kuinka vuonna 2008 alkanut globaalin kapitalismin kriisi heijastuu ideologisessa ylärakenteessa: niin politiikassa kuin vaikkapa sukupuolijärjestyksessä, Yhdysvalloissa tai Suomessa.
Kuvaavaa on, että talouskriisin henkilöitymä Bernard Madoff on Hofstran yliopiston alumni.
Politiikan tutkimuksessa on jo aikaisemmin kyseenalaistettu oikeiston ja vasemmiston käsitteiden mielekkyys, ja nyt myös jakolinja konservatiiveihin ja liberaaleihin ei ymmärtääkseni auta käsitteellistämään politiikkaa. Olisi luotava uusia käsitteitä.
Jos Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, ei ainoastaan sosiaalidemokraateista vasemmalle olevat sosialistit menettivät kiintopisteensä, vaan myös sosiaalidemokraatit kutsumuksensa porvariston kilpenä kommunisteja vastaan, niin vuoden 2008 talouskriisin jälkeen poliittinen oikeisto on ollut tuuliajolla, vailla päämäärää (vaikka se on yrittänyt maalata oman kriisinsä politiikan rikkoutumiseksi noin yleensä). Samalla Yhdysvallat on menettänyt sen hegemonisen asemansa kansainvälisessä politiikassa, joka sille muotoutui Bill Clintonin kaudella.
Nyt käynnissä olevissa Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa Clinton edustaa jatkuvuutta, eli on konservatiivisempi. Trump on puolestaan esiintynyt kaikkia porvarillisia hyveitä eli poliittista korrektiutta uhmaten kuin mikäkin radikaali anarkisti, jotka vuosituhannen vaihteessa Seattlessa ja Göteborgissa osoittivat mieltä vapaakauppaa ja amerikkalaista imperialismia vastaan.
Vaaliteemoissakin Clinton on joutunut altavastaajaksi kun Trump esitteli yhdessä tyttärensä kanssa perhepoliittisen ohjelman, joka oli sivumennen sanoen varsin progressiivinen amerikkalaisittain. Vastaavanlaisilla esityksillä Trump voi viedä ratkaisevat äänestäjät Clintonilta. Kuvaavaa kuitenkin oli, että Trump tarvitsi tuekseen Ivankan. Aivan kuin hän pelkäisi feminiinisiksi ymmärrettyjen teemojen tahraavan miehekkään maineensa itä- ja länsirannikon ulkopuolella asuvien valkoisten miesäänestäjien keskuudessa?
Aika jännä ajatus tuo Clinton olisi konseratiivisempi ja Trump taas anarkisti..
Kun lukee median mielipiteitä/tutkijoita jne. huomaa kuinka he luokittelee Trumpin oikeistoon ja konseratiiviksi, ja sellaiseksi vanhanajan mieheksi.. Kun taas Clinton olisi se joka rakentaa maailmaa tulevaisuuteen.
Mutta Pistit kyllä aika hyvän tekstin joka pisti miettimään asioita taas toisesta näkökulmasta..
Ja siitä olen samaa mieltä että,vasemisto,oikeisto jne. nimet ovat oikeasti vanhentuneet eikä toimi nykyisessä maailmassa.. Tarvittaisiin jotain uutta.
Miksi ne eivät toimi? Koska mielipiteet menevät asiasta riippuen niin pahasti ristiin ettei enää voi sanoa ihmisestä onko hän vasemmalla vai oikealla, vai keskellä taikka ylhäällä..
Samaten Usassa käsitteet vanhentuvat.. Aletaanko keksimään nimiä ja niille käsitteitä/aatteita?
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoistahan on se, kuinka ns. kristillisen oikeiston johtajat yrittävät saada ns. uskovaisia Trumpin taakse. Tai siis perustelut ovat moninaiset ja sekavat kun yrittävät väittää vapaamielinen viihde- ja rakennusbisneksessä uran luonut keinottelija olevan hyvä ehdokas kristikunnalle, ja Clinton ahkerana kirkossa kävijänä taasen ei.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä se on se mielipide/käytös joka ratkaisee.. Trump on kumminkin käytökseltään MIES ja osoittaa sen mielipiteillään ja puhetyylillä,myös kirkollisasioissa (Homoavioliitot,Uskonto asiat kouluissa jne)
clinton on ehkä enemmän taas tätä liberaalia jotka toitottavat uudistusta kirkkoihin jne. Tästä ei välttämättä kirkko tykkää..
Ilmoita asiaton viesti
On todellakin… Siitähän tässä on kyse
Globaalisti VS ”nationalisti” (Ehkä turhan kova sana) Ehkä voisi sanoa että Nationalisempi.
Ilmoita asiaton viesti
Siellä en ole vielä tällä reissulla ennättänyt käydä.
Ilmoita asiaton viesti
Ivanka? no tämähän piti arvata…
Ilmoita asiaton viesti