Amerikan päiväkirjat, osa 6

Rakas päiväkirja, kymmenen viikon matka Amerikan ihmemaahan lähestyy loppuaan. Sitten edellisen päiväkirjamerkinnän jälkeen olen matkustanut Amtrakilla mantereen poikki, kirjoittaessani tätä istun Tyynenvaltameren rannalla, Kaliforniassa. Edellisen päiväkirjamerkinnän on käyty myös muutamat vaalit.

Niistä tärkeimmässä päätettiin Tampereelle rakennetavasta kaupunkiraitiotiestä; Tampereesta tulee vihdoin ja viimein oikea kaupunki!

Seattlen ja Tampereen kaupunkikuvaa on jo nyt vaikea erottaa toisistaan: vierailemamme perhetuttujen lapset eivät erottaneet niitä toisistaan kun saivat lahjaksi putkihuivit Tampereen varjokuvalla! Näkötornin lisäksi Seattlesta löytyivät niin Tampereen kauppahallin kaltainen kuin Pispalanrinne persoonallisine omakotitaloineen sekä tornihotellin kaltaisia korkeita taloja.

Sen sijaan yleisilme niin Seattlessa kuin muualla Yhdysvalloissa on jotenkin epäesteettisempi ja köyhempi kuin Tampereella tai Suomessa, eikä kyse ole pelkästään trailer-parkeista tai latinosiirtolaisten asuttamista kortteleista vaan myös useimmista keskiluokkaisista asuinalueista.

Lukuun ottamatta riippusiltoja, tuntuu myös, että Yhdysvaltojen infrastruktuuri on kokoajan hajoamassa. Kaapeleita ei ole varaa kaivaa maansisään, junaratoja ei ole sähköistetty, jätehuolto tökkii, asflatissa on reikiä, autonromuja on pelloilla jne.

En voi olla ihmettelemättä missä se kansankunnan varallisuus lymyää. Yhdysvaltojen bruttokansantuote per asukas oli vuonna 2015 noin 56 000 dollaria ja Suomen 41 100 dollaria. Ehkä se on sidottu eläkerahastoihin tai lentotukialuksiin; USA:n läsnäoloon maailmalla?

Tästä pääsemmekin viime viikolla käytyihin toisiin vaaleihin, Yhdysvaltojen presidentin- ja kongressinvaaleihin, jotka päättyivät odotetusti; republikaanit säilyttivät hallitsevan asemansa niin edustajienhuoneessa kuin senaatissa.

Presidentiksi valittiin Donald J. Trump kuten gallupit ennustivat: viikkoa ennen Trump kiri Hillary Clintonin kiinni ja jokainen, joka osaa lukea mielipidetiedusteluja, tiesi Trumpilla ollen tällöin itse asiassa etulyöntiaseman (koska gallupit eivät ennusta niinkään vaalien lopputulosta vaan trendejä). Tosin myönnän eron heidän välillä olleen niin pieni, että itsein jännitin loppuun asti, enkä olisi lyönyt rahojani peliin: Clinton sai enemmän ääniä, mutta Trump sai enemmän valitsijamiehiä.

Niin ikään Trumpin valinta on loogista jatkumoa sille, mitä kirjoitin yhdysvaltalaisten taipumuksesta äänestää aggressiivisinta miesehdokasta.

Trumpin valinta tietää talouspoliittista kääntöä vasemmalle, sikäli kun republikaanienemmistöinen kongressi antaa hänelle vapaat kädet ja Trump todella pitää vaalilupauksensa.

Hän on toteuttamassa 2000-luvun alun radikaalivasemmiston haaveen vapaakauppasopimusten purkamisesta ja vähentämässä Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa maailmalla. Niin ikään Trump on luvannut aloittaa keynnesiläisen elvytyspolitiikan korjaamalla teitä, siltoja ja lentokenttiä (mikä siis ovat varsin heikossa kunnossa, paitsi O'Haren lentokenttä oli positiivinen yllätys kun yhtenä iltana Chicagossa ollessani otin L-junan sinne ja kävin vähän ihmettelemässä tuota maailman vilkkaimman lentokentän terminaalien auloja).

Tavattuaan Barack Obaman Trump sanoi myös säilyttävänsä Obaman sosialistisen terveydenhoitouudistuksen, kokonaan – tai ainakin osia siitä – kuin mikäkin kukkahattudädi.

Kaiken lisäksi hän syöttää suoraan ammattiyhdistysliikkeen lapaan ilmoittaessaan karkottavansa laittomia siirtolaisia. Se tietää työvoimapulaa ja sitä kautta palkkojen nousua ja ammattiyhdistysliikkeiden neuvotteluaseman vahvistumista, ennen kaikkea maataloudessa vaikkapa täällä Kaliforniassa, jonka maatalous perustuu siirtotyöläisiin – ja ennen kaikkea laittomiin siirtotyöläisiin, koska he ovat vielä halvempaa työvoimaa kuin laillisesti maahan tulleet.

Samasta syystä epäilen myös Trumpin kykyä toteuttaa ohjelmaansa tältä osin johtuen kongressin vastustuksesta: siirtotyötyöläisten heikkoa asemaa hyväksikäyttävät ja maataloustukia nostavat isännät ja heidän varjonsa ovat ammattiryhmistä kaikista kovimpia republikaanien kannattajia.

On esitetty myös huoli siitä, että Trumpin hallinto peruisi liittovaltiotasoisen sukupuolineutraalin avioliittolain. Mutta tällöin unohtuu se, että viime kädessä päätöksen sukupuolineutraalista avioliittolaista teki korkein oikeus, ei Obaman hallinto. Korkein oikeus ei ole tuuliviiri.

Samoin jos katsoo Hillary Clintonin suhdetta ihmisoikeuskysymyksiin tai seksuaaliseen tasavertaisuuteen, niin hän on urallaan ollut samanlainen opportunisti kuin Trump.

Olisihan se ollut korkea aika saada vihdoin ja viimein Yhdysvaltoihin ensimmäinen naispresidentti, mutta yritän siis samalla sanoa, ettei Trumpin valinta ollut sen enempää yllätys kuin maailmanloppu; asian kanssa voi elää, samoin kuin Clintonin valinnan kanssa olisi voinut.

Kun asioita on tarkastelee pidemmällä aikavälillä, sekä työvoiman ja pääoman välisen ristiriidan kautta, niihin saa erilaisen perspektiivin. Päinvastoin, Trumpin valinnassa voidaan nähdä monia positiivisiakin asioita, mm. se, että Yhdysvaltojen ja Euroopan välinen suhde normalisoituisi jos ja kun Euroopan maat alkaisivat ottamaan vastuuta itsestään kuin täysi-ikäiset. Toki vastakkaistakin mielipidettä saa olla: täällä Kaliforniassa moni näyttää ottavan raskaasti Trumpin voiton. Ehkä heidän elämäänsä republikaanihallinto kosketteleekin eri lailla kuin allekirjoittanutta.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu