Ovatko vihreät perussuomalaisiakin herkkähipiäisempiä?
Päivän keskustelun aiheet on näemmä ollut vihreiden sisäinen riitely ja haukkumiset. Siitä onkin mistä ammentaa, nimittäin ainakin allekirjoittaneella on sellainen kokemus, että vihreät kilpailevat yhdessä perussuomalaiset kanssa herkkähipiäisyydestä.
Olen miettinyt aikaisemminkin mistä se johtuu.
Ehkä kyse on siitä, että perussuomalaiset ja vihreät ovat suhteelliseen uusia puolueita ja heidän kannattajillaan on vaikeuksia ymmärtää ihmisten olevan oikeasti eri mieltä heidän kanssaan: kaikki eivät asu samanalaisessa kuplassa kuin näiden puolueiden kannattajat.
Toinen selitysmalli voisi olla se, että kummankin puolueen kannatus nousee niin sanotuista uusista yhteiskunnallisista liikkeistä, joiden kannatus ei rakennu talous- ja sosiaalipoliittiseen oikeiston ja vasemmiston väliseen erotteluun, vaan identiteettipolitiikkaan.
Identiteettipolitiikka ruokkii moralismia: poliittiset erimielisyydet nähdään henkikohtaisuuksina, ja koko politiikka supistuu moraaliseen närkästykseen tai omaan ylemmyydentunteeseen.
Kokoomuslaiset eivät ole enää aikoihin (lukuun ottamatta ehkä jotain Benkkua) jaksaneet pahoittaa mieltänsä siitä, jos on kutsuttu lahtariksi. Vasemmistolaisetkaan eivät sille korviaan lotkauta, jos Timo Soini kutsuu eduskunnassa Paavo Arhinmäkeä kommunistiksi.
Stading slangissa demari on synonyymi asialle, mikä ei toimi jne.
No, joka tapauksessa ennen tätä päivää ajattelin, että perussuomalaiset ovat ehkä hieman herkempiä loukkaantumaan kuin vihreät ja ennen kaikkea kykenemättömimpiä käsittelemään loukkaantumisiaan, mutta ehkä sittenkin vihreät ovat tälläkin alalla ykkösiä.
Voi toki johtua siitä, että viimeisen vuoden aikana vain harva viime vaaleissa perussuomalaisia äänestänyt enää kehtaa myöntää samaistuvansa kyseiseen puolueeseen.
Outi Alanko-Kahiluoto sanoi, ettei aio asettua vihreiden puheenjohtajaehdokkaaksi ja on tulkinnut asian niin, että puolueen nykyinen puheenjohtaja Ville Niinistön suosikki on hänen entinen erityisavustajansa Emma Kari.
Seuraavaksi körttikampauksen omaava Panu Laturi haukkui Alanko-Kahiluodon ilkein sanankääntein ja Osmo Soininvaara vähän maltillisemmin. Heidän kummankin sanomansa näyttää olevan se, ettei Alanko-Kahiluoto olisi saanut tehdä sellaista päätöstä kuin teki. En muista vastaavanlaisia reaktioita tyyliin "muroihin pissimisestä", missään muussa puolueessa kun joku ilmoittaa olevansa asettumatta puheenjohtajaehdokkaaksi.
Niin ikään toisissa puolueissa vanhat puoluesihteerit ja puheenjohtajat yleensä osaavat pitää suunsa kohteliaasti kiinni ja perustavat mieluummin vaikka oman puolueen kuten keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen on tehnyt.
Paavo onkin herrasmies!
Huomionarvoista on myös se, että YLE kirjoittaa eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Olli-Poika Parviaisen haluavan keskustella vihreiden tilanteesta eduskuntaryhmässä.
Onko Parviaiselle noussut niin sanotusti valta hattuun vai miksi hän kuvittelee eduskuntaryhmän ohjaavan puoluetta (eikä esimerkiksi puolue eduskuntaryhmää), tai puolueen puheenjohtajakilpailu olisi jotenkin eduskuntaryhmän sisäinen asia. Se antaa erikoisen kuvan puoluedemokratiasta.
Jos puolueen tilanteesta halutaan pitää yleinen kokous, niin se tapahtunee puoluevaltuustossa (tai mieluummin puoluekokouksessa). Mutta ei sekään voi ketään pakottamaan puolueen puheenjohtajakandidaatiksi.
PS. Harmi, että vihreiden puheenjohtajaksi nyt vahvoilla oleva Emma Kari on mennyt jo hyvän aikaa sitten uusimaan nettisivunsa. Ne vanhat, joissa Kari kertoo kuinka hän kasvoi autokeskeisessä Espoossa ja muutti opiskelemaan Helsinkiin, missä oli mahdollista ajaa spåralla ja skruudaa kasvisruokaa, olivat loputtaman huumorin lähde. Kyseessä oli kuin Putous-hahmon käsikirjoitus vihreisiin liittyvine stereotypioneen porvarillisesta lapsuudesta isäkapinoineen, ja kuinka varhaisaikuisuuden kapinasta huolimatta nykyinen vihreä elämäntyyli vasta porvarillista onkin kun identiteettiä rakennettaan kuluttajuuden ja yksilön valintojen kautta kuin niitseläinen yli-ihminen (vastakohtana köyhä ja/tai sivistymätön työväenluokka, joka ei osaa kuluttaa oikein, tekee vääriä valintoja tai jolla on vääriä mielipiteitä; orjamoraalin omaava vulgaari).
– Kuka on murhaaja?
– Johan myrkyn lykkäs.
Tällä tekstillä teit kunniaa profiilikuvauksellesi.
Ilmoita asiaton viesti
Wayback machinesta voisi Emman vanha esittely löytyä.
Mutta minä ainakin kannatan Emmaa vihreiden pj:ksi, koska Emma on lihaksi tullut nykyvihreä aate omahyväistä moraalisuuttaan ja besserwisserismiä myöten. Gotta love it, lattevyöhykkeen ytimen Zeitgeist. Tosiaan siellä, missä Soinin mukaan niitä fillarikommunisteja polkee. Muualla kaikki juppiskootterit verolle, vain Poutiaisen mopo jää!
Ilmoita asiaton viesti
Vihreiden äänestäminen on vain hienompi tapa äänestää tyhjää.
Ilmoita asiaton viesti
En ehkä sanoisi noin. Persut hallituksessa ovat olleet se äänetön yhtiömies, sen sijaan vihreät ovat saaneet jollain kapealla sektorilla aina yhtä ja toista aikaan hallituksessa olleessaan.
Niin ikään liimauduttuaan kokoomuksen kylkeen on etelä-Suomen isoissa kaupungeissa vihreillä todellista vaikutusvaltaa.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö sanonta kuulu että vihreät on kokoomuksen puisto-osasto?
Ilmoita asiaton viesti
Puisto-osasto taisi olla Helsingissä sitä mieltä, että Keskuspuistosta voisi vähän karsia.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on markkinointitermi, jolla puoluetta pyritään myymään niille vihertävästi ajatteleville kokoomuslaisille, joille sosialismi on kauhistus.
Ilmoita asiaton viesti
Selvä juttu.
Olenkin tätä pienessä päässäni aprikoinnut että miten saisin vaikkapa Outin sopimaan tähän formulaan.
Ilmoita asiaton viesti