Omakustannefilosofin vahva suositus Setaan liittymisen puolesta

Rakas päiväkirja, huomasin erään Hangossa asuvan mainion toverin löytäneen omakustannefilosofi Jukka Sakari Hankamäen kirjoituksesta "vahvan suosituksen Setaan liittymisen puolesta". Itse en Hankamäen kirjoituksista perusta, koska en yleensä ymmärrä niitä: ne on kirjoitettu niin huonosti, etten saa niiden ajatuksenjuoksusta otetta.

Mutta tuon manner-Suomen eteläisimmissä kärjessä asuvan hilpeän geokätkeilijän suosituksesta johtuen vilkaisin poikkeuksellisesti Hankamäen kirjoitusta – ja sehän oli loistava, tai siis ensiluokkaista materiaalia tulevia yhteiskuntatieteellisiä tutkimuksia ajatellen.

Hankamäen kirjoitus kuvaa erinomaisesti joidenkin homomiesten sisäistä naisvihaa, ja kirjoituksen kommentit sitä, kuinka länsimainen homofobia itse asiassa on ollut enemmän tai vähemmän itse asiassa piiloteltua misogyniaa, myös uskonnollisesti perusteltu homofobia.

Kääntäen, keskiluokkaisten homomiesten aseman paranemisesta yhteiskunnassa ei seuraa naisten tai poikkeavien – keksin korvata sanan queer suomenkielen ilmaisulla poikkeava luettuani Martti Kaipiaisen omaelämänkerran – aseman paraneminen.

Tehkäämme lyhyt ekskursio:

Katja Lötjönen antaa ymmärtää pro gradu -tutkielmassaan, että hierarkkinen sukupuolijärjestelmä näkyy myös seksuaalivähemmistöjen – tai poikkeavien – keskinäisessä arvostuksessa.

Tutkimustuloksen voi lyhyesti vetää yhteen sanomalla, että miehiä arvostetaan enemmän kuin naisia ja selkeän sukupuolisen tai seksuaalisen identiteetin omaavia enemmän kuin poikkeavia, niitä joiden sukupuoli tai seksuaalinen identiteetti ei ole ennalta arvattavissa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että miehekkäät homomiehet ovat hierarkian huipulla ja vaikkapa lesbokulttuurissa miesmäisiä lesboja (butch) arvostetaan enemmän kuin naismaisia lesboja (femme), biseksuaalien ja kokeilunhaluisten status on heikompi kuin niiden homojen ja lesbojen, jotka tietävät mitä haluavat. Niin ikään transsukupuolisia ihmisiä katsotaan alta kulmain myös seksuaalivähemmistöjen keskuudessa, ja binaariseen sukupuolijärjestelmään asettuvat ovat korkeammalla hierarkiassa kuin muunsukupuoliset.

Palatkaamme Hankamäen kirjoituksesseen, jossa hän tuo esille nämä samat tutkimustulokset, mutta jokseenkin karkeammin – ja katkerammin – kirjoittaessaan kuinka "[v]ielä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Seta oli homojen ja lesbojen kotoinen järjestö, joka edisti kaikkea mukavaa. Nykyisin se on maahanmuuttoa agitoiva ämmävirasto. – – Setan agenda täyttyy nykyään pelkästä transasiasta ja äitiyslaista."

Hankamäen esittämä homonationalismi ei ole mikään uusi ilmiö, ainakaan kansainvälisesti. Se nousi laajempaan tietoisuuteen kun Donald J. Trumpin vaalitilaisuuden liepeillä konservatiiviset homomiehet sekä Timo Soinin "puolihannuksi" kutsuman Geert Wilders järjestivät oman tilaisuuden, jossa – Hankamäkeä lainatakseni – oman maan lippua pidettiin ensisijaisena ja sateenkaarilippu oli "vain toissijainen järjestölippu kaikkien muiden mainosviirien tavoin".

Trumpin vaalikampanjaan sateenkaarilippukin kelpas, nimenomaan mainosviirin tavoin, varsinkin Orladon ampumistapauksen jälkeen.

Myös Hankamäen kirjoituksen kommentoijien joukossa näyttäisi olevan henkilöitä, jotka ovat profiloituneet uskonnollisesti motivoituneen Aito avioliitto -kansalaisaloitteen tukijoina. Tällä kertaa heille Hankamäen näkemykset kelpaavat.

Kyseinen ilmiö polveutunee samasta juuresta, jos kirjoitin marraskuun puolivälissä otsikolla: Onko Suomen Siion rappiolla – tapaus Aito avioliitto ry:n entinen pj.

Näyttää siltä, että jopa niille, joita kutsutaan kristityksi oikeistoksi tai evankelikaaleiksi, valkoinen ja keskiluokkainen homoseksuaalisuus alkaa tulla hyväkummaksi, jos sen pystyy valjastamaan omiin tarkoitusperiinsä. Mutta kaikki tämä edellyttää – kuten jo alussa totesin – homoseksuaalisuuden puhdistamista kaikesta feminiiniseksi ymmärretystä.

Joulukuun alussa osallistuin pieneen konferenssiin, missä Aaltoyliopiston tutkija Cai Weaver niminen tutkija esitteli Venäjällä tekemiään homomiesten haastatteluja. Venäläiset homomiehet eivät halunneet liittyä täkäläisiin seksuaalista tasa-arvoa ajaviin liikkeisiin, joitta heitä ei leimattaisi länsimaisiksi naismaisiksi homoiksi tai poikkeaviksi.

Tosimies on self-made-man, joka ei tarvitse mitään Setan kaltaisia – Hankamäen sanoin – "yleisiä ihmisoikeusjärjestöjä" puolustamaan itseään.

Länsimaissa homoseksuaalisuuden käsite keksittiin vasta 1800-luvun lopulla ja syystä tai toisesta samoihin aikoihin se yhdistettiin feminiiniseen käyttäytymiseen, vaikka historiallisesti tarkasteltuna miesten kanssa vehdanneet miehet olivat niitä kaikista miehistä miehekkäimpiä.

Tulkitsen tilannetta siten, että nyt ollaan tilanteessa, jossa feminiiniseksi ymmärretty pyritään jälleen puhdistamaan homoseksuaalisuudesta, ei ainoastaan Venäjällä länsimaisena hapatuksena, vaan myös länsimaissa Hankamäen kaltaisten toimijoiden taholta tehden homoseksuaalisuudesta hyväksytymmän liittolaisen konservatiiviselle liikkeelle.

Niin ikään sivuhuomiona on mielenkiintoinen kysymys, että onko juuri nyt Tom of Finlandin uusi tuleminen populaariksi ja kaupalliseksi sattumaa?

Luce Irigarayta muotoillen voisi sanoa mieshomoseksuaalit eivät ole enää lainsuojattomia, vaikka tuovat näkyviin yhteiskunnallisen ilmiön nimellä hom(m)osexualite, eli miesten keskinäiset homososiaaliset verkostot, jotka rakentuvat naiseuden poissulkemiselle itsestä ja Toisesta. Päinvastoin, tällaisesta on tullut jopa välttämättömyys, ainakin politiikassa.

Tässä mielessä olemme palaamassa esimoderniin sukupuolijärjestykseen.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu