”Ruotsin kokoomuksen puheenjohtaja ilmoittaa jättävänsä politiikan kokonaan”
Ylen uutisten otsikon aihe on tuttu viime vuosilta myös Suomesta.
Ilmaisua politiikan jättämisestä tuntuvat käyttävän ennen kaikkea ne kokoomuslaiset poliitikot, jotka ensin ovat ajaneet yksityisten yritysten asiaa eduskunnassa tai kaupunginvaltuustoissa ja sitten siirtyvät täysipäiväisesti näiden samojen yritysten palkkalistoille.
Ongelma on vain siinä, että politiikkaa ei koskaan voi jättää kokonaan.
Siksi myös valtamedian olisi syytä tarttua kriittisesti tällaisiin ulostuloihin, jotta edes jotenkin erottautuisi kaikenmaailman mv-lehdistä.
Tietenkin kyse on myös siitä, miten politiikka määritellään.
Itse olen oppini ammentanut mursuviiksisen yliopistolehtori Pertti Lappalaisen valtio-opin johdantokurssilta Tampereen yliopistossa 18-vuotta sitten tai siis hän – viitaten Hannah Arendtin ja Carl Schmittin politiikkakäsityksiin – nimenomaan arvosteli näkökulmaa, että politiikka olisi ammatti, johon joku päivä mennään ja sitten siitä luovutaan kuin palkkatyöstä.
Politiikka on näkökulma sosiaalisiin tai taloudellisiin suhteisiin, ei ammatti tai edes sektori, joka välittää taloudellista ja sosiaalista (kuten esimerkiksi Erkki Berndstonin esitti kirjoittamassa pääsykoekirjassa Politiikka tieteenä: johdatus valtio-opilliseen ajatteluun).
Kaupungissa eli Poliksessa asuvana ihminen on poliittinen eläin syntymästä hautaan. Kaikki hänen tekonsa ovat poliittisia, vaikka ne eivät aina politisoituisi tai niillä ei politikoitaisi.
Yritän siis sanoa, että Ruotsin kokoomuksen väistyvä puheenjohtaja Anna Kinberg Batra valehtelee väittäessään luopuvansa politiikasta.
Hän todennäköisesti seuraavissa vaaleissa käy äänestämässä (vaikka ei itse olisi ehdolla tai edes avoimesti jonkin toisen ehdokkaan tukiryhmässä).
Tai vaikka hän ei äänestäisi, niin sekin on poliittinen teko.
Kaikki on poliittista. Nyt on kyllä arvoliberalismi ja neo-marxismi hyvin opiskeltu.
Mitä seuraavaksi? Kaikki heteronormatiivinen sortaa marginaaleihin jääviä ihmisryhmiä?
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki on _potentiaalisesti_ poliittista, jos politiikka ymmärretään kuin Carl Schmitt (politiikka on erontekoa ystävän ja vihollisen välillä), jota käsittääkseni ei pidetä neo-marxilaisena, lähinnä päinvastoin.
Ilmoita asiaton viesti
”Kaupungissa eli Poliksessa asuvana ihminen on poliittinen eläin syntymästä hautaan. Kaikki hänen tekonsa ovat poliittisia, vaikka ne eivät aina politisoituisi tai niillä ei politikoitaisi.”
Eli siis näin:
Vauvan ensirääkäisy syntyhetkellä -> poliittista.
Vauva kasvaa nukkuessaan -> poliittista.
Nuorukaiseksi kasvanut vauva pussaa ensimmäistä tyttöystäväänsä -> poliittista
Vanhukseksi ehättänyt mies kaatuu, rikkoo polvensa -> poliittista
Sydäninfarktiin kuollut vanhus maatuu haudassa -> poliittista
Jos sun hienoa teoriaa tulkitaan kirjaimellisesti niinkuin sen tuohon ylle sommittelit, niin tällöin vauvan nukkuminen on ihan yhtä poliittista kuin puoluejohtajan osallistuminen eduskunnan täysistuntoon. Joka väittää ettei näin ole, valehtelee.
Menikö oikein?
Ilmoita asiaton viesti
Vähän kommenttia sivuten:
”But the politics of how a baby should learn to sleep through the night are insanely fraught, and (surprise) they’re closely tied with the politics of women and work.”
https://www.thecut.com/2016/05/sleep-training-femi…
Ilmoita asiaton viesti
Lapsen ensirääkäisyn voi politisoida, sen merkityksestä voi käydä kamppailua, mikä on siis yksi mahdollisista politiikan määritelmistä. Puhumattakaan siitä, että lapsi syntyy sinisenä tai ensirääkäisyssä on jotain ”vikaa”. Silloin vasta ensirääkäisy politisoituukin tai aletaan kysymymään missä vika, mitä yhteiskunnan olisi tehtävä jne.
Psykoanalyyttistä teoriaa tuntevat toki huomauttavat, että lapsi ennen oidipuskompleksia eli kun oppii puhumaan ei itse voi osallistua näihin merkityskamppailuihin. Tosin imagniaarinen eli esioidipaalinen pohjustaa symbolista järjestyksestä tunteiden ja fantasioiden maailmana.
Niin ikään vaikkapa sydäninfarkti on mitä poliittisiin kysymys tai siis sosiaali- ja teveysmenot ovat valtion budjetin suurin menoerä. Käsittääkseni kysymys Suomen evankelisluterilaisen kirkon de facto monopolista hautausmaiden ylläpitoon on myös politisoitunut enemmän tai vähemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Hauska ketju.
Täässä pitää varmaan erottaa se, onko vauva poliittinen subjekti tai objekti.
Vaikka vauvelit eivät useinkaan pidä täysistuntopuheita, he saattavat silti sosiaalisen verkkonsa kautta olla jykeviä poliittisia toimijoita.
Esimerkki: vaikka vauva ei ymmärrä maitoa huutaessaan instantioivansa tavattoman monimutkaista ja läpipolitisoitinutta vanhempainvapaisiin, työelämäkysymyksiin ja tasa-arvokysymyksiin vyyhdittynyttä ketjua, näin kuitenkin tapahtuu.
Vauvojen poliittista subjektiluonnetta tietenkin vähentää se, että heillä ei oikein ole mahdollisuutta olla pyytämättä maitoa.
Kun taas märisevää vauvelia katsastetaan poliittisena objektina, kuvio meneekin vähän eri tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Yritän siis sanoa, että Ruotsin kokoomuksen väistyvä puheenjohtaja Anna Kinberg Batra valehtelee väittäessään luopuvansa politiikasta.
Miksi yrität sitä, kun hän ei ainakaan linkkaamassasi Ylen jutussa, eikä Ylen linkkaamassa Aftonbladetin jutussa niin väitä? Näyttäisi ihan olevan toimittajan oma muotoilu, josta vedit johtopäätöksesi. Kinnberg Batra kertoo että luopuu puheenjohtajuudesta, eikä asetu enää ehdolle seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, katsoin alkuperäislähteestä vain otsikon ja ajattelin edes sen pitävän paikkaansa.
Itse asiassa alunperin tarkoitikseni olikin kritisoida suomalaista mediaa: sitä ei oikein tahdo erottaa mv-lehden jutuista.
Ilmoita asiaton viesti
Otsikoita kannattaa varoa… Joskus ne ovat paikkaansa pitävinäkin, sanotaanko harhaanjohtavia. Suosikkini ajalta ennen klikkiotsikoita oli Ilta-sanomien lööppi, kun Alkon pääjohtaja, tunnettu raittiusmies Heikki Koski keskeytti New Yorkiin maratonin. ”Alkon Koski sammui New Yorkissa”
Ilmoita asiaton viesti