Vasemmistonuorten luokkaretki ja kaupunkisosiologia

Helsingin Sanomien lukijatilaston mukaan nettilehden luetuin juttu kuluneella viikolla on ollut vasemmistonuorten luokkaretki Helsingin Kuusisaareen ja Espoon Westendiin.

Itse nuorempana harrastin enemmänkin niin sanottua urbaania maantiedettä, mihin yhteiskuntatieteiden opinnot antavat hyvän pohjan.

Yhteiskuntatieteet ja ennen kaikkea sosiologia syntyivät porvariston peloista kun modernisaation myötä kaupungin kasvoivat ja magneetin lailla vetivät puoleensa moninaisia ihmisiä.

Tuolloin ei vielä puhuttu monikulttuurisuudesta, mutta periaatteessa kyse oli samasta asiasta: yhteiskuntien moninaistuminen ja urbanisoituminen on ollut megatrendi 1800-luvulta alkaen.

Nouseva porvaristo samaan aikaan tarvitsi halpaa ja oikeudetonta työvoimaa, mutta myös pelkäsi maaseudulta tai jopa ulkomailta kaupunkiin muuttanutta muukalaista.

Sosiologien tehtäväksi tuli selittää porvaristolle ja luoda työkaluja viranomaisille, aluksi poliisille ja myöhemmin myös sosiaalityöntekijöille, kansanjoukkojen hallitsemiseksi ja kontrolloimiseksi.

Kyselytutkimusten mukaan suomalaisten yksi suurimmista pelonaiheista on elämismaailmojen eriytyminen. Elämismaailmojen eriytyminen ilmenee tilan ja ajan kategorioissa: missä asut, käyt töissä, vietät vapaa-aikaasi; ja miten ajankäyttö jäsentyy tiloissa. Ihmiset eivät enää kohtaa.

Viime eduskuntavaalien jälkeen alettiin puhua siitä, kuinka sosiaalisia kuplia pitäisi rikkoa.

Siksi olisi hienoa, jos allekirjoittaneen ja vasemmistonuorten lisäksi suomalaiset laaejmminkin harrastaisivat urbaania maantiedettä, poistuisivat välillä mukavuusalueeltaan.

Myönnän, että oma elämänikin tuntuu nykyään pyörivän Tampereella lähinnä Kalevan, Keskustan, Pispalan ja Nekalan kaupunginosissa, ja kesäisin tykkään kävellä Helsingin kantakaupungissa yrittäen arvata vastaantulijoiden sosiaalsta statusta heidän habituksestaan.

Mutta kuinka saisin itseäni jälleen niskasta kiinni ja kävisin tutustumassa Kuusisaareen tai Westendiin kuin vasemmistonuoret? Kuusisaaresta löytyy kyllä Didrichsenin taidemuseo (missä olen kerran käynyt), mutta kumpaankin kaupunginosaan on vaikea päästä julkisilla liikennevälineillä, eikä niissä ole mitään trendikkäitä menomestoja tai edes tunnelmallista pubia.

Oikeastaan ihmettelen kuka niin tylsissä kaupunginosissa haluaa asua, ja sitä en miksi Helsingin punavihreä kupla on keskittynyt edellä mainittuja alueita jokseenkin trendikkäämpään Kallioon ja Vallilaan – ja aina välillä he matkustavat Berliiniin hipsteröitymään.

Maahanmuuttajatkin näyttävät viihtyvän paremmin Kontulassa kuin vaikkapa Kuusisaaressa.

Ainakin meitsille pitäisi maksaa aika isoa kuukausipalkkaa, jotta suostuisin muuttamaan Tampereen Kalevasta johonkin Espoon Westendiin.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu