Hommafoorumilaiset löysivät Richard Floridan
Ylen uutisten sivuilla oli tulevaisuuden tutkija Roope Mokan kolumnin, jossa hän esittelee talousmaantietelijä ja kaupunkisosiologi Richard Floridan itsekritiikkiä. Floridan alkuperäinen teesi oli se, että globaalissa kapitalismissa suurkaupunkien luova luokka on syrjäyttänyt vanhan työväenluokan ja keskiluokan talouden veturina, lisäarvon tuottajana.
Nyt Florida on myöntänyt, että luova luokka ei olekaan niin luovaa vaan sen asema perustuu vanhoihin privilegioihin, jolla Florida tarkoittaa ennen kaikkea suvun perintöä: useammat luovan luovan edustajat ovat varakkaiden perheiden jälkikasvua ja siksi heillä on pääomaa mitä kuluttaa.
Yle on herännyt Floridan (itse)kritiikkiin myöhässä. Samasta asiasta oli juttua kansainvälisessä lehdistössä jo keväällä, muistaakseni ainakin vasemmistolaisessa The Guardianissa.
Mutta Tampereen yliopistossa Flordan ajattelua kritisoitiin jo kymmenen vuotta sitten. Jussi Vähämäki kirjoitti teoksen nimeltä Itsenalistus: Työ, tuotanto ja valta tietokykykapitalismissa. Hieman myöhemmin Tampereen yliopiston sosiologian opiskelijat nauhoittivat siitä äänikirjan.
Teoksessa Vähämäki ei nimeltä mainitse Floridaa, mutta häntä lukeneet tietävät mistä on kysymys kun Vähämäki kirjoittaa luovan luokan tarvitsevan alamaisekseen työvoimakustannuksiltaan halvan ja tottelevaisen eli oikeudettoman palvelevan luokan (joka koostuu opiskelijoista, maahanmuuttajista tai erinäisistä tukityöllistetyistä).
Itse asiassa emme elä luovassa taloudessa vaan palvelevassa taloudessa, jossa privilegoita vailla olevien ihmisten kontrollia kiristetään, jotta nämä olisivat palvelualttiita myös tulevaisuudessa.
Niin ikään luovan luokan luovuus perustuu palvelevan luokan (eli nykyaikaisen työväenluokan) riiston lisäksi symboliseen riistoon, josta käytetään nimitystä kulttuurinen apropriaatio.
Tämän lukeissani Vähämäeltä ymmärsin muun muassa sen, että monikulttuurisuus tarkoittaa marxilaisittain käsitteellistettynä globaalin kapitalismin ideologista ylärakennetta. Se oli nuorelle tutkijalle eräänlainen avainkokemus, josta ei ole ollut paluuta.
Vihreille hipstereille tämä kaikki on liian marxilaista.
Niin ikään on aina yhtä huvittavaa kun kaiken maailman hommafoorumeilla bongataan joku YLE:n kolumni ja luetaan sitä aivan uutena juttuna tai kuten jo sanoin: näitä samoja asioita on käsitelty jo kymmenen vuotta sitten Tampereen yliopiston luentosaleissa ja alakuppilassa.
Vähämäen kritiikki Floridaa kohtaan eivät ainoastaan auttanut allekirjoittanutta aavistamaan, että Donald Trump voi sittenkin voittaa USA:n presidentinvaaleissa (vaikka porvarilehdistö ei tähän uskonut) vaan myös antaa aineksia ymmärtää esimerkiksi Jari ”Pihvi” Lindströmin johtaman ministeriön työvoimapoliittisia ratkaisuja työttömien kurnuuttamiseksi.
Perinnölliset privileegiot ymmärrän, mutta mitä blogisti tarkoittaa ei-perinnöllisillä privileegioilla? Olisin arvannut virka-asemaa ja vastaavaa, mutta se taas ei istu kontekstiin. Oliko tarkoitus kuitenkin kirjoittaa ”perinnöllisiä privileegioita vailla jääneistä”? Onhan kuitenkin olemassa paljon privileegioita, jotka eivät periydy, ainakaan juridisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisikö kohta muuttaa tai selventää, tarkoitin ihmisiä, joilla ei ole perinnöllisiä etuoikeuksia, ts. merkittävää perittyä varallisuutta tai sosiaalista statusta.
Ilmoita asiaton viesti
Niinhän tuossa arvelin, mutta suosittelen muuttamaan. Nyt sanot mielestäni että ovat saaneet etuoikeuksia, jotka eivät periydy.
Ilmoita asiaton viesti
Myös tavat käyttää rahaa tuntuvat siirtyvään polvelta toiselle, esimerkiksi kyky säästää. Tietysti pienituloisilla ja etenkin tukien varassa olevilla on vähemmän mistä säästää, mutta jos puhutaan pienituloisista työssä käyvistä, voidaan sanoa perheissä olevan erilaisia ”kulttuureja” tässä mielessä. Yhdessä korostetaan ”kannattaa nauttia elämästä silloin kuin voi”, eikä säästöjä kerry. Toisessa taas eletään aina niukasti ja ylimääräinen laitetaan säästöön jotain myöhempää tavoitetta varten. Otan tämän esiin siksi, että liian usein korostetaan perinnöllistä varallisuutta tai sosiaalista satusta. Ehkä siksikin, että niiden etuoikeuksista ja epätasa-arvosta puhuminen on helpompaa. Sen sijaan tuo edellä kuvailemani kyky säästää on aika paljon ongelmallisempi nähdä jonain johon yhteiskunta voisi puuttua aiheuttamatta lisää ongelmia. Tai no, puuttuuhan se – esimerkiksi pienyrittäjän on syötävä viimeisetkin säästönsä jotta saisi toimeentulotukea ja samaan aikaan rahansa tuhlannut saa tarveharkintaista tukea. Kuuluu saadakin, mutta tässä kohtaa sosialistinen tasa-arvo osuu monien oikeustajua vastaan. Moni ei ymmärrä miksi säästämisestä rangaistaan ja toisaalta alemmat sosiaaliluokat nähdään olevan vähän kuin lapsen asemassa eikä heiltä siksi moista edes vaadita. Onko ihme jos monet alemman sosiaaliluokan perheet eivät opeta lapsiaan säästämään kun yhteiskunta viestii, ettei se kannata? On toki harvoja perheitä (itsekin tiedän yhden) jossa hyvin pienistäkin yhden tuloista säästetään vaikka perheessä on useampi ruokittava, mutta he taitavat usein olla korkeammin koulutettuja (tai siis ainakin se työssä käyvä heistä on). He oikeastaan yrittävät tehdä suomalaista luokkahyppyä (osa onnistuukin jos esimerkiksi saa professorin viran), mutta koska suomalainen yhteiskunta ei tue pienituloisten säästämistä, en ihmettele jos heistä moni päätyy lopulta äänestämään oikeistolaisempia puolueita. Yhteiskunta pitää toki sillä tavoin huolta omistaan antamalla toimeentulotukea (niille jotka sitä osaavat hakea), mutta se samalla alistaa ihmiset lapsen asemaan ja tilaan jossa monenlainen omaehtoinen tekeminen oman elämänsä hyväksi on tehokkaasti estetty. Mistä löytyisi vasemmistopuolue joka tätä haluaisi muuttaa? Selväksi on ainakin tullut, ettei demareista ainakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kasvoin yksinhuoltajaperheessä (meitä oli 5 sisarusta), me säästettiin sinnikkäästi, jotta saisimme ostettua omakotitalon, tämä haave toteutui 80-luvun alussa. Asuin vielä kotona vaikka olin päälle kahdenkymmenen. Annoin äidille tienaamani rahat, joten perheemme sai lopulta sen talon. Olen koko aikuisikäni säästänyt ja jossain vaiheessa aloin säästöilläni ostaa osakkeita. Olen toiminut palveluammatissa, eli hoitsuna, joten tulot eivät ole olleet järisyttävät. En tosin ole elättänyt lapseni yksin kuten äitini, joten etuoikeutettu häneen nähden olen ollut.
Ilmoita asiaton viesti
No kuuluuko Arstilan whitetrashbodyshaming siihen samaan mekanismiin?
Ilmoita asiaton viesti
Jos elitistinen erottautuminen rahvaasta on kuvittelua omasta paremmuudesta ja puolen valitsemista nykyaikaisessa luokkataistelussa niin vastaus on: kyllä.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt pitäis saada kuitenkin tieto siitä että liittyykö se tämän blogin alustuksessa mainittuihin ilmiöihin.
Ilmoita asiaton viesti
Hellenlettas sentään. On huomattu, että kaikilla ei ole varaa olla luovia ja joillakin siihen on varaa ja ne joilla ei ole varaa elättävät ne joilla on varaa.
Onhan tietysti ihan hyvä, että myös tieteellisesti todistetaan rupisen maailman itsestään selvät reaaliteetit. Mutta joskus alkaa n.s. kyrsiä elitistinen keekoilu vaikka toki itsekin aika-ajoin tarkastelen maailmaa mieluusti punaviinilasin ylitse herkullista homejuustoa napostellen pikkusormi somasti koukussa mutta turvallisesti punaviheriäisestä kuplasta käsin.
En usko kuitenkaan hommafoorumin mestareiden lukeneen sosiologiaa tuolla tasolla vaan pikemmin he ovat kyenneet näkemään keskiluokan kapenemisesta johtuvan työväenluokkaistumisen samalla kun työväenluokkaan kuuluminen on aiemman keskiluokkaistumiskehityksen myötä, vielä, epämuodikasta. He siis lypsävät sosiaalisen liukumäen pelolla.
Ilmoita asiaton viesti
Egon Friedellin ”Uuden ajan kulttuurihistoria” on monumentaalinen, noin 1300 luovan yksilön — eurooppalaiseen ajatushistoriaan pysyviä jälkiä jättäneen edelläkävijän — elämänkertojen ylöskirjaus, josta ei löydy oikein yhtäkään neroa jota olisivat motivoineet aineelliset palkkiot.
Joten mikä se käsite ”luokka” sitten on. Ja käsite ”luova”.
Myyryläisen manitsemaa elitististä keekoilua koko juttu? Vastustajat poimittu vertaistasolta, kuten Hommafoorumilta. Kannattajat poimittu vertaistasolta kuten sanasaivartelijoiden aina valmiista kaaderista.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö hommaforumia lähes kiitetty tässä siitä että otti aiheen käsittelyyn joka oli blogistille läheinen. Ja, eh, kiinnostava kuten sinusta Egon Fridell on kiinnostava.
Ilmoita asiaton viesti
Egon Fridell on kyllä oikeasti kiinnostava.
Ilmoita asiaton viesti
Niin mutta tässä blogissa syötetään tätä lasta hauskalla lusikalla vähän marginaalisemmalla (oletan) staralla. Ja Fridelliä mainostetaan sitten toisenlaisella lusikalla. Mutta toki kiinnostus herää Frideliinkin.
Ilmoita asiaton viesti
Friedell (kirjoittakaapa edes nimi oikein) oli melkoinen piikki kaiken akateemisen tieteenharjoittamisen lihassa. Hänen empatiakykynsä oli valtava — pohjimmiltaan hän oli kirjallisuus- ja teatterityyppi — ja ”Uuden ajan kulttuurihistorian” ylivertainen puhuttelevuus perustuukin juuri tapaan jolla hän pystyy eläytymään poikkeavien yksilöiden sielunelämään.
Goethen, Spenglerin ja Wittgensteinin korostama kaiken tiedonhankinnan fenomenologinen lähtökohta — on katsottava kaikkea läheltä ja tarkkaan, koska niin voi paljastua jokin perimmäinen asia, alkuilmiö — elää läpi Friedellin tekstin.
Friedell oli syntyjään juutalainen mutta protestiksi oli kääntynyt jo nuorena kristinuskoon. Luulen, että juutalaisen syntyperän lisäksi juuri leimallinen omaehtoisuus, joka ei kunnioita sen enempää vallan kuin oppitiedon arvoasteikkoja, oli natseille punainen vaate. Hänen kirjojaan poltettiin roviolla.
Kun natsit miehittivät Itävallan ja koputtivat Friedellin ovelle, hän teki itsemurhan hyppäämällä kolmannen kerroksen ikkunasta. — Nythän me taas lähestymme aikoja jolloin nykyisen internatsionaalisen hallinnon sensuuri on tosiasia ja tietokoneita takavarikoiva poliisi pian kolkuttelee ovillemme. Ehkä ”Uuden ajan kulttuurihistoria” kannattaa panna varmaan piiloon ennen kuin Fahrenheit 451:n palokunnat saapuvat.
Myös oman suomalaisen pikkufriedellimme, Tatu Vaaskiven, loistavat visionääriset tietoteokset, Freudin ja Spenglerin popularisoineet ”Vaistojen kapina” ja ”Huomispäivän varjo” vuosilta 1937-8, kannattaa panna visusti talteen. Niitä ylittäneitä ei ole sen koommin tehty. Niissä elää sama fenomenologinen alkuilmiön metsästys.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Richard Florida aloitti uransa vasemmistolaisena työelämän tutkijana, joka eritteli yhdessä Martin Kenneyn kanssa japanilaisen autoteollisuuden Yhdysvaltoihin luomia teollisia työpaikkoja.
En ole oikein koskaan nähnyt hänen olleen ihan kotonaan luovan luokan ehdoilla toteutettavan kaupunkipolitiikan globaalina markkinamiehenä roolin tuomista kovista tuloista huolimatta. Itsekritiikkikin – kuinka syvää se nyt sitten onkaan – on ollut jo jonkin aikaa tuloillaan.
Ilmoita asiaton viesti