Kritiikki teoksesta Jätkät ja jytkyt: perussuomalaiset ja populismin retoriikka
Emilia Palosen ja Tuija Saresman toimittama Jätkät ja jytkyt: perussuomalaiset ja populismin retoriikka on kuin simpukka, jonka helmi on analyysi perussuomalaisten pitkäaikaisen puheenjohtajan Timo Soinin populismista. Perussuomalaisten retoriikkaa käsittelevät artikkelit ovat kuin simpukan herkullista lihaa. Ernesto Laclaun populismiteoria taas muodostaa kirjan ympärille sen kovan teoreettisen kuoren.
Teos saa kysymään, miksi uusia yhteiskunnallisia liikkeitä käsitteellistämään kehitetyt teoriat sopivat niin hyvin kolmannen aallon oikeistopopulismin analyysiin. Mikä on lopulta populismin ja tavanomaisen postmodernin politiikan tosiasiallinen ero?
Vastauksen kysymykseen ja loput perussuomalaista populismia käsittelevästä kirja-arvostelusta voit lukea täältä ilman erilliskoirvausta.
Kiitos. Kiinnostava selostus ja arvio. Paljettipopulismi on hauska termi ilmiölle joka on näkyvä mutta ollut tähän asti vailla nimeä.
Nimi taitaa olla kirjasta jonka arvioit, tai ehkä omasi, kenties.
Ilmoita asiaton viesti
”Mikä on lopulta populismin ja tavanomaisen postmodernin politiikan tosiasiallinen ero?”
En nyt tähän kysymykseen siitä linkistä mitään vastausta löytänyt, mutta olisiko se ero siinä että Soini teki populismista tiedettä ja teki populistista politiikkaa tieteellisellä tarkkuudella, kun taas muut puolueet tekevät populismiaan vaistonvaraisesti ja vähän niinkuin perinteisemmillä menetelmillä kuin mitä Soini.
Ilmoita asiaton viesti