Laura Huhtasaaren aika ei ollut vielä – vai onko koskaan?

Vuoden 2018 presidentinvaalien tulos oli odotettu: Sauli Niinistö valittiin jo ensimmäisellä kierroksella Suomen tasavallan presidentiksi. Gallupit arvioivat tällä kertaa tulosta osuvasti.

Vaalikampanjointi oli niin ikään tylsää seurattavaa ja ennalta-arvattavaa.

Ainoa yllätys oli oikeastaan perussuomalaisten ehdokkaan Laura Huhtasaaren alisuoriutuminen. Politiikan tutkijat ovat pitäneet häntä nousevana tähtenä ja mahdollisesti jopa Jussi Halla-ahon manttelinperijänä, jos tämä joutuu syystä tai toisesta poistumaan näyttämöltä yllättäen.

Syynä tähän analyysiin on ollut se, että Huhtasaari edustaa yleiseurooppalaista jatkumoa, jossa vaaleat naiset eksklusiivisella ja perhearvoja puolustavalla retoriikalla nousevat politiikan huipulle.

Politiikan tutkija Laura Parkkinen on käyttänyt ilmiöstä nimitystä paljettipopulismi.

Huhtasaaren heikko esiintyminen television vaalitenteissä kuitenkin paljasti sen, ettei hän ole samaa maata Marine Le Pennin, Siv Jenssenin tai Pia Kjarsgaardian kanssa.

Hänen kampanja perustui edellä mainituilta poliitikoilta kopioituihin ja ulkoaopetelltuihin fraaseihin, mikä paljastui toimittajien laitettua hänet tiukalle: Huhtasaarelta ei tullutkaan osuvia vastauksia kuin apteekin hyllyltä kun mentiin hänen mukavuusalueen ulkopuolelle.

Ja koska Huhtasaari puhuu nopeasti innostuessaan, veikkaan seksuaalirikoksesta tuomitun Matti Putkosen puoluetoimiston koulutuksessa vihjanneen, että ehdokkaan olisi syytä puhua hitaammin. Seu-rauk-se-na o-li luon-not-to-mal-ta kuu-los-ta-nut pu-he Y-len vaa-li-ten-tis-sä.

Siksi Huhtasaaren kampanja pysyi omassa kuplassa: vihreiden Pekka Haaviston jälkeen hän sai eniten ääniä omalta puolueeltaan. Mutta hän ei herättämyt liikkuvia äänestäjiä, hänestä ei tullut Niinistön haastajaa toiselle kierrokselle.

Perussuomalaisten kannattajat ovat esittäneet, että Huhtasaari on tulevaisuuden lupaus: hänellä on todellisia mahdollisuuksia vuoden 2024 tai 2030 presidentinvaaleissa.

Mutta pari kautta kansanedustajana ei pelasta kohta 40-vuotiasta politiikkoa. Tarkoitan sitä, että kyseisessä iässä ihmisen luonnolliset kyvyt ja poliittinen älykkyys tai karisma ei juurikaan enää kehity, vaikka joistain asiakysymyksistä tulisikin tietotaitoa ja kokemusta enemmän iän myötä.

Jos Huhtasaari olisi lähempänä 30 vuotta, niin voisi ajatella hänessä olevan kehityspotentiaalia.

Toisaalta Huhtasaaren pelastus on se, että Suomessa vaatimustaso poliitikolle on kuitenkin vähäisempi kuin yli kymmenen kertaa väestömäärältä suuremmassa Ranskassa, tai vaikkapa olemiseen Halla-ahoa karismaattisempi ei paljoa vaadita.

Tai ehkä politiikan tutkjoilla ja allekirjoittaneella oli liian kovat odotukset: olen kuplautunut itse viettämällä  aikaa Hommafoorumilla tai perussuomalaisten valtaamaa Uuden Suomen Puheenvuoro -blogipalvelua lukemalla.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu