Aluepolitiikka poikien heikentyneiden pisa-tulosten syynä?
Olin eilen torstaina opetus- ja kulttuuriministeriössä kuuntelemassa esitelmää suomalaisten koululaisten pisa-tuloksista tasa-arvoasiain neuvottelukunnan jaoston asiantuntijajäsenenä. Mitään radikaalia uutta esitelmässä ei ollut allekirjoittaneelle, joka julkisen keskustelun lisäksi on seurannut asiantuntijapuheenvuoroja pisa-tuloksista – paitsi yksi näkökulma.
Tilannekuva on siis se, että vuodesta 2006 suomalaisten poikien pisa-tulokset ovat heikentyneet. Eivät niin paljon kuin julkisesta keskustelusta voisi kuvitella – erot kärkimaiden, joihin Suomi siis yhä kuuluu, kesken ovat vähäisiä –, mutta huolestuttavaa on nyt jo 10 vuotta jatkunut suuntaus.
Sen sijaan tytöillä ei vastaavaa pudotusta ole tapahtunut.
Tutkijoilla ja asiaa pohtineilla virkamiehillä ei ole yksinkertaista selitysmallia siitä, mistä tämä poikien oppimistulosten keskimääräinen laskusuunta johtuu.
Keskimääräinen siksi, että kaikkia poikia tämä laskusuunta ei näytä koskevan, vaikka sekä parhaimpia tuloksia saaneiden määrä laskee ja heikoimpia tuloksia saavien määrä nousee.
Yksi osatekijä tilastojen mukaan näyttäisi olevan sosiaaliekonomiset tekijät. Aikaisemmin niillä ei ollut samanlaista merkitystä.
Tilannetta voisi tilastoihin viittaamalla kuvata siten, että vielä vajaa sukupolvi sitten poika seurasi perheen koulutetumpaa urapolullaan, nyt heikommin koulutettua. Esimerkiksi jos yhdellä vanhemmista on korkeakoulutettu ja toisella ammatillinen tutkinto, niin nyt yhä useammasta tällaisten vanhempien pojasta tulee toisen asteen tutkinnon suorittanut.
Onko tämä yhteiskunnan vika vai onko yksilöllä motivaatio-ongelma. Tämän kysymyksen jätän avoimeksi ja se riippuu siitä mistä roikkuu, miten asia käsitteellistetään.
Mutta sosiaaliekonomisia tekijöitäkin merkittävämpi – ja tämä on se uusi näkökulma, mihin en ole törmännyt julkisessa keskustelussa – on alueellinen tekijä.
Oppimistulokset ovat alkaneet eriytymään asumispaikan perusteella: Helsingissä ja suuremmilla paikkakunnilla oppimistulokset eivät ole tippuneet samaan tahtiin kuin maaseutupaikkakunnilla.
Ehkä tällä on yhteys edelliseen kohtaan?
Muuttotappioalueilla pojilla ei ole motivaatiota opiskella ja nousta vaikkapa työväenluokasta keskiluokkaan – tai oikeammin heidät sosiaalistetaan työävenluokkaan.
Seuratessani torstaina keskustelua mieleeni tuli heti Birgminhamin yliopiston kulttuurintutkimuksen tutkimuskeskusta – siis sen, mikä Margaret Thatcherin hallinto sitten lakkautti, koska se ei sopinut hänen ideologiaansa – edustaneen Paul Willisin klassikkoteos Koulun penkiltä palkkatyöhön.
Anekdootinomaisesti eräs keskusteluun osallistunut esitti, että hän on nähnyt kuinka haja-asutusalueella poikia, jos ei nyt painosteta, niin ainakin vihjataan valitsemaan ammattikoulu, jotta paikkakunnan ainoa oma toisen asteen oppilaitos saisi oppilaita tarpeeksi.
Itsekin olen tullut jo aikaisemmin samaan johtopäätökseen: valtion tuet oppilaitoksille pakottaa koulujen rehtori (jotka mahdollisesti ovat vieläpä kunnallispolitiikassa mukana), katsomaan läpi sormien ammattikoulujen oppilaiden tekemistä tai oikeamminkin tekemättä jättämisiä (ja mahdollisesti toisten häiritsemistä, mikä vaikuttaa koko luokan oppimistuloksiin), jotta he pysyisivät kirjoilla koulussa. Koulu kun saa rahoitusta mm. oppilasmäärän perusteella.
Joka tapauksessa, jos oppilaspulasta kärsivään ammattikouluun pääsee käytännössä minkälaisella peruskoulun päästötodistuksella tahansa, eikä unelmoi lukiosta tai korkeakoulututkinnosta (toisin kuin enemmistö tytöistä näyttää tekevän), niin se ei takuulla motivoi peruskoulussa ja pisa-tulokset jäävät näiden oppilaiden kohdalla heikoiksi.
Voihan sitä syitä etsiä vaikka mistä. Yksinkertaisempi selitys on se, että nyky-yhteiskunta on liian feministinen ja ainoa paikka mistä löytää maskuliinisuutta on videopelit.
Ilmoita asiaton viesti
aika hemmetin hyvin kiteytetty!
Ilmoita asiaton viesti
Mutta kun ei tuo selitä, kun tarkastelemme muuttujia enemmän.
Tai siis oletko sitä mieltä, että maaseutu on enemmän feministinen kuin kaupungit?
Kaupungeissa poikien oppimistulokset eivät ole yhtä paljoa laskeneet.
Ilmoita asiaton viesti
voiko olla kyse siitä että kaupungissa on enemmän oppilaita kuin maaseudulla?
Kaupungissa 10 oppilaan numero putoaa vaikka 2 numerolla ei vaikuta niin paljon tilastoihin kuin maaseudulla?
Ilmoita asiaton viesti
Ei, tilastollisesta virheestä ei ole, ne on tarkkaan käyty läpi.
Mutta palaan edelliseen kohtaan. Sinänsä tuo ajatus poikien sosialisaatiosta elämään haja-asutusalueella ja sitä kautta heikommasta opiskelumotivaatiosta on yhdistettävissä yhteiskunnan – ei feminismiin vaan – femininisaation käsitteeseen.
Sillä tarkoitetaan sitä, että aikaisemmin feminiinisiksi ymmärretyt ominaisuudet ovat tulleet hyäksytymmäksi osana miehekästä ruumiillisuutta ja arvostetummaksi yhteiskunnassa, esimerkkinä sosiaaliset taidot työelämässä tai tunteiden näyttäminen.
Keskiluokkaiset urbaanit miehet ja pojat, joita pisa-tulosten lasku ei koske, ovat omaksuneet tällaisen metroseksuaalin hahmon. Sen sijaan ne jotka eivät ole halunneet / kyenneet, jotka on kasvatettu eri tavoin, niin ovat pudokkaita. Ja näitä olisi erityisesti maaseudulla?
Ilmoita asiaton viesti
Tuo ei muuten ole kaukaa haettu. Nimittäin jo minun aikaani 90….2000-luvun alussa huomasi hyvin eron maalaisen ja kaupunkilaisen nuoren kohdalla.. Toiset olivat enemmän totisempia tietyissä asioissa kuin toiset.. ja Toiset tiesivät erilailla asioita. Maalaispojat olivat enemmän sellaisia ?maskuliinisia?… Poikien kohdalla näki ehkä paremmin tuon eron kuin tyttöjen, mutta ero oli molemmilla kumminkin! Voi olla ettei enää arvosteta sitä osaamista niin paljon mitä maalta opitaan. Mutta pakko kysyä mikä muuten lasketaan Kaupungiksi? Ja lasketaanko tilastoissa ne oppilaat kaupunkilaiseksi jotka käyvät maalta koulua kaupungissa ja toisinpäin? Tosin aika harva kaupungista käy maalla koulua mut anyway..
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko perheen sisäisellä elämällä ja asenteilla merkitystä? Aiemmin perheissä oli patriarkaalisempi meininki ja sitä kautta myös autoritaarisempi jossa lasten mieliä ei juuri kyselty vaan tulevaisuuden odotuksia ja valintoja pidettiin enemmän selviönä. Ehkä etenkin poikien, varsinkin murrosiässä, koulutus vaatii jonkinsortin painetta. Takavuosina työelämän konsulentitkin tiesivät, ettei vesijohdosta tule ulos mitään jos siellä ei ole painetta. Jospa tilanne on sama koulutusputkessakin.
Olemme myös saaneet nähdä, että koulutus, korkeakaan, ei välttämättä tuo vihreämpää oksaa kuten aiemmin. Kouluttautumisesta voi olla seurauksena pätkä- ja silpputyöt mitättömällä palkalla. Silloin ehkä vanhempien koulutuksen ylittäminen tai edes saavuttaminen saati luokkasiirtymät eivät välttämättä näytäkään enää houkuttelevilta, ei vanhemmista eikä lapsista.
Aiemmin yhteiskunnassa nähtiin myös julkisesti sivistyksen merkitys ihan eri valossa kuin nykyisin. Aiemmin sivistyksellä oli itseisarvonsa. Nyt koulutus halutaan puristaa työnantajien vaatimusten mukaisiksi kapeiksi ammattiputkiksi.
Ilmoita asiaton viesti