Kirkon tasa-arvopalkinto ja post-feminismi

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa syrjitään, riistetään ja alistetaan avoimesti naisia, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Tutkimusten mukaan kirkossa esiintyy työpaikkana poikkeuksellisen paljon seksuaalista häirintää.

Kaksi viikkoa sitten kirkolliskokous hylkäsi esityksen avioliittokäsityksen laajentamisesta, noin 60% oli aloitettava vastaan. Läpi mennäkseen esitys olisi tarvinnut ¾ äänistä.

On siis hyvin todennäköistä, että tämä ei tule koskaan tapahtumaan, koska Suomen evankelisluterilainen kirkko.

Kamppailu naisten oikeudesta pappisvirkaankin kesti vuosikymenniä – eikä se vieläkään ole ohi kaikissa seurakunnissa. Eivät ainoastaan kirkonmiespiispat vaan enemmistö on haluton puuttumaan ongelmiin ja huonoon johtamiseen.

Jos näin ei olisi, asioille tehtäisiin jotain.

Kirkollinen media, ennen kaikkea kirkontiedotuskeskus ja Kotimaa-lehden toimitus ja Etelä-Suomen suurimpien seurakuntayhtymien lehdet yrittävät tehdä mustasta valkoista.

Ei heti tule mieleen toista organisaatiota, missä sen oman viestintä- tai tiedotusyksikön pääasiallinen tehtävä on peitellä sitä, mikä sen ylimmän päättävän elimen eli kirkolliskokouksen tahto on. Yleensä pyritään juuri päinvastaiseen.

Sitten keksitään jakaa kirkon tasa-arvopalkinto, jotta katse saataisiin kiinnitettyä muualle, ja kerrotaan siitä, kuinka vakavasti tasa-arvokysymykset kirkossa otettaisiin ja edistyksellisiä ollaan.

Mutta kun toimittaja menee haastattelemaan, ensimmäisen kirkon tasa-arvopalkinnon saaja Satu Saarinen paljastuukin, jos ei sovinistiksin, niin aidoksi post-feministiksi.

Yleisradion Horisontti-ohjelma, jossa haastattelu on kuunneltavissa Saarinen laukoi tiivistetysti kaikki post-feminismin liitetyt väitteet kieltäen kirkon rakenteellisen seksismin:

Naisten vähäinen määrä johtuu naisista itsestään, naiset kun eivät ymmärrä tai osaa olla johtavissa asemissa, heillä on väärä kuva siitä, mitä johtaminen on jne.

Se, miksi Oulun piispanvaaliin ei ilmoittautunut kuin yksi nainen ehdokkaaksi ja hänkään ei päässyt vaaleihin mukaan johtui kuulemma taasen siitä, että aloitti kannatuskorttien kerräämisen liian myöhäään: "äänet oli jo annettu".

Toimittajan kysyessä tarkennusta Saarinen toteaa, että sukupuolellahan ei asian kanssa ollut merkitystä. No, ei siinä sitten mitään.

Post-feminismillä tarkoitetaan näkemystä, että sanotaan tasa-arvon olevan ok., mutta kiellettään organisaatioiden syrjivät rakenteet (esimerkiksi seksuaalisen häirinnän vaikutus urakehitykseen tai vaikkapa kirkon tapauksessa teologisten kiistojen vaikutus työelämän sukupuolittuneisiin käytäntöihin) ja todetaan kaiken olevan vain ja ainoastaan itsestä kiinni.

Kuvaavaa on, että Saarinen haastattelun alussa toteaa, että kirkkoa koskee samat tasa-arvoa koskevat lait kuin muitakin organisaatioita ja niitä "noudatellaan", ei siis noudateta, vaan noudatellaan, mikä antaa ymmärtää, että vähän niin kuin jos huvittaa niin noudatetaan.

Tasa-arvopalkinnon myöntämistä Saariselle perusteltiin kuulemma sillä, että hän on tehnyt työtä tasa-arvon edistämiseksi kirkossa ja tutkinut tätä teemaa väitöskirjassaan.

Horisontti-ohjelman haastattelun perusteella ei voi muuta todeta kuin, että jos tämä on parasta tasa-arvotyötä, mitä Suomen evankelisluterilaisella kirkolla on antaa, niin kyseinen organisaatio on syvemmällä suossa kuin vaikkapa keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista antoi ymmärtää.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu