Kristillinen fascismi rantautui Suomeen
Aika tarkalleen kaksi vuotta sitten ollessani Yhdysvalloissa pidemmän aikaa ostin Berkeleyn Telegraphic Avenuella sijaitsevasta kirjakaupasta Chris Hedgesin teoksen American Fascist: The Christian Right and the War on America.
Kyseinen jo vuonna 2006 julkaistu teos käsitteli sitä, kuinka 1900-luvun alun epäpoliittisesta fundamentalismista politisoitui 1970-luvulla kristillinen oikeisto, mikä pääsi vaikuttamaan liittoutumalla Ronald Reaganin hallinnon kanssa, ja petyttyään George W. Bushin politiikkaan, vaikka tämä kertoi olevansa uudelleen syntynyt kristitty, on nyt hakemassa lisää kierroksia.
Hedgesin mukaan fascismi on tekemässä paluun Yhdysvaltoihin, mutta se ei ilmene ruskeapaitoina tai hakaristeinä, vaan kyseistä aatetta perustellaan Raamatulla.
Luin kyseisen teoksen, enkä pitänyt siitä.
Ajattelin kirjoittajaa tyypillisenä New York Timesin kolumnistina, vähän niin kuin paikallisena Saska Saarikoskena, joka nyt sattui olemaan vaan kiinnostunut uskonnon ja politiikan yhteenkietoutumisesta (kuten allekirjoittanutkin).
Lisäksi tulin siihen johtopäätökseen, että tällainen kehityskulku ei koske Suomea.
Esimerkiksi historiantutkimuksessa on korostettu sitä, kuinka nimenomaan kristillisen vakaumuksen takia vaikkapa Elias Simojoen onnistui tekemään pesäero, jos ei fascismiin nii ainakin kansallissosialismiin, vaikka hän oli Akateemisen karjalaseuran valajäsen numero yksi.
Ajattelin myös Suomessa poikkeuksellisen vahvana olevan Israelin ystävyystoiminnan suojelevan fascismilta, vaikka olin tietoinen siitä, että Israelin valtion varaukseton fanittaminen Raamatullisten profeettojen valossa ja vaikkapa juutalaisten – ja samalla myös muiden etnisten ja uskonnollisten vähemmistöryhmien – ymmärtäminen diasporassa ovat eri asioita.
Mutta sittemmin uudempi tutkimus on huomauttanut, ettei körttiläisyys tai teolologiset opinnot suinkaan suojellleet aikoinaan antisemitsimiltä: kirkkohistorioitsija André Swanströmin suomalaisia ss-miehiä käsittelevässä tutkimuksessa kertoo, kuinka kahdesta näiden mukana kulkeneista sotilaspapeista ensimmäinen kyllä tajusi liittyneensä roistojen ja ryöväreiden joukkoon, mutta toiselle sotilaspapille kansanmurhaaminen ei aiheuttanut tunnontuksia.
Niin ikään mieleeni nousee myös parinvuoden takainen ohjelma radio Patmokselta – kyllä, meitsillä on sellainen perversio, että seuraan tiiviisti herätyskristillistä mediaa, Patmoksen lisäksi Taivas TV7:n ohjelmia, Seurakuntalainen-uutissivustoa jne. – , jossa sittemmin lähestyssäätiön toiminnanjohtajaksi noussut Pasi Turunen ilmaisia huolensa tavarataloketju Kärkkäisen omistavan Juha Kärkkäisen juutalaisavastaisista näkemyksistä.
Tuolloin oli ilmestyneet ensimmäiset isot lehtijutut siitä, kuinka Kärkkäinenlevittää Yhdysvalloista omaksumiaan salaliittoteorioita ja juutalaisvastaista propagansaasuoraan omistamiensa lehtien kautta tai rahoittamalla Pohjoinen perinne -yhdistystä, eli käytännössä Suomen kansallisvaltion hävittämiseen ja sosialismiin pyrkivää Pohjoismaista vastarintaliikettä.
Turunen vetosi erityisesti Suomen vanhoillislestadiolaisiin ja Israelin ystävyyteen, että tuki tällaiselle toiminnalle olisi lopetettava.
Mutta ei siinä mennyt kuin muutama vuosi ja radio Patmoksen kanavalla säätiön tutkimusjohtaja Juha Ahvio toppuutteelee haluja boikotoida Kärkkäistä. Ohjelmassa keskusteltiin siitä, mitä mieltä joidenkin paikallispoliitikkojen tekemästä ehdotuksesta, ettei Kärkkäiselle luovuttettaisi tonttia Rovaniemellä uuden tavaratalon perustamiseksi.
Ahvion antoi ymmärtää, että jos kansallissosialistien kanssa yhteistyötä tekevää Kärkkäistä aletaan boikotoimaan, niin kohta vasemmistolaiset piirit vaatisivat myös kristillisen sanoman eli homoutta synniksi kutsumisen ja Patmoksen sensuroimista.
Studiossa ollut Turunen hyväksyi Ahvion logiikan, eikä esimerkiksi kysynyt sitä, miksi Ahvio samaistaa kansallissosialistien kanssa yhteistyötä tekevän Kärkkäisen ja Patmoksen.
Itseäni kiinnostaa se, onko Suomalaisessa kristillisessä kentässä oikeasti tapahtumassa käänne kohti fascismia vai onko kyse pelkästään siitä, kun järjen äänenä Patmoksen studiossa vaikuttanut Petri Mäkilä siirtyi muihin tehtäviin, niin Ahvion on helpompi kuiskutella Turusen korvaan omia näkemyksiään ilman tasapainottavaa tekijää.
Tänään Ahvio kirjoittaa Patmoksen blogissaan muun muassa viikonlopun iskusta pittsburgilaiseen synagogaan ja toistaa amerikkalaisten kristillisten fascistien esittämää salaliittoteoriaa siitä, että kyseessä olisi false flag -isku. Kyseessä ei olisi siis oikeasti äärioikeiston tekemä kaikkien aikojen pahin juutalaisiin kohdistunut terroritekoYhdysvalloissa, vaan vasemmiston epätoivoinen pyrkimys vaikuttaa ensi viikolla käytäviin välivaaleihin.
Ehkä kannattaa seurata paikallisten joukkioiden kansainvälisiä yhteyksiä erilaisiin muka perhearvoja edistäviin, yleensä USA-peräisiin, ultrauskonnollisiin ja äärimmäisen oikeistolaisiin järjestöihin: World Congress of Families (WCF), National Organisation of Marriages (NOM), European Initiative (EI), Agenda Europe (AE) jamitäniitäonkaan.
Ainakin Kristillisdemokraattisella puolueella on ja ehkä myös Aito avioliitto -yhdistyksellä lienee yhteyksiä noihin orgaaneihin.
P.s. Veli-Matti Louekoski on Uuden Suomen plokissaan paljastanut joitakin noista yhteyksisä: http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/
Ilmoita asiaton viesti
Joku muslimilahko harjoittaa itseruoskintaa ihan kirjaimellisesti, luterilaisuuteen taas itseruoskinta kuuluu henkisenä harjoituksena. Kun tämän suhteuttaa siihen, että Hitler pääsi valtaan juuri luterilaisuuden syntyalueella, niin tähän itseruoskintaperinteeseen nähden luterilaiset johtajat ovat olleet aika hitaita tässä Saksan natsismikysymyksessä. Itselleni se on edelleen melkoinen mysteeri.
Hitlerhän ei ollut luterilainen eikä saksalainen, mutta kuitenkin hän pääsi valtaan juuri Saksassa.
Mitä tulee jenkkikristillisyyden fasistisuuteen, niin ainakin toistaiseksi olen pitänyt väitteitä lähinnä antikristillisenä propagandana. Halutaan nähdä enempi tai vähempi Raamatulla perusteltu elämäntapa ja usko pahana.
Ilmoita asiaton viesti
Raamatulla voidaan perustella melkein ihan mitä tahansa. Mormonit perustelevat Raamatulla oppiaan kuinka Jahwe suuressa viisaudessaan ja armossaan merkitsi syntiset saatanat tummalla ihonvärillä jotta hyvät ja oikeamieliset heidät helpommin erottaisivat. Ja toisessa ääripäässä zarathustralaisilta omaksuttu lähinnä luonnofilosofiasta peräisin oleva oppi, että pitäisi tehdä muille mitä toivoo itselle tehtävän sekä kaikenlaista ja -moista siitä väliltä: menkää ja tappakaa sekä älkää tappako. Mitä vain kukin milloinkin tahtoo, hän sen Raamatustaan löytää, on se niin näpsäkkä kirja.
Ilmoita asiaton viesti
Taisi se jotain omaksua siitä luterilaisuudesta. Juutalaisjutut ja jne.
Ilmoita asiaton viesti
Fascia-käsittely on kyllä hyvä, jos on ongelmia niiden kanssa. Se on uusi juttu ja hiljattain rantautunut Suomeen.
Ilmoita asiaton viesti
Ikävä kyllä kristinuskokin, kuten kaikki muutkin uskonnot ja aatteet, voidaan saattaa palvelemaan mitä tahansa ihmisvihaista ideologiaa, kun vain halutaan. Kristittyjen tai itseään sellaisiksi kutsuvien kirjo on laaja, ulottuen nuorista, idealistisista, avarakatseisista teologeista Ahvion tapaisiin, joille kristinusko on vain peite omille ultrakonservatiivisille ja äärioikeistolaisille käsityksille.
Kimien dynastia Pohjois-Koreassa on tehnyt tämän sosialismille.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa kristinusko, kuten niiin monet muutkin uskonnot on laadittu nimenomaan hallitsemista varten. Siten ne ovat rakennetut noihin Näräsen mainitsemiin käyttötarkoituksiin ja niitä myös siihen tarkoitukseen käytetään. Toiset raaemmin ja toiset hellävaraisemmin sekä jotkut muut valitsevat toiset keinot.
Mitä Juche-aatteeseen tulee niin se ei ole juurikaan vääristänyt sosialismia vaan se on rakennettu arkaaisen korealaisen klaanihallinnon ja sikäläisen folkloristiikan, m.l. uskonnollinen, ympärille feodaaliseksi systeemiksi. Sosialismista siihen keitokseen on otettu joitakin symboleja ja iskulauseita, ei varsinaisesti sisältöjä niin, että sitä olisi väänneltäväksi asti.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ihan näin.
Uskonnot ovat kehittyneet perimätiedon, tarinoiden, kulttuurien ja mytologien pohjalta.
Sitten näkyy tapahtumia missä uskonto on otettu vallankäytön välineeksi.
Juutalaisnationalaistipersut teki sen baabelin vankeuden jälkimainingeissa Tooraa kirjoitettaessa, konstantinus suuri tunnetusti kova jätkä, yhdisti Rooman takaisin hetkeksi ja otti työkaluksi Jeesuksen seuraajat. Islamilla oli merkityksensä siinä arabi-invaasiossa ja siinä pohjalle otettiin niinikään kaikkii mitä abrahamilaisissa mytologioissa oli kertynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Uskonnot ovat todellakin kehittyneet tarinoiden ja kulttuurien avulla, rakentaen mytologioita. Mutta alunperin kyse on ollut hallitseminen noiden tarinoiden kautta.
Ne jotka ovat osanneet keksiä maailman menoa parhaiten (ja viihdyttävämmin) selittävät tarinat ja tarinat jotka ovat opettaneet paremmin löytämään ja tavoittamaan ruokaa, ovat saaneet enemmän (sanan-)valtaa yhteisössä.
Mitä enemmän niitä on kerrottu, sitä enemmän ne ovat alkaneet kietoutua toisiinsa ja monimutkaistua. Samaan aikaan on kattanut ruveta vetoamaan itseään suurempiin voimiin joihin kertojalla on kuulemma muilta salattuja yhteyksiä. Ja voilá – uskonnolliset legendat olivat syntyneet.
Sen jälkeen uskomusrakennelmat ovat kehittyneet monimutkaisemmiksi ja abstraktimmiksi. Juutalaisten rakennelma oli omana aikanaan merkittävä askel tuossa kehityskaaressa. He ottivat osia Babylonin hyvinkin kehittyneistä uskomusmaailma- ja uskontorakennelmista mutta ymmärsivät myös differentioitumisen voiman.
Kristinusko on sen sijaan roomalaisten, Konstantinuksen aikoihin, rakentama yleinen (s.o. katolinen) uskonto tarpeeseen joka syntyi kun aikaisemmat inflatoituivat. He kasasivat uuden rakennelmansa toisaalta juutalaisuuden Roomassa majailevista lahkouskomuksista joissa kuviteltiin vanhemmissa kirjoituksissa luvatun messiaan jo tulleen ja toisaalta m.m. Sol Invictus:n eli voittamattoman Auringon palvonnasta jonka juret ulottuvat Saturnuksen ja Kronoksen kautta myös Babylonin ja Persian Mithraan.
Nykyään vanhemmanmalliset uskonnot erotetaan n.s. luonnonuskonnoiksi poikkeamaan pitemmälle kehitetyistä. Abstraktisempia, organisaatioltaan ja dogmeiltaan pisimmälle kehitettyjä taas n.s. kirjauskonnoiksi. Jotkut pitävät tuota jaottelua myös jonkinlaisena paremmuusjärjestyksenä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo riippuu kokonaan siitä, milloin katsot ” uskonnon ” syntyneen.
Syntyikö se alkuseurakunnasta/ – seurakunnista vai vasta ” kirkon” ja paaviuden synnystä.
Mitä kauemmas mennään, sitä ilmeisemmin kristinusko näyttäytyy kapinaliikkeenä
” demokraattisena vaihtoehtona”(!) yhteiskunnallisen vallankäytön sijaan.
Kuitenkin jo Paavalin kirjeet sisältävät myös UTn puolella tiukkaa normitusta ja kurinpitoa .
Eivät kuitenkaan valtiovallan hyväksi tai sen saavuttamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Jos puhumme kristinuskon synnystä, meidän tulee puhua Katolisen kirkon eli yleisen kirkon ja se oppien kokoamisesta ja yhteenrakentamisesta. Se tapahtui n. 300-400 -luvuilla j.a.a Roomassa roomalaisen hallintovallan tarpeisiin. Sitä ennen oli toiselta osaltaan kyse juutalaisuuden opillisesti ja hallinnollisesti hajanaisista messiasta palvovista lahkoista ja toiselta osin vanhojen roomalaisten uskontojen soveltuvista osista. Juutalaisten lahkojen osalta pääasiallisesti uuden uskonnon rakentamiseen vaikutti Roomassa toimineet pakanalahkot (pakana merkityksessä ei-juutalainen, s.o. seurakunnat jotka pääosin koostuivat roomalaisista).
Raamattu on koottu liki nykyisen kaltaiseen kokoonpanoon, josta kaikki kristilliset suuntaukset eivät vieläkään ole yhtämieltä, VT n. 100 j.a.a. (septuaginta lopullisessa asussaan) ja UT 367 j.a.a. (Aleksandrian piispan P.Athanasios:n kirje sen sisällysluettelosta). Ensimmäinen Katolisen kirkon varsinainen Raamattu oli noiden kahden latinannos, ”Vulgata” (”versio vulgata” eli yleinen versio), vuodelta 405 j.a.a. Siitä tuli katoliseen kirkkon virallinen versio vuonna 1546 Trenton kirkolliskokouksessa.
Ilmoita asiaton viesti
En voi pitää itseäni minään uskontotieteen asiantuntijana, mutta kyllä käsittääkseni kristinuskon ja kristillisten yhteisöjen pääpiirteiset kirjalliset opilliset rakennelmat olivat olemassa jo ainakin 100-luvun alkupuolelta lähtien (Paavalin tekstit 40-60-luvuilla ja evankeliumit noin 60-luvulta eteenpäin 100-luvun alkuun), ja kristinuskon voi katsoa siis jo syntyneen. Kun kristinusko levisi Rooman valtakunnassa, se katsottiin vaaraksi valtakunnan yhtenäisyydelle ja keisarivallalle ja kristittyjä alettiin vainota. Kun vainot, joista keisari Diocletianuksen toimeenpanemia pidetään ankarimpina, eivät onnistuneet hävittämään kristinuskoa, päätti keisari Konstantinus 300-luvulla valjastaa kristinuskon palvelemaan Rooman valtaa ja nosti sen Rooman valtionuskonnoksi.
Tästä alkoi kristinuskon institutionalisoituminen ja asettuminen vallanpitäjien edustajaksi. Mutta ennen sitä se oli mielestäni kaikkea muuta kuin establishmentin edustaja, vaikkakaan ei suoranainen vallanpitäjien aktiivinen vastustaja ja kapinaliike ollutkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Paavali et al eivät kirjoittaneet Raamattua vaan yksittäisiä kirjoituksia, pääasiassa yksittäisille juutalaisille lahkolaisseurakunnille. Samaten Vanha testamentti oli kirjoituskokoelma kunnes Tanak (תנ״ך) koottiin Torah:n (תורה, t.m.n. Pentateukki eli πεντάτευχος) jatkoksi ensin juutalaisten toimesta käsin n. esimmäisellä sataluvulla j.a.a. Lopullisen kokoamisen paikaksi ovat jotkut päätelleet n.s. Jamnian (Jaminan) neuvostoa joskus n. 70-90 j.a.a. mutta paikasta ei ole yhteistä varmuutta tieteilijöiden keskuudessa mutta aikakaudesta ei liene epäilyksiä.
Ensimmäiset teologit ja piispat kirkolliskokouksissaan kokosivat VT:n ja UT:n suuresta joukosta tarjolla olleita erilaisia kirjoituksia omaksi versiokseen katoliselle kirkolle ja uskonnolle roomalaiseen käyttöön. Heitä on nimitetty n.s. ”kirkkoisiksi” ja heidän aikansa alkoi n.s. apostolisista isistä joiden jotkut arvelevat ihan oikeasti tavanneen ja tunteneen e.m. kirjoitusten nuorimpia kirjoittajia. Viimeiset kirkkoisiksi lasketut elivät 700-luvulla j.a.a. He päättivät mitä kirjoituksia Raamattuun otettiin ja mitä jätettiin ulkopuolelle, samaten kuin muutenkin dogmien ja riittien sisällöstä ja muodoista. Tosin esim. n.s. apokryfikirjoituksista on kinasteltu sen jälkeenkin, samoinkuin monista muistakin opillisista kysymyksistä, ihan sotimiseen asti.
Itse asiassa roomalaisten toimet eivät olleet kristittyjen vainoa heidän kristillisyytensä takia vaan koska he kieltäytyivät ”antamasta mikä keisarin on” ja tottelemasta esivaltaa. Tosin iso osa poliisitoimista oli seurakuntien välisistä kiistoista peräisin sillä juutalais- ja pakanaseurakunnat olivat innokkaita ilmiantamaan toinen toisiaan mitä erilaisimmista rikoksista.
Ilmoita asiaton viesti
Mitään yhtenäistä Raamattua ei toki tuohon aikaan vielä ollut, mutta varhaiskristityillä oli jo kirjallista opillista perustaa uskonnolleen, kuten kirjoitin. Erilaisiin valtakunnan alueella esiintyviin uskontoihin Rooman vallanpitäjät suhtautuivat yleensä melko suvaitsevaisesti, mutta kristityt katsottiin vaaraksi keisarinvallalle. Tämä nimenomaan alleviivaa sitä, että varhaiskristillisyys ei ollut vallanpitäjien tukija vaan sen haastaja.
Ilmoita asiaton viesti
En ihan huomaa mekanismia miten uhmasi keisarinvaltaa mutta jotain hämminkiä siinä oli kun oli niitä vainoja.
Roomassa tosiaankin oli käytäntönä se, että marssittivat legioonat uusille alueille ja halusivat verottaa mutta se oli sitten se ja sama mitä uskoivat.
Tietääkseni kelttien ihmisuhraukselle totesivat että tämä nyt ei vetele ja keisarin auktoriteetti piti tunnustaa. Keltit taipuivat ihmisuhrauksen lopettamiselle mutta juutalaiset kapinoivat.
Roomassa oli kuitenkin niin sanotusti toimiva oikeusjärjestys sillä ihmiset itse uskoivat roomalaiseen lakiin että se oli ok. Kristityt sitten olivat useinkin ihan rooman kansalaisia joilla oli oikeutensa, että silleen kiinnostaa tietää millä ne vainot perusteltiin.
Ilmoita asiaton viesti
Hajanaisilla juutalaisilla lahkoseurakunnilla oli monenlaista opillista tekstiä, ihan vanhoista juutalaisista teksteistä asti. Pieni tarkoituksella valittu osa niistä päätyi sopivasti editoituina ”kirkkoisien” kautta kanonisoiduiksi pyhiksi teksteiksi kun heidät oli laitettu rakentamaan uusi yleinen uskonto, niin noiden lahkojen kuin myös Sol Invictus:n pohjalta. Vasta siinä vaiheessa muodostettiin yhtenäisempi opillinen perusta jolle saattoi perustaa uskonnon. Sitä ennen homma oli levällään eikä sitä voinut uskonnoksi kutsua vaan kyseessä olivat hajanaiset lahkolaisjoukkiot ja heidän enemmän tai vähemmän ristiriitaiset uskomuksensa.
Keisarivallalle vaarallisiksi katsottiin kaikki jotka kuka mistäkin syystä sitä uhmasivat, eivät vain juutalaislahkolaiset ja heitä matkivat roomalaiset. Eikä heitäkään silloin kun eivät keisarivaltaa uhanneet vaan ”antoivat sille mikä sille kuului”. Kyse oli silloisesta lainkuuliaisuudesta ja siitä eletäänkö Roomassa Rooman tavalla. Lienevät kovin akuutteja kysymyksiä nykyäänkin?
P.s. ad Karnaattu: Käsittääkseni kristittyjen oikeudellisessa kohtelussa muinaisessa Roomassa ennen katolisen kirkon muodostamista oli kyse vähän samasta johon P.Räsänen tässä taannoin sortui. Hekin kuvittelivat, että yhteiskunnassa heidän pyhinä pitämät kirjoitukset menevät lain yläpuolelle. Roomalaiset palautivat heille heidän lainkunnioituksensa oman yhteiskuntasa silloisen oikeusjärjestyksen mukaisesti. Jälkikäteen myöhemmät kristityt ovat uhriuttaneet itsensä liioittelemalla edeltäjiensä kokemuksia ohi oman aikansa ja tekojen todellisuuden, ”unohtaen” lisäksi, että ilmiantajat olivat monasti toisia kristittyjä.
Ilmoita asiaton viesti
”Kyse oli silloisesta lainkuuliaisuudesta ja siitä eletäänkö Roomassa Rooman tavalla. Lienevät kovin akuutteja kysymyksiä nykyäänkin?”
Mietin tuota että olisiko alkukristityillä ollut jotain kansankiihotusta sitten toiminnassa millä perusteltiin tuomiot. Ei omia kansalaisia teloiteta ihan kevyesti. Juutalaisten kapinoinnit sitten on minulla tiedossa paremmin.
”Hekin kuvittelivat, että yhteiskunnassa heidän pyhinä pitämät kirjoitukset menevät lain yläpuolelle. Roomalaiset palautivat heille heidän lainkunnioituksensa oman yhteiskuntasa silloisen oikeusjärjestyksen mukaisesti. Jälkikäteen myöhemmät kristityt ovat uhriuttaneet itsensä liioittelemalla edeltäjiensä kokemuksia ohi oman aikansa ja tekojen todellisuuden, ”unohtaen” lisäksi, että ilmiantajat olivat monasti toisia kristittyjä.”
Pelkkä kuvitelma siihen tuskin riittänyt että nähdäkseni siinä toiminnassa on tarvinnut jotain pykälääkin rikkoa kun oikeudessa ovat. Oisko kansankiihotusta tai jotain sellaista järjestäytymistä mikä voidaan tulkita maanpetokseksi tai salaliitoksi keisaria vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kysymyksessä oli kai keisarin laillisen aseman kiistäminen eli uudemmalla terminologialla valtiopetos. Silloisen roomalaisen lain mukaan keisari oli jumala jumalan paikalla ja siten ylin vallanpitäjä. Sitä kristityiksi sanotut tuolloin vielä lahkolaiset, niin juutalaiset kuin pakanatkaan, eivät hyväksyneet vaan asettivat oman paranormaalin henkiolentonsa poikineen sille paikalle joka lain mukaan kuului keisarille. (vrt. P.Räsänen kiisti Suomen lain aseman suhteessa Raamattuun)
Salaliittoa kai sen verran, että kyseisen messias-kultin harjoittajat olivat järjestäytyneet seurakunniksi (lat. synagōga) nimittämiinsä osastoihin ja kokoontuivat niihin julistamaan oppiaan henkiolentojensa asemasta keisariin nähden. Varsinaiset juutalaisten yritykset väkivalloin kumota keisarin valta rajottuivat Juudeaan mutta epäilenpä roomalaisten varovaisina osanneet sen verran yhteenlaskua, että sellainen voi olla kovaa kulkemaan.
Sen lisäksi kristityiksi sanotut ilmiantoivat toisiaan milloin mistäkin rikoksista ja irstauksista, ihan viranomaisten kyllästymiseen saakka.
Ilmoita asiaton viesti