Selvitys suomalaisista SS-miehistä – nolo esimerkki poliittisesta korrektiudesta
Valtioneuvoston kanslian pyynnöstä kansallisarkiston tekemän selvitys suomalaisten SS-miesten osallistumisesta joukkotuhontaan vuosina 1941–1943 julkaistiin tänään.
Sen lopputulema oli itsestäänselvä ja ennalta tiedetty: suomalaiset Waffen SS:n Vikingin divisioonan sotilaat osallistuivat joukkotuhontaan siinä missä muutkin samoilla rintamalohkoilla toimineet saksalaiset ja saksalaisten kanssa taistelleet sotilaat ja siviilit.
Selvitystä mielenkiintoisempaa olikin se selityksen julkaisutilaisuuden poliittinen korrektius mihin lopputulema yritettiin vielä kerran nolosti kätkeä.
Esimerkiksi suomalaisten sotilaiden todettiin olleen pakotettuja osallistumaan joukkotuhontaan, siis käytettiin passiivimuotoa ihan kuin suomalainen sotilas olisi hiiri eikä mies.
Niin ikään Suur-Suomi-projekti esitettiin olleet erillislebensraum-politiikkaa, ja alustuksen lopuksi haluttiin vielä alleviitata, että ketään elossa olevista suomalaisista SS-sotilaista ei epäillä sotarikoksista (jäi epäselväksi, että pyrittiinkö näitä edes selvittämään).
Yhteenvetona Jussi Nuortevan alustuksesta jäi hämmennys: eletäänkö Suomessa vielä näin syvällä suomettumisen suossa!
Toki selvitys antaa nyt mahdollisuuden muistamattomuuden historian muistamisen tutkimusta ja hiljalleen lähentyä Länsi-Eurooppalaisia standardeja ja vaikkapa Nato-yhteensopivuuden nimissä poistaa Waffen SS:n Vikingin tunnukset Suomen armeijan virallisista tilaisuuksista.
Mutta esityksen sävy oli edelleen kuin suoraan kylmänsodan ajoilta: Suomi oli tahdoton ajopuu, joka pahan Saksan pakottamana joutui osallistumaan joukkotuhontaan, mutta oikeasti suomalaiset ovat ystävällisiä, yhteistyökykyisiä ja avunannollisia Neuvostolliittoa kohtaan jne.
Suomalaisen populaarinkin historiankirjoituksen olisi hiljalleen kasvaa aikuiseksi, koska vain aikuisena voi ottaa moraalisen vastuun omista teoistaan, siis käyttäytyä kuin aikuinen.
”Suomalaiset Waffen SS:n Wikingin divisioonan sotilaat osallistuivat joukkotuhontaan siinä missä muutkin samoilla rintamalohkoilla toimineet saksalaiset ja saksalaisten kanssa taistelleet sotilaat ja siviilit.”
– Mihin asti katsot vastuun ulottuvan? Yksilöihin, sotilasosastoon, armeijaan, parlamentaariseen hallitukseen, kansaan?
Ilmoita asiaton viesti
Niin, mielenkiintoinen yksityiskohta alustuksessa tai siis esimerkki poliittisessa korrektioudesta oli myös se, että Andre Swanströmin väitöskirjaa ei ollenkaan mainittu, vaikka se oli nimenomaan syynä nyt julkaistuun selitykseen. Hän otti asian puheeksi ja mursi hiljaisuuden.
Paitsi edelleen alustaja vähätteli Swanströmin keskeistä huomiota: vapaaehtoiset eivät olleet keitä tahansa vaan keskimäärin motivoituneimpia: parlamentaarisista puolueista suosituin oli IKL, siis niiden parissa jotka kertoivat poliittisesta kodistaan. Sodankäynti on politiikan jatke, eikö Clausewitz niin todennut?
Vaikka perinteisesti on ajateltu, että sotamies ei ole vastuussa ylempien käskyistä (upseerit ovat eri asia), nimenomaan SS-miesten vapaaehtoisuus oli ja on raskauttava tekijä. Mutta ei meitsikään ensisjaisesti syytä ketään yksittäistä henkilöä, vaan lähinnä toivon, että tämä selivtys lopettaa osaltaa erillissodasta puhumisen ja suomalaisten kohtelemisen vastuuttomina uhreina tai siis infantiileina myös populaarissa julkisuudessa. Akateemisessa historiankirjoituksessahan ei ole enää tehty aikoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Swanström on dosentti, ja ”Hakaristin ritarit” ei ollut väitöskirja. Swanströmin väitöskirja ilmestyi 2004, ja sen aiheena oli ”Separatistledare i 1700-talets Österbotten”.
Ilmoita asiaton viesti
Ok.
Ilmoita asiaton viesti
”Vaikka perinteisesti on ajateltu, että sotamies ei ole vastuussa ylempien käskyistä (upseerit ovat eri asia), nimenomaan SS-miesten vapaaehtoisuus oli ja on raskauttava tekijä.”
Avaatko hieman tarkemmin, millä tavoin Suomen valtionjohdon tukema SS-miesten vapaaehtoisuus oli ja on raskauttava tekijä? Alkuvaiheessa suomalaiset uskoivat vapaaehtoisensa liitettäviksi Wehrmachtiin – olisiko se merkinnyt mielestäsi eroa raskauttavuudessa?
Vastaatko myös kysymykseeni # 42., kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
Blogikirjoituksen otsikko ”Selvitys Suomalaisista SS-miehistä-nolo esimerkki poliittisesta korrektiudesta” antaa ymmärtää mutta itse kirjoitus ei ymmärrä antaa.
On täysin totta että yritys vetää lokaan Saksan Itärintamalle lähetettyjen Suomalaisten nuorten panos Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi toisessa maailmansodassa on todella nolo esimerkki poliittisesta korrektiudesta.
SS-pataljoonalla Suomi halusi varmistaa Saksan diplomaattisen tuen ja aseavun Neuvostoliiton uhkaa vastaan. Suomi ei kuitenkaan suostunut jatkamaan pataljoonan toimintaa kun kaksivuotinen sopimus päättyi huhtikuussa 1943.
On törkeätä syyttää asevelvollisia itseään Saksaan lähdöstä tuolloisissa olosuhteissa; pataljoonaan tuli löytyä ”vapaaehtoisia” vaikka pakolla. Kyseessä oli valtion tulevaisuus.
Saksassa Suomalaiset joutuivat Saksan asevoimien, Wehrmachtin komentoon ja taistelukentille. Ei siis rintaman taakse jääneisiin SS-puhdistusjoukkoihin.
1400:sta Suomalaisesta kaatui 256, katosi 14 ja haavoittui 686.
Niilo Lauttamuksen kirja Vieraan kypärän alla (1957) kuvaa tuota palvelusaikaa joka kuvauksen mukaan oli kaikkea muuta kuin herkkua.
Nuoret antoivat kaikkensa, monet henkensä ja hengissä selvinneistä tuli sodan jälkeen ei-toivottuja henkilöitä. Jotkut pakenivat kaukomaille ja palasivat vasta 50-luvun loppupuolella Suomeen. On häpeällistä mustata heidän muistoaan.
Sirola-opiston henki voi Tampereella näemme edelleen hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
—On törkeätä syyttää asevelvollisia itseään Saksaan lähdöstä tuolloisissa olosuhteissa; pataljoonaan tuli löytyä ”vapaaehtoisia” vaikka pakolla. Kyseessä oli valtion tulevaisuus.
No ei nyt ollut kysymys mistään asevelvollisista. Siitä en tiedä, oliko em. joukosta todella Suomelle jotakin hyötyä. Tuskin liittolaisia haalitaan yhden vapaaehtoispataljoonan perusteella.
Ilmoita asiaton viesti
Oletkin varmaan ammatissasi tavannut potilaita, joilla ei ole realistista käsitystä asioiden mittasuhteista tai liittymisestä toisiinsa.
Ilmoita asiaton viesti
Korjaus kommenttiini: asevelvollisia tai tulevia asevelvollisia. Monet ilmoittautuneista olivat alle asevelvollisuusikäisiä. Talvisodan kokeneita ei lähtö houkutellut paljoakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Yritys vetää lokaan Saksan Itärintamalle lähetettyjen suomalaisten nuorten panos Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi toisessa maailmansodassa on todella nolo esimerkki poliittisesta korrektiudesta.
SS-pataljoonalla haluasi Suomi varmistaa Saksan diplomaattisen tuen ja aseavun Neuvostoliiton uhkaa vastaan. On huomattava, että Suomi ei suostunut jatkamaan pataljoonan toimintaa kun kaksivuotinen sopimus päättyi huhtikuussa 1943.
On suht röyhkeää syyttää asevelvollisia itseään Saksaan lähdöstä tuolloisissa olosuhteissa; pataljoonaan tuli löytyä ”vapaaehtoisia” vaikka pakolla. Kyseessä oli valtion tulevaisuus.
”Kääriäinen kertoo tavanneensa elämänsä aikana yli sata suomalaista SS-joukoissa palvellutta sotilasta.
– Natsi- tai SS-fanituksia ei sieltä löydy, hän sanoo.2
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1c6623e4-b98f-4…
Ilmoita asiaton viesti
Pekka, # 14.:
Ei ollut kyse asevelvollisista, vaan vapaaehtoisista, joita motivoi pyrkimys varmistaa Suomelle varteenotettava liittolainen Stalinin Neuvostoliiton seuraavaa hyökkäystä vastaan, kun talvisota oli jäänyt Stalinilta kesken länsiliittoutuneiden intervention pelossa. Nuo vapaaehtoiset toimivat Suomen valtionjohdon toiveiden mukaan ja myötävaikutuksella siinä historiallisessa tilanteessa.
Se, että tuo suomalaisten huolen aihe NL:n uudesta hyökkäyksestä oli v. 1940 jälkipuoliskolla aivan realistinen, ilmenee erinomaisesti pöytäkirjasta Molotovin neuvotteluista Hitlerin ja Ribbentropin kanssa Berliinissä 12.–13.11.1940.
Molotov ilmaisee hyvin selvästi syvän pettymyksensä siitä, että Hitler ei ollutkaan silloin samaa mieltä sopimuskumppaninsa Neuvostoliiton oikeudesta ratkaista ”Suomen kysymys” parhaaksi katsomallaan tavalla, Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan etupiirijaon hengessä. Tästä ei Selvitys suomalaisten SS-miesten osallisuudesta juutalaisten ja siviilien surmaamiseen vuosina 1941–1943 edes mainitse yhtään mitään, vaikka kontekstin kannalta se on aivan olennaista tietoa.
Ks. neuvottelupöytäkirjojen englanninkielinen käännös:
http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/G…
Ei tietenkään Saksa lähtenyt antamaan Suomelle turvatakuita lahjaksi – niiden hintana oli Suomen osallistuminen Operaatio Barbarossaan. Vapaaehtoinen SS-pataljoona merkitsi Saksalle propagandahyötyä ”Euroopan yhteisestä ristiretkestä” Stalinin Neuvostoliittoa vastaan; minkähän viestin olisi antanut Saksalle ja muulle maailmalle Suomen jättäytyminen siitä muun Euroopan vapaaehtoisjoukosta pois?
Suomen valtionjohdolle kyse oli kriittisen tärkeistä turvatakuista, joitten vaarantamisella ei ollut varaa pelleillä. Suomalaiset pidettiin loppuun saakka epävarmuudessa siitä, mitä Saksa todella aikoo tehdä Molotov-Ribbentrop -sopimuskumppaninsa kanssa, sillä hyökkäyskäsky oli peruttavissa vielä loppumetreille asti eikä sodan syttymisestä itärintamalla voitu Helsingissä tietää varmasti ennen kuin se oli täyttä totta.
—–
Mitään yllämainituista ei olisi tarvittu, jos Neuvostoliitto olisi malttanut olla hyökkäämättä 1939 aloittaakseen talvisodan Suomea vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kansallismielistä satua eli hevonp#skaa.
Muuten: Virkkeen keskellä kansallisuudet pitää kirjoittaa pienellä. Vain sivistymättömät ja/tai houruisänmaalliset kirjoittavat suomalaisen isolla kirjaimella.
Ilmoita asiaton viesti
Perustelut sitten vaan pöytään.
Ilmoita asiaton viesti
André Svanström: Hakaristin ritarit.
Uusinta tutkimustietoa suomalaisista SS-miehistä. Hae kirjastosta tai kirjakaupasta ja lue. Elisa-kirjassa edullisesti e-kirjana, 16,90€.
Täällä perusteluja sille, että appellatiivit kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella: https://www.kielikello.fi/-/kaytannon-ohjeita-alku…
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli viittaat kommenttiini olet aikamoinen suunsoittaja. Mitä oikeasti tiedät Saksan itärintamalla palvelleista Suomalaisista ns. vapaaehtoisista? Syistä jotka johtivat Suomen Valtion heidän sinne lähettämiseen, heidän oloistaan, paluustaan, kohtelustaan sodan jälkeen jne. Pääsin itse 60-luvun lopulla kuulemaan kahden kovia kokeneen herran keskusteluja aiheesta ja pääsin myöhemmin vielä keskustelemaan heidän kanssaan lisää. En ikipäivänä kutsuisi niitä kertomuksia kansallismielisiksi saduiksi tai hevonpaskaksi.
Kommentissasi paistaa sama Sirola-opiston leyhähdys kuin itse blogissakin ilman korrektia kuorrutusta.
Alatyylin keskustelu ei kiinnosta.
Ilmoita asiaton viesti
Olet kansallismielinen eli lähtökohtaisesti tietämätön satuihin uskova. Perehdy Svanströmin kirjaan, jos faktaresistenssiltäsi kykenet.
Tietenkin SS-miehet kokivat, mitä kokivat siinä missä muutkin sotaveteraanit. Yhdestä tuli puolustusministeri, monesta muusta juoppo. Tällä sodanjälkeisellä henkilökohtaisella tasolla ei ole oikeastaan mitään tekemistä sen kanssa olivatko he natseja vai eivät tai sen kanssa tuliko tehtyä sotarikoksia vai ei.
Ilmoita asiaton viesti
Olet siis lisäksi ylimielinen ja röyhkeä. Päättelet ja yhdistelet asioita mielesi mukaan.
Et tiedä minusta mitään, kunhan yrität loukata. Tuo ei kanna pitkälle.
Tämä pelastaa päiväni: ”kansallismielinen eli lähtökohtaisesti satuhin uskova”. Tämän elämänviisauden mukaan vaikkapa kansainvälinen, monikulttuurinen tai globalisti ei ole lähtökohtaisesti satuihin uskova mutta kansallismielinen on. Heh!
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin, kansallismielisyys vaatii hyvin vahvaa sivistyksen ja tosiasioiden torjumista.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä itsekeskeinen moukkamainen ylimielisyys vaatii?
Ilmoita asiaton viesti
Olet huono herjoissakin. Kansallismielipuolisuuden kurmoottaminen ei tietenkään ole itsekeskeistä. Helpommalla pääsisi, kun antaisi vaan taudinkantajien mellastaa netissä keskenään.
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttisi ei valkopese käytöstäsi millään tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Harmittaako sinua Suomen itsenäisyys, vai mikä kansallismielisyydessä oikein vaivaa?
Ilmoita asiaton viesti
Järjetön kysymys. Suomen itsenäisyydellä ja tämän palstan kansallismielipuolilla ei ole mitään tekemistä keskenään. No jaa, paitsi se, että nämä makkoset ym. potilaat toistelevat, että Suomi ei ole itsenäinen EU:n jäsenenä.
Ilmoita asiaton viesti
Järjetön kysymys? Nationalismissa on kysymys juuri itsemääräämisoikeudesta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nationalismi
Ilmoita asiaton viesti
Missä EU, siellä ratkaisu.
Ilmoita asiaton viesti
Kerro tuo kielioppineuvosi myös blogaavalle tohtorille: ”Länsi-Eurooppalaisia ”!
Ilmoita asiaton viesti
”Esimerkiksi suomalaisten sotilaiden todettiin olleen pakotettuja osallistumaan joukkotuhontaan, siis käytettiin passiivimuotoa ihan kuin suomalainen sotilas olisi hiiri eikä mies.”
Helppoa on pari sukupolvea jälkikäteen nojatuolista käsin viisastella. Jos blogisti itse olisi ollut sotaa käyvien SS-joukkojen kurin alla ja saanut esimieheltään yksiselitteisen selvän käskyn teloittaa, miten hänen oma miehekkyytensä olisi tuolloin eronnut hiirestä? Uskokoon siitä kukin mitä haluaa, mutta asianosaisilla 1941-43 valinnan vara oli vähissä.
Ilmoita asiaton viesti
” Juutalaisten teloittamiseen riittää kehnompikin ampumataito” kirjoitteli
joukkojen riveissä ollut, suomalainen Olavi.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo irrallinen, monitulkintainen lause sisältyy SS-vapaaehtoisen, Olavi Karpalon käsin kirjoittamaan kolmen sivun kirjeeseen 24.7.1941 ilman, että siitä selviää mitenkään, mihin varsinaisesti viittaavat nuo kahdeksan sanaa: ”– lisäksi juutalaisten teloittamiseen riittää kehnompikin ampumataito kuin omamme.”
Kyse on kuuden henkilön allekirjoittamasta kirjeestä luutnantti Ensio Pihkalalle, joka oli suomalainen sotilaspastori ja yhdysupseeri. Kirjeen olennainen sisältö on vahva vetoomus siirron saamiseksi pois korjausverstaalta ja taisteluun rintamalle: ”Nyt on ’käyrämme’ ollut korkealla jo pitemmän aikaa, kun muut suomalaiset ovat saaneet listiä piippalakkeja iivanoita senkun kerkiävät – ja me olemme olleet evakuoituna ”tehtaan varjossa”.
Kirjeessä toivotaan tilaisuutta keskusteluun luutnantin kanssa erinäisistä suomalaisten vapaaehtoisten ”edunvalvonnan” asioista, eikä se liity juutalaisiin mitenkään muuten.
Siteerattu lause voi tuossa kontekstissaan olla yhtä hyvin herjan heittoa tai mustaa huumoria kuulopuheiden pohjalta, kun taas Swanström pitää sitä raskauttavana avaintodisteena sotarikoksista.
Kirje on kokonaisuudessaan nähtävissä ja luettavissa englanninkielisessä raportissa s. 44–45.
Ilmoita asiaton viesti
Ryti eikä edes Mannerheim osallistunut Pyynikin urheilukentällä järjestettyyn,
Waffen SS-miesten ”kotiinpaluuparaatiin…?”
– Olivatko Hitlerille valansa vannoneet jotenkin ”ongelma” valtiojohdolle…?
Ilmoita asiaton viesti
Osallistuivatko Ryti ja Mannerheim samojen vapaaehtoisten lähtöparaatiin? Osallistuivatko he Viipurin takaisinvaltauksen paraatiin tai Petroskoin valtauksen paraatiin?
Ehkä sotaa käyvässä maassa sekä tasavallan presidentillä että puolustusvoimien ylipäälliköllä on syitä delegoida seremoniallisia tehtäviä alaisilleen ilman, että kyseessä aina olisivat heille jonkinlaiset ongelmat.
Hitlerille valansa vannoneet SS-vapaaehtoiset jatkoivat toista maailmansotaansa jatkosodan Suomen armeijan riveissä, jotkut myös Lapin sodassa, joten siinä suhteessa he olivat ongelmattomia valtionjohdolle. ”Jotenkin ongelma” tuli heistä sittemmin kai lähinnä Lauri Törnistä.
Ilmoita asiaton viesti
…Mahtoiko olla juuri Lapinsota, jonne Mannerheim ei olisi mielellään päästänyt entisiä, suomalaisia ss-miehiä, entisten aseveljiensä kimppuun…?
( Isäni oli Lapinsodassa ja väitti että päivisin kuljettiin peräkkäin ja iltaisin istuttiin jopa yhteisellä nuotiolla ja nautittiin saksalaisten parempia eväitä ja herkkuja. -Liekö ollut sotilashuumoria? Hän kuului myös niihin jotka ihailivat ”preussilaista sotilaskuria!”)
Ilmoita asiaton viesti
Isäsi kertomus sopii hyvin yhteen saksalaisten oma-aloitteisen vetäytymisvaiheen kanssa syyskuussa 1944, jolloin sekä he että suomalaiset välttivät taistelukosketusta. Jos näin olisi saatu jatkaa, saksalaiset olisivat vetäytyneet hyvässä järjestyksessä Käsivarren kautta Norjaan ja kokonaan pois maastamme, eikä mitään Lapin sotaa olisi ikinä käyty.
Lapin sotaa tarvitsi ainoastaan Stalinin Neuvostoliitto (ja tietenkin sen myötäjuoksijat Suomessa). Siksi Valvontakomissio pian huomasi, mistä oli kyse saksalaisten oma-aloitteisessa vetäytymisessä ja suomalaisten seuraamisessa heidän perässään, kaiken jäädessä ehjäksi. Enintään yhteisestä sopimuksesta vetäytyvät saksalaiset katkoivat mennessään siltoja, mikä taas kelpasi suomalaisille selitykseksi sille, etteivät he millään saaneet saksalaisia kiinni.
Niinpä Valvontakomissio antoi Suomelle uhkavaatimuksen: ellei aktiivinen taistelutoiminta Suomen ja Saksan joukkojen välillä käynnisty viimeistään 1.10.1944 klo 8.00, tällöin Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto katsoo Suomen kanssa solmimansa aselevon ja välirauhansopimuksen rauenneeksi.
Tämän Suomelle erittäin uhkaavan tilanteen laukaisi suomalaisjoukkojen omavaltainen, Päämajaa kuulematta suunnittelema yllättävä maihinnousu Tornion Röyttään 1.10.1944 klo 7.45, siis varttitunti ennen ultimaatumin määräajan umpeutumista. Suomalaiset ja saksalaiset alkoivat silloin ampua toisiaan kovilla ja kohti, ja pian alkoikin tulla niitä Neuvostoliiton niin kipeästi kaipaamia ruumiita ja sotavankeja.
Totta kai saksalaiset kokivat tuolloin tulleensa entisten aseveljiensä pettämiksi, ja alkoivat taistella tosissaan sekä vetäytyessään polttaa ja miinoittaa Lappia – sehän oli ollut Neuvostoliiton tarkoituskin.
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta saksalaiset olivat jo 150944 hyökänneet suomalaisia vastaan Suursaaren maihinnousuyrityksen yhteydessä.
Tuota en muuten tiennyt, että Tornion maihinnousu oli omavaltainen tempaus, ketään ei vissiin siitä kuitenkaan ragnasistu?
Ilmoita asiaton viesti
Tuo Suursaaren hyökkäys oli merkittävä, sehän helpotti luontevasti suomalaisten välien katkaisua entiseen aseveljeen.
Pohjois-Suomen suomalaisjoukkojen komentaja, kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo teki päätöksen maihinnousun tekemisestä saksalaisten selustaan – todella huimapäinen ja radikaali ratkaisu, ja sitä edeltävä tilanne varmasti hermostutti Päämajaa Mikkelissä.
Everstiluutnantti Wolf H. Halsti johti maihinnousujoukkoa, Jalkaväkirykmentti 11:tä. Muistelmakirjassaan ”Lapin sodassa” hän kirjoittaa: ”Tiedän varmasti että salaamissyistä maihinnousuyrityksestä ilmoitettiin ylöspäin vasta kun JR 11 oli jo laivoissa ja liikkeellä ja että ylipäällikkö heti hyväksyi kenraali Siilasvuon päätöksen.”
Halstin perustelut sille, miksi oli toimittava kuten tehtiin, ovat varsin hyvät ja kiinnostavat, mutta menevät ohi tämän blogikeskustelun aiheen. Suosittelen kirjaa, ISBN 951-1-19921-8.
Ilmoita asiaton viesti
”Monitulkintainen?”
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, tuossa kontekstissa.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä tapauksessa pitäisi syyttää myös talvisotaan osallistuneita elossa olevia neuvostosotilaita. Pahin rangaistus elossa olevalle suomalaiselle SS-miehelle olisi menolippu Esper Careriin.
Ilmoita asiaton viesti
Tätänykyä saa Suomea ja kansallisvaltioita yleensä vetää turpaan kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Niin ne gloriat ja sankarisädekehät ovat arkipäiväistyneet uuden historiantiedon valossa aiemminkin, sodista, sotimisesta, sotilaista-jopa Mannerheimistakin…
…sotasurmat-sivuston jatkoksi historiaamme avaavaa, tärkeää, oikeaa tietoa!
– Näin avoimessa demokratiassa täytyy ollakin.
Ilmoita asiaton viesti
Miten melkein 80-vuoden takaisten asioiden käsittely Suomea haittaa? Kansallismielipuolet haaveilevat menneestä maailmasta, senkö takia teille tulee tästä peppukipua?
Ilmoita asiaton viesti
Ei ”80-vuoden”, vaan ”80 vuoden”.
Ilmoita asiaton viesti
Seison korjattuna.
Ilmoita asiaton viesti
Vain sivistymättömät moukat kirjoittavat ”80-vuoden” kun tarkoittavat 80 vuoden. Moukkamaisuus paljastuu kyllä muutenkin. Pinnat kuitenkin rehellisyydestä kun herra esittelee itsensä kiusankappaleeksi. Onhan siinä elämäntehtävää kylliksi.
Ilmoita asiaton viesti
Huomasitkos korjata myös tuolla ylempänä kommentoinutta kiusankappaletta siitä että hän kirjoitti tätänykyä yhteen? Ai kauhia.
Ilmoita asiaton viesti
Mäkinen on tässäkin ketjussa korjaillut muiden kielimuotoja, joten hän on ansainnut tämän. Mutta hänen tyylinsähän on yleensäkin äärimmäisen itsekritiikitön.
Ilmoita asiaton viesti
Mika Lamminpää,
Sinun olisi tullut huomauttaa, että Makkonen kirjoitti tätä nykyä yhteen eikä suinkaan, että Makkonen ”kirjoitti tätänykyä yhteen” .
Huomautuksesi kirjoitusasu on kiusallisen epälooginen.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi epäloogisuuteni eivät tämän isompia asioita koske.
Ilmoita asiaton viesti
Subjektiivinen arvio.
P.S. Joskus pilkka osuu omaan nilkkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ja sinulla osuu aina. Siis omaan nilkkaasi.
Ilmoita asiaton viesti
Ai kauhia.
Ilmoita asiaton viesti
Hehehe.
Ilmoita asiaton viesti
Voithan sä Makkonen sen turpaanvetämispäällejääneen levyn lopettaa. Se että saa ei tarkoita että on pakko.
Ilmoita asiaton viesti
”Niin ikään Suur-Suomi-projekti esitettiin olleet erillislebensraum-politiikkaa, ja alustuksen lopuksi haluttiin vielä alleviitata, että ketään elossa olevista suomalaisista SS-sotilaista ei epäillä sotarikoksista (jäi epäselväksi, että pyrittiinkö näitä edes selvittämään).”
Olettaisin, että sinulla on vähintään halu, tai ainakin aikomus saada joku noista suomalais -sotilaista yhdistettyä holokaustiin.
Ei muuta kuin todisteita pöytään.
Ilmoita asiaton viesti
…Kauanhan sitä jo vaiettiinkin ja puolusteltiin että että kärkijoukoissa, etulinjassa meidän pojat, eikä siviilien ja vankien teloitustöissä, ss-joukoissa.
IKL:n ja AKS:n aatteet monella rinnoissaan.
Ilmoita asiaton viesti
Se todistuaineisto, mitä julkisuudessa tästä on ollut esillä, ei kyllä riittäisi missään oikeudenkäynnissä.Asioiden todellista tilaa en tiedä, mutta tutkimuksen tiedot olivat hataria ja aina näytti puuttuvan pätkä lankaa, jolla tapahtumat varmuudella voidaan kytkeä toisiinsa. Todistelussa oli sellaista käytäntöä, että koska saksalaiset SS-joukot tekivät jossain teloituksia, niin kyllä se tarkoittaa, että samalla alueella toimivat suomalaiset SS-joukot myös tekivät niin.
Ilmoita asiaton viesti
Tässähän ei puhuta oikeusjutusta vaan tutkimuksesta. Kansallisarkiston riippumattoman selvityksen mukaan suomalaiset SS-vapaaehtoiset eivät ainoastaan tienneet natsien julmuuksista. Osa heistä mitä ilmeisimmin myös osallistui niihin. Johtopäätös on looginen. Helsingin juutalaisen seurakunnan johtaja kertoi 2000-luvun taitteessa, että sodan jälkeen muuan entinen SS-mies oli kertonut, että hän oli ollut mukana tappamassa juutalaisia.
Ilmoita asiaton viesti
– Tämä on raskas aihe ja synkkä osa suomalaista sotahistoriaa, Lehtomäki totesi luovutustilaisuudessa Helsingin Säätytalossa.
– Historia pitää kuitenkin selvittää perinpohjaisesti. Tutkimusta tarvitaan edelleen.
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4475244/Suomalai…
Ilmoita asiaton viesti
Historiassa, riittää selvitettävää, niin toisen maailmansodan aikaisessa, kuin myös sitä edeltävässä ja sen jälkeisessä ajassa.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisikö juutalaisten Holokausti myös selvittää perinpohjaisesti lopultakin? Suomessa se olisi jopa laillista. Tässä tietoa aiheesta:
https://hikipedia.info/wiki/Holokausti
Ilmoita asiaton viesti
Holokausti selvisi jo 1940-luvun lopussa koko maailmalle. Myös Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva sanoi toivovansa jatkotutkimuksia. Hänen mukaansa selvittämätöntä aikalaisaineistoa löytyy ainakin Venäjän arkistoista. Niissä on muun muassa vangiksi jääneiden suomalaisten SS-miesten kuulustelupöytäkirjoja.
Ajatus vapaaehtoisesta suomalaisesta SS-yksiköstä sai alkunsa syksyllä 1940. Suomi haki silloin Saksan tukea Neuvostoliittoa vastaan ja Saksa puolestaan jatkuvaa kasvua idän suuntaan.
Valtiovallan suojeluksessa puolisalaisesti toteutetun värväyksen jälkeen Saksaan lähti noin 1 400 enemmän tai vähemmän fasistisesti tai ainakin hyvin isänmaallisesti ajattelevaa nuorta suomalaismiestä.
Heistä muodostettiin kesäkuussa 1941 Waffen-SS-pataljoona. Myöhemmin samana vuonna se liitettiin Ukrainassa osaksi Waffen-SS-Divisioona Wikingiä.
Suomalaiset palvelivat Saksan armeijassa vain ja ainoastaan itärintamalla, lähinnä Ukrainassa ja Kaukasiassa. Pelkästään kahden päivän aikana natsijoukot surmasivat alueella ainakin 10 000 siviiliä.
Ilmoita asiaton viesti
Kovin epämääräinen joukko tuo SS oli. Alunperin henkivartiokaarti, joka paisui Hitlerin (ja Himmlerin) omaksi armeijaksi.
SS:ssä korostettiin, että päällystökään ei ollut upseereita, vaan ”SS-johtajia”, siitäkin eri arvoasteet kuin Wehrmachtilla. Virheellisesti (amerikkalaisissa) elokuvissa näkee herroittelua, jota SS:ssä ei siis ollut. Kanafarmari johti isoa porukkaa, ja otti lopuksi itseltään hengen. Kysyä voi, miksi kaikki tuo hulluus?
Ilmoita asiaton viesti
Se on se kiihkonationalismin hulluus, joka tuollaiseen ajaa. Toistuvasti, lipun väristä riippumatta.
Ilmoita asiaton viesti
Miten määrittelet käsitteen ”kiihkokansallismielinen”? Onko Suomen kansallislippu mielestäsi kiihkokansallismielisten symboli?
Ilmoita asiaton viesti
Suomen lippu ei liity mitenkään vaikkapa tällä palstalla kiihkolla harjoitettuun natsien puolusteluun.
Ilmoita asiaton viesti
Isänmaan rakkaus, sankarihurskaus ja uhrivalmius…
Ilmoita asiaton viesti
Niin, natsit vannoivat sellaisten arkaaisten näennäisarvojen kuin rotu, veri ja johtaja nimiin. Se veitikka joka niitä johti oli samansorttinen radikaali häviäjä kuin Turun terroristi, vähän isommassa mittakaavassa vain. Se sai paremmin tahtonsa lävitse, ehti tuhota juutalaisia, kommunisteja, homoja, mustalaisia, venäläisiä ja lopulta saksalaisiakin ja myös itsensä. Ja niin kuin radikaalit häviäjät aina, kykeni lopulliseen ratkaisuun vain itsensä kanssa. Juutalaisia on maailmassa edelleen ja Yhdyvallat on yhä pystyssä, vain Osama bin Laden on kuollut. Turun terroristilla kävi vielä huonompi tuuri, hän joutui tyytymään oikeuden tuomioon eikä kehdannut edes valittaa käräjäoikeuden päätöksestä (niin kuin se hyppypotkuja jakeleva Asema-aukion natsi).
Ilmoita asiaton viesti
O.Welles laittoi C.Chaplin:n elokuvaan tekemässään käsikirjoituksessa monsieur H.Verdoux:n suuhun sanat ”Wars, conflict – it’s all business. One murder makes a villain; millions, a hero. Numbers sanctify, my good fellow!”
Ilmoita asiaton viesti
No, eipä Hitleriä tai Stalinia kukaan tolkun ihminen enää aikoihin ole sankarina pitänyt, vaikka miljoonia murhasivatkin.
Ilmoita asiaton viesti
Welles taisi viitata ihan läntisiin sotasankareihin, niihin jotka osoittivat mieskuntoaan m.m. Dresdenissä, Hiroshimassa, Nagasakissa jamitäniitäonkaan. Toisaalta A.Hitlerille, tuolle Saksan kansan nerokkaalle johtajalle, ja J.Stalinillekin tuntuu riittävän kaikesta huolimatta ihailijoita vielä nykyäänkin. J.Džugašvili tosin jäi oppipojaksi yhteisen Uuden Euroopan rakentajan rinnalla sillä todistettavasti hänen jäljiltään jäi ”vain”(!) n. miljoona uhria (lähde: Memorial). Tosin miljoonakin on hirvittävä määrä ja jokainen heistä liikaa.
Ilmoita asiaton viesti
Isänmaan rakkautta, sankarihurskautta ja uhrivalmiutta…
– Tottele käskyä-seuraa JOHTAJAA!
Ja sitten: En tehnyt mitään väärin-tottelin vain JOHTAJAN käskyä?!
Ilmoita asiaton viesti
Kansankiihottajissa on aina narsistisia piirteitä kuten itsekeskeisyys, röyhkeys, ylimielisyys, aina oikeassa oleminen sekä suuret käsitykset itsestään. Narsisti pyrkii päämääräänsä keinoja kaihtamatta ja unohtaa surutta käyttäytymiskoodit niin halutessaan.
Mm. nationalismin lietsonnalla eli syyttämällä ulkovaltoja kansallisista ongelmista saadaan vallananastus oikeutettua. Esimerkkinä vaikkapa Venäjän vallankumous ja sitä seurannut kommunistinen sorto.
Ilmoita asiaton viesti
”Toki selvitys antaa nyt mahdollisuuden muistamattomuuden historian muistamisen tutkimusta ja hiljalleen lähentyä Länsi-Eurooppalaisia standardeja ja vaikkapa Nato-yhteensopivuuden nimissä poistaa Waffen SS:n Vikingin tunnukset Suomen armeijan virallisista tilaisuuksista.”
Voisiko blogisti siis ystävällisesti täsmentää, tarkalleen missä Suomen armeijan virallisissa tilaisuuksissa käytetään Waffen SS:n Vikingin tunnuksia?
Ilmoita asiaton viesti
Ei yhtään missään. Tämä on väärinkäsitys, joka on lähtöisin Oula Silvennoisen kirja-arvostelusta Swanströmin teoksesta. En tiedä, mistä se on lähtöisin.
Lippua on joskus käytetty hautajaisissa, ei läheskään aina niissäkään.
Ilmoita asiaton viesti
Onko blogisti Jiri Nieminen sitten mies vai hiiri, ollessaan kyvytön vastaamaan itse hänelle esitettyyn suoraan kysymykseen tekstistään?
Ilmoita asiaton viesti
Minä noista tiedä, kun en ole tutkija, enkä ollut Saksassa sotimassa, mutta ikämiehenä olen ehtinyt monia sotineita kuulla. Jopa niitä punaisia ja valkoisia, sitten talvisotalaisia, jatkosotalaisia, Saksassa sotineita ja Lapissa sotineita
Heidän minulle jättämänsä käsitys asioista poikkeaa aika tavalla milloin mistäkin historiankirjoituksesta ja vielä enemmän joistain täällä lukemistani kommenteista.
Sota on kuulemma epäinhimillistä touhua, jossa ei juuri jaloutta, sankaruutta eikä isänmaallisuutta hirveästi näe. Hirmutekoja kyllä, ja laajamittaista turhuutta ja kärsimystä.
Mutta en ole tutkija joten en varmaksi väitä ylle kirjoittamaani.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, niitä teloituksia ovat yhdet sun toiset tehneet ja välillä on teloitettu aivan sivullisiakin. Joillakin lentäjilläkin on mennyt koordinaatit sekaisin kun ovat kohteita pommittaneet.
Ilmoita asiaton viesti
Niin tai kuten liittoutuneet pommittivat Dresdenin kaupunkia, vaikka tiedossa oli, että kaupungissa on vain siviileitä ja kaikki paikat täynnä pakolaisia. Arviolta jopa 200 000 siviiliä kuoli näissä pommituksissa. Dresdenin pommituksen aiheuttamia tuhoja on korjattu aina näihin päiviin asti.
Ilmoita asiaton viesti
Jatkosodan loppuvaiheessa suomalaiset upseerit teloittivat Suomen armeijan sotilaita ilman oikeudenkäyntiä epäillessään sotilaan olevan rintamakarkurin.
Heikki Ylikangas : Romahtaako rintama ? ( Otava 2007)
Jukka Kulomaa ja Jarmo Niemimen : Teloitettu totuus – Kesä 1944 ( Gummerus 2008)
P.S. Yksikään näistä upseereista ei joutunut teostaan juridiseen vastuuseen. Päämajan upseereista ei liioin kukaan joutunut vastuuseen tämän laittoman käskyn antamisesta.
Sota vaikuttaa olevan poikkeustilanne verrattuna rauhan aikaan. Tämä tosiasia pyrkii helposti unohtumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Israelin IAF:lla meni koordinaatit sekaisin. Siinä kuoli myös suomalainen upseeri.
https://en.wikinews.org/wiki/Despite_6_warnings_Is…
Ilmoita asiaton viesti
Muuhun ei kansaa koota kuin sotaan ja äänestämään.
– Erno Paasilinna (1935-2000)
Ilmoita asiaton viesti
Nimen omaan, raportissa viitataan käytettävissä olleen ajan lyhyyteen ja todetaan jatkotutkimusten tarpeellisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Erikoista, että vielä elossa olevaa kahdeksaa suomalaista SS- miestä ei ole lainkaan haastateltu. On vaan tutkittu kirjallisia lähteitä, joista sitten ei heidän nimiään ole löytynyt.
Käytettävissä ja jäljellä oleva aika haastatteluun on ainakin heidän kohdallaan lyhyt.
Toisaalta tällä toiminnallaan tutkijat osoittavat inhimillisyytensä ja saamansa toimeksiannon moraalisen järjettömyyden.
Ilmoita asiaton viesti
Pelkkä puoluepoliittinen otsikko. Jos tohtorihatulla olisi pienikin aavistus, niin syyllisen hautakivi pommitettaisiin heti. Perus diipadaapaa.
Ilmoita asiaton viesti
Odotellaan vaan, mutta ei kannata henkeä pidättää, happi loppuu ja noutaja tulee.
Ilmoita asiaton viesti
Siis mitä ihmettä nyt taas???
Se tässä hieman ihmetyttää, että miksi minun pitäisi ko. asiasta väitöskirjaa väsätä? Jos vasemmisto -orientoituneet henkilöt puhuvat ja kirjoittavat normaaliin tapaansa pehmeitä, niin en näe siinä mitään syytä väitöskirjoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Ole huoleti, ei sitä kukaan sulta oikeasti odota. ”Kullekin tarpeittensa mukaan, kultakin kykyjensä mukaan”, vai miten se Marx sanoi.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri sellainen vastaus, jota vasemmisto -orientoituneelta henkilöltä osasi odottaakin.
Ilmoita asiaton viesti
Heh, en edes ole vasemmistolaisesti orientoitunut, mutta laitoin tuon Marx-sitaatin ihan sun mieliksi.
Ilmoita asiaton viesti
Suosittelen hyvää kirjaa. Se on edesmenneen Unto Parvilahden kirjoittama kirja ”Terekille ja takaisin.” Suomalaisen vapaaehtoisjoukon vaiheita Saksan itärintamalla 1941 – 43. Kirja on kirjoitettu vuonna 1958. Kirja sisältää mm. suomalaisten sotilaiden päiväkirjamerkintöjä.
Parvilahti kirjoittaa sivulla 212: ”Kenraaliluutnantti Felix Steiner sai Fűhrerin kädestä tammenlehvät Rautaristin Ritariristiin, ja kun Hitler olisi kysynyt kenraali Steinerilta hänen komennossaan olevien suomalaisten vointia ja ominaisuuksia, oli Steiner vastannut: ”Mein Fűhrer, wo die Finnen stehen, dort stehen Ihre beste Soldaten.”( Johtajani, missä suomalaiset seisovat, siellä seisovat Teidän parhaat sotilaanne.”
Kirjan lopussa on luettelo niistä sotilaista, jotka kaatuivat Saksan itärintamalla.
Suomalaisista Waffen SS-sotilaista kaatui 256, katosi 14 ja haavoittui 686 miestä.
Kenraali Steiner oli ehdolla sodan jälkeen Saksan uuden armeijan ylipäälliköksi.
Ilmoita asiaton viesti
Terekille ja takaisin löytyy myös omasta kirjahyllystäni kuten myös hänen kirjoittamansa Berijan tarhat (1957) joka kuvaa hänen vankeusaikaansa Neuvostoliitossa.
Molemmat kirjat ovat erittäin mielenkiintoisia aikalaiskuvauksia. Itse suosittelen myös näiden lukemista, saattaa aiheuttaa oivaltamisilmiöitä ”mitä väliä” -asenteellisissa henkilöissä.
Emme saa unohtaa historiaa vaan tehtävämme on ottaa oppia siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Epäilenpä että maailmassa ei ole käyty yhtään sotaa, jossa ei olisi tapahtunut teloituksia.
Mitä vikaa on kansallismielisyydessä?
Ilmoita asiaton viesti
Puhumattakaan terroriteoista.
Ilmoita asiaton viesti
Onko niin, että tässä tapauksessa yksi yksityinen järjestö laittaa Suomen valtion selvittämään toisen maailman sotaan liittyneitä tapahtumia ? Onko tämä vakiintunut tapa ?
Ilmoita asiaton viesti
”Onko niin, että tässä tapauksessa yksi yksityinen järjestö laittaa Suomen valtion selvittämään toisen maailman sotaan liittyneitä tapahtumia ?”
Voi olla. Simon Wiesenthal -keskus on Simon Wiesenthalin mukaan nimetty, erityisesti juutalaisten asiaa ajava painostusjärjestö ja maailman vaikutusvaltaisin juutalaisjärjestö. Järjestön perusti vuonna 1977 joukko kalifornialaisia oikeistolaisrabbeja, jotka ostivat itselleen Simon Wiesenthalin nimen käyttöoikeudet. Wiesenthalilla itsellään ei ollut nimen lisäksi varsinaista tekemistä nimeään kantavan järjestön kanssa. Järjestön toiminta perustuu holokaustin muiston vaalimiselle. Tärkein tehtävä on toisen maailmansodan aikaisten natsirikollisten jahtaaminen.
Ilmoita asiaton viesti
Vuonna 1956 Suomen tasavallan presidentiksi nousi nuoruudessaan Kajaanin Sissirykmenttiin kuulunut nuorukainen, joka toukokuun loppupuolella vuonna 1918 Haminassa oli johtanut valkoisten teloitusryhmää, joka teloitti yhdeksän punaisiin kuulunutta siviiliä.
Ilmoita asiaton viesti
UKK:n esimerkki valaisee hyvin, miten helposti mennään metsään kun arvioidaan nykypäivän mittapuin 77 – 101 vuoden takaisia tapahtumia ymmärtämättä niiden silloista historiallista kontekstia.
Jos halutaan lisävalaistusta 2. maailmansodan aikaisiin vaiettuihin sotarikoksiin, niihin löytyy alkajaisiksi runsasta arkistomateriaalia aivan Suomen Kansallisarkistosta – sen kauemmas ei tarvitse lähteä dokumenttijahtiin.
Erinomaisen runsasta ja yksityiskohtaista materiaalia on tallennettu mm. niiden 190 aseettoman suomalaisen siviilin silpomisista ja murhista, joihin NL:n ”partisaanit” syyllistyivät Pohjois-Suomessa jatkosodan aikana. Asiahan tuli julkisuuteen Suomessa joidenkin ”partisaanien” vielä eläessä, mutta silloinen ulkoministeri ja myöhempi tasavallan presidentti varmisti, ettei asia edennyt mihinkään.
Toinen aihepiiri, josta on julkaistu pääasiassa steriileihin tilastoihin painottuvia ylimalkaisia ja siloiteltuja katsauksia menemättä yksityiskohtiin, on suomalaisten sotavankien kohtelu Neuvostoliitossa 1939-54. (Kyllä, jälkimmäinen vuosiluku on oikein!) Kokijoiden itsensä tuoreeltaan kirjoittamia kuvauksia riittäisi varmaankin tiiliskivi-kirjan verran.
Mutta arvatkaapa huviksenne, tutkitaanko ja julkaistaanko näistä materiaaleista yhtään mitään yksityiskohtaisesti Suomessa koskaan?
Ilmoita asiaton viesti
Unto Parvilahti tuli Suomeen 12.12.1954 ja taisi olla viimeisiä Valpon SS-vankeja, joita NL:oon vietiin. Sattuneesta syystä tiedämme kommentoija Pekka Toivosen kanssa ketä ”leipovaa aseveljeä” Parvilahti kävi ensi töikseen tapaamassa Suomeen saavuttuaan.
Ilmoita asiaton viesti
A.A. itse palasi Suomeen vuonna 1945 SS-joukoista.
Viime vaiheessa hän toimi upseerina vajaan komppanian suuruisessa osin saksalaisten Lapin sodassa ottamista suomalaisista sotavangeista koostuneesta suomalaisessa SS-yksikössä Norjassa.
Tarkoituksena oli toimia osana suomalaista vastarintaliikettä, jos Neuvostoliitto miehittäisi Suomen.
Suomeen palattuaan hän joutui heti punaisen Valpon pidättämäksi ja sai useamman vuoden vankeustuomion maanpetoksesta.
A.A. kuoli vuonna 1996.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä tarvitse mennä edes Suomen Kansallisarkistoon. Partisaanien tihutöistä on monia kirjoituksia ”Kansa taisteli – miehet kertovat” lehdissä. Hakemistoon kirjoitettu hakusana ”partisaani” tuo esille lukuisia kertomuksia.
http://kansataisteli.sshs.fi/
Ilmoita asiaton viesti
Totta! Myös entisten sotavankien kertomuksia kokemuksistaan löytyy samasta lähteestä.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuo irrallinen, monitulkintainen lause sisältyy SS-vapaaehtoisen, Olavi Karpalon käsin kirjoittamaan kolmen sivun kirjeeseen 24.7.1941 ilman, että siitä selviää mitenkään, mihin varsinaisesti viittaavat nuo kahdeksan sanaa: ”– lisäksi juutalaisten teloittamiseen riittää kehnompikin ampumataito kuin omamme.”
Onko tässä nyt se savuava ase? Minusta tuntuu ettei hyvin monella puheebvuoron kommentteja kirjoittavilla eikä myöskään tutkija/kirjailijalla Swanströmillä ole oikein syvempää tietoa SS:n 5. panssaridivisoonan ja sen suomalaisen pataljoonan vaiheista. Wikingissä oli kolme rykmenttiä. Nordland jossa palveli nimensä mukaisesti pohjoismaisia vapaaehtoisia Norjasta, Tanskasta ja Ruotsista, Westland jossa palveli pääasiassa hollantilaisia ja flaamilaisia vapaaehtoisia ja Germania jossa oli syntyperäisiä saksalaisia. Suomalainen SS-pataljoona liitettiin Nordlandiin.
Rintamalle se siirtyi kuitenkin vasta vuoden 1941 loppupuolella. Wikingissä oli kuitenkin palvellut jo Operaatio Barbarossan alkaessa muutama sataa suomalaista vapaaehtoista, jotka oli sijoitettu Westland rykmenttiin. Myöhemmin Westlandin kaikki Umanin kovisssa taisteluissa henkiin jääneet suomalaiset liitettiin Nordlandin suomalaispataljoonaan.
Professori Heikki A. Reenpää kertoo kirjassaan Pojanpoika että keväällä 1942 Suomeen palasi joitain Ukrainassa taistelleita suomalaisia SS-miehiä. Reenpään mainitsee että kävi tällöin yksikössään yksityisen keskustelun vänrikin kanssa joka kertoi nähneensä juutalaisten joukkoteloituksia ja kylien tuhoamisia asukkaat elävänä polttaen rakennusten mukana. Sotilaspastori Ensio Pihkalan päiväkirja vuodelta 1941 sisältää suorasukaisia arvioita SS-joukkojen toiminnasta. Hän totesi suomalaisten ihmettelevän, miksi he olivat sotilasyksikön sijasta ”joutuneet rosvojen ja murhamiesten joukkoon”. Pihkala kuvaili tarkasti esimerkiksi saksalaisten kostotoimia Wiking-divisioonan Westland-rykmentin komentaja Hilmar Wäckerlen kuoltua sala-ampujan luotiin. Lvivissä Pihkala joutui todistamaan Neuvostoliiton salaisen poliisin GPU:n vankilan puhdistusta tuhansista ruumiista. Saksalaiset pakottivat paikallisia juutalaisia likaiseen työhön. [Juutalaiset] ”tiesivät varmasti tulevansa ammutuiksi lähitunteina. Kauhea paikka”, Pihkala kirjoitti. Tämä oli siis ennen joukukuuta 1941 jolloin ”panttipataljoona” oli lähetetty rintamalle.
Hilmar Wäckerle oli varsin pidetty rykmentinkomentaja mutta hänellä oli todella synkkä menneisyys Dachaun keskitysleirin komentajana. On varsin todennäköistä että Westland rykmentin suomalaiset ainakin tiesivät että heidän rykmenttinsä oli ollut osallisena sen kylän väestön tuhoamisessa josta Wäckerlen tappanut luoti ammuttiin.
Swanström sanoo: ”– Maikopissa ja Armavirissä Einsatzkommando tuhosi paikallisen juutalaisväestön. Vaikka tämä ei ollut suoraan suomalaispataljoonan toimialuetta, ne olivat liikenteen solmukohtia, joiden kautta suomalaisia SS-miehiä kulki. He ovat hyvin todennäköisesti olleet tietoisia siitä, että divisioonaan kuuluu tällainen juutalaisten tuhoamisyksikkö.”
Itärintamalla toimi neljä tuhoamisyksikköä Einsatzgruppe A, B, C ja D. Einsatzgruppe A pohjoisessa Leningradin suuntaan ja D etelässä Kaukasuksen suuntaan ja muut siltä väliltä. Nuo 4 Einsatzgruppe olivat suoraan Reinhard Heydrichin alaisuudessa jonka yläpuolella komentoketjussa oli vain Heinrich Himmler. Ne eivät olleet osana Waffen-SS:n divisioonia vaikka ne seurasivat niiden perässä tuhoten juutalaisia, kommunisteja, komissaareja ja ylipäätänsä kaikkia joita pidettiin vaarallisina Saksalle. Einsatzgruppe D toimi siis Maikopin ja Armovirin alueella kun Wikingin osastoja taisteli siellä.
Peter Strassner on vuonna 1968 julkaissut kirjan Europäische Freiwillige joka kertoo varsin yksityiskohtaisesti Wiking divsioonan synnystä ja tapahtumista. Nykyisistä tutkijoista poiketen hän on haastatellut runsaasti Wiking divisioonassa taistelleita ja on myöskin esimerkiksi tuonut esille tuon saman Wäckerlen kuolemasta johtuneen verilöylyn. Nordlandia koskevat osiot kertovat pelkästään taisteluista.
Voihan sitä spekuloida mitä vain mutta ainakin minä toivoisin että esitettäisiin hieman tukevampia todisteita kuin pelkästään nyt lehtien palstoilla esiintyneet perustelut. Maanantaina aion tutustua kirjaan
Ilmoita asiaton viesti
Nuo kahdeksan sanaa kirjeessä ja André Swanströmin niistä nostattama kohu käynnistivät lopulta koko puheena olevan tutkimushankkeen. Siis mitä niistä jää lopulta käteen intensiivisen ja korkealta tasolta toimeksi annetun tutkimusurakan jälkeen?
Raportti kertoo tästä keskeisestä asiasta seuraavaa:
”Dr. André Swanström has drawn attention to a letter dated 24.7.1941 from volunteer SS-Unterscharführer Olavi Karpalo [and five co-signatories] to the Finnish Liaison Officer and military chaplain SS-Obersturmführer Ensio Pihkala. In the letter, which was probably written near the town of Tarashcha (Tarascha, Ger. Taraschtscha), about 100 km south of Kiev, Karpalo claims among other things that for the execution of Jews poorer shooting skills than those maintained by the Finnish volunteers would be adequate. Owing to the vague wording, it is difficult to conclude precisely what Karpalo means. Dr. Swanström considers Karpalo’s words to be clear evidence that Karpalo himself “really had shot Jews”. However, this claim stretches the information which can reasonably be gleaned from this single document alone. As it stands, his letter provides no information at all on the crucial issues: whom he would have shot, and when and where this would have happened. Nonetheless, as the rear
troops of the Waffen-SS often had to support the Einzatzgruppen who took care of the systematic killings, it seems possible that also Karpalo and the other Finnish co-signatories may have been ordered to take part in such shooting.”
Ylle lihavoimani kohta tekstiä siis toteaa, että epämääräisen sanonnan takia on vaikeaa päätellä, mitä Karpalo täsmälleen tarkoittaa. Tri Swanströmin mukaan Karpalon sanat ovat selvää todistusaineistoa siitä, että Karpalo itse ”oli todella ampunut juutalaisia”. Kuitenkin, tämä venyttää sitä informaatiota, jota voidaan järkevästi saada tästä yhdestä dokumentista yksinään. Tosiasiassa, hänen kirjeensä ei anna yhtään mitään tietoa ratkaisevan tärkeistä asioista: keitä hän olisi ampunut, milloin ja missä tämä olisi tapahtunut.
Raportti siis osoittaa Kansallisarkiston selvityksen tehneellä tutkijaryhmällä olleen sisäinen erimielisyys noiden kahdeksan sanan merkityksestä – ainoastaan Swanström näkee niissä todistusaineistoa sotarikoksesta, kaikki muut asennoituvat asiaan tieteellisellä kritiikillä.
Lopputuleman voisi ilmaista savolaisittain: voephan se olla niinnii, vuan voephan se olla toesinnii.
Ilmoita asiaton viesti
No, siellä lukee myös sivulla 138:
”Dutch volunteer Hendrikus Valks of 11th Company, SS-Regiment Westland, declared in a post-war (1977) trial testimony:
[…]German soldiers took Jews and Poles from their homes on instructions from members of the Ukrainian militia. Those people were brought to an execution place and had to dig the pit in which they were going to be buried. I was not involved in that execution myself. I stood at a distance of 200 metres on a slightly higher position (…) The execution place was surrounded by a few houses. The pit was quite big. Most of the victims were killed with a revolver shot to the neck. Two Finns shot two victims with rifles, standing a greater distance from the pit. With S.M.G.H. ammunition. (Twee Finnen schoten met een geweer twee slachoffers dood, die op een grotere afstand van de kuil stonden. Met S.M.G.H.-munitie)
This last appears to refer to a submachine gun. Two of the Jews were shot when they ran, attempting to escape. There were ten Finnish volunteers serving in the 11th Company: Unto Boman (later Unto Parvilahti), Eino Hautala, Tapio Ilkama, Olavi Karpalo, Risto Kivi, Auvo Nieminen (later Auvo Mattelmäki), Reino Rantanen, Matti Tamminen, Eino Välimaa, and Martti Välimäki. The two Finns who shot the civilians were probably drawn from these men.”
Karpalo oli yksi niistä kymmenestä, joista kohtalaisella todennäköisyydellä kaksi osallistui siviilien teloitukseen. Ellei hän ollut itse toinen näistä kahdesta — ja mahdollisuudet ovat yksi viidestä — niin hän kyllä tiesi mistä puhui, ja juuri tämä teloituskomennus näyttää olleen hänen kirjeensä konteksti.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä näkyy lukevan.
Raportin mukaan 1977 pidetyn oikeudenkäynnin todistajana kuultu hollantilainen SS-vapaaehtoinen kertoo joukkoteloituksesta sen jälkeen, kun heidän pataljoonankomentajansa oli tapettu. Tapahtumapaikkana olleen kylän nimestä kirjoitusasuineen on epäselvyyttä, ja pidetään todennäköisenä, että pataljoonankomentajan sijasta kyseessä olikin ollut rykmentin komentaja, joka oli kuollut 2.7.1941. Siviilien teloituksen tapahtuma-ajaksi on arvioitu joitakin päiviä ennen 6.7.1941.
Todistajan kertoman mukaan saksalaiset sotilaat hakivat juutalaisia ja puolalaisia näiden kotoa paikallisen ukrainalaisen miliisin neuvojen mukaan. Henkilöt tuotiin teloituspaikalle ja pantiin kaivamaan itselleen haudaksi aika suuren kuopan. Kertoja ei ollut osallisena, vaan seurasi tapausta 200 m päästä. (…) Useimmat teloitettiin revolverin laukauksella niskaan. Kaksi suomalaista (joita todistaja ei yksilöi) ampui kaksi uhria kauempaa kivääreillä konepistoolin ampumatarvikkein (tämän aseteknisen erikoisuuden toteamistapa tai syy ei ilmene raportista). Kaksi juutalaista ammuttiin heidän yrittäessään juosta pakoon.
Raportissa seuraa luettelo todistajan kanssa samassa 11. komppaniassa palvelleista 10 suomalaisesta vapaaehtoisesta virheettömästi kirjoitettuine nimineen ja kahden osalta muuttunein sukunimin (joten nimilista on tuskin peräisin alankomaalaisesta oikeuden pöytäkirjasta). Raportin mukaan kaksi siviilien teloitukseen osallistunutta suomalaista olivat todennäköisesti tästä joukosta.
Sen jälkeen raportti viittaa toiseen 6.7. tehtyyn joukkoteloitukseen, josta kirjoitettiin De Telegraaf -lehden artikkelissa. Siihen ei liity viittauksia suomalaisiin.
—
Oikeudenkäynnissä käsitelty teloitus ennen 6.7.1941 edelsi ajallisesti 24.7.1941 päivättyä kirjettä. Kirjeen tekstistä kuitenkin ilmenee sanatarkasti näin:
”Ennen sodan alkua olimme kaikki 1:n kuljetuserän suomalaiset koolla Winzigissä puhuttelua varten. Tällöin tiedusteli Oberstleutn. Karinen muun muassa, ketkä meistä ovat käyneet Ilmavoimien apumekakurssin tai Teknillisen opiston. Pääsimme siihen käsitykseen, että oli kysymys komennuksesta Ilmavoimiin, joka aselajina on meille luonnollisesti läheinen ja mielenkiintoinen.
Muutamia päiviä myöhemmin kohteli kohtalo kuutta suomalaista kovasti, ja me saimme komennuksen surullisenkuuluisaan verstaskomppaniaan, jossa olemme sadatelleet pikkuhiljaa jo yli kuukauden.”
Sota siis alkoi 22.6.1941, ja tuolloin tai ”muutamia päiviä myöhemmin” oli vielä kesäkuu. Kirjeessään 24.7. Olavi Karpalo sanoo olleensa ”surullisenkuuluisassa verstaskomppaniassa sadattelemassa” (yhtäjaksoisesti) jo yli kuukauden, joten miten hän on voinut olla samanaikaisesti teloittamassa siviilejä Podhorylcessä ennen 6.7.1941? Vai oliko tuo verstas etenevän joukko-osaston hyökkäysreitin varrella, ja juuri sieltäkö määrättiin siviilien teloittajat, mutta Karpalon pettymykseksi ei kuitenkaan päästetty heitä ”listimään iivanoita”?
Ilmoita asiaton viesti
Verstaskomppania kaiken järjen mukaan seurasi kärkiosastoja näiden edetessä, koska pitihän niitä uusia etappeja pystyttää. Siinä on voinut sitten tarjoutua muitakin hommia.
Vaikkei Karpalo olisikaan teloituskomennusta saanut, vaikuttaa aika selvältä, että hän vähintäänkin tunsi jonkun, joka oli tuossa mukana ollut, ja viittasi mainittuun tapahtumaan kaksi ja puoli viikkoa myöhemmin kirjoittamassaan kirjeessä.
Ilmoita asiaton viesti
Olavi Karpalon kirje 24.7. on päivätty ”Ryssänmaalla”, enkä tähän mennessä ole ehtinyt lukea raportista, onko verstaan sijaintia eri ajankohtina edes paikannettu tai verrattu samojen ajankohtien joukkoteloitusten rikospaikkoihin.
Verstaskomppania tuskin sentään on mikään hyökkäävä kärki, vaan seuraa taaempana työrauhassa viholliselta. Onko uskottavaa ajatella, että Waffen-SS asiakseen noutaa varta vasten siviilien teloittajiksi juuri oman verstaansa mekaanikkoja mutta samalla kuitenkin estää näitä taistelemasta vihollista vastaan etulinjassa, vaikka juuri siihen heillä olisi paras motivaatio, ja palauttaa heidät joukkotuhonnan jälkeen takaisin turhauttavaksi koettuun tehtävään korjaamolla –– sen päätelköön jokainen itse. Olihan saksalaisilla varta vasten Einsatzgruppe-tuhoamisryhmät juuri tuohon tarkoitukseen.
”Vaikkei Karpalo olisikaan teloituskomennusta saanut, vaikuttaa aika selvältä, että hän vähintäänkin tunsi jonkun, joka oli tuossa mukana ollut, ja viittasi mainittuun tapahtumaan kaksi ja puoli viikkoa myöhemmin kirjoittamassaan kirjeessä.”
Tästä voin olla täysin samaa mieltä – ja ihmettelisin kovin sellaista SS-vapaaehtoista, joka ei olisi ikinä tuntenut ketään, joka oli ollut osallisena itärintaman sotarikoksiin 1941-43.
Lienemme kuitenkin molemmat eri mieltä André Swanströmin kanssa siitä, voiko tuon kirjeen kahdeksaa sanaa pitää ”savuavana aseena” eli riittävänä näyttönä siitä, että Karpalo itse ”oli todella ampunut juutalaisia”?
Ilmoita asiaton viesti
Tiedoksi keskustelijoille ja keskustelua seuranneille: Esa Mäkinen poistaa eilisiä kommenttejaan keskusteluketjuista.
Ilmoita asiaton viesti
Entä sitten? Eräs turkulainen persu ei päästä järjen sanaa läpi vaan ennakkosensuroi kaiken.
Ilmoita asiaton viesti
Tapoihini kuuluu seistä sanojeni takana eli tarkoitan mitä sanon. Tämänlaatuinen ”keskustelu” jossa moukkamaisesti nimitellään ja yritetään henkilöä loukata, leimata ja ylenkatsoa sinänsä asiallista keskustelua on melko lapsellista. Provosoijan poistaessa kommenttejaan aamunkoitossa se tarkoittaa vain sitä että ne eivät kestä päivänvaloa.
Keskusteluun jää siis aukkoja ja koko keskustelu ei avaudu myöhemmin seuraan liittyneelle.
Miten joku turkulainen persu tähän liittyy?
Ilmoita asiaton viesti
Ihan sillä tavalla kuin sanoin: se ei päästä puheenvuoronsa kommenttiosastoon läpi mitään ilman ennakkosensuuria. Se julkaisee kyllä ilman omaa kuvaa ja nimeä kirjoittavien kommentteja, jos ne vaan komppaa sitä kritiikittä.
On muuten luultavasti niin että niitä kommentteja on poistanut joku muu kuin kyseessä oleva henkilö. Käsittääkseni ainoastaan Nieminen voi poistaa muiden kommentteja omasta blogistaan, samoin minä vain omasta blogistani. Kaikki muualle kirjoitetut kommentit jäävät kyllä sinne, en minä voi omia kommenttejani poistaa kuin omasta blogistani. Ei onneksi tarvitsekaan, minkä kirjoitin sen kirjoitin. Toisin kuin persut en kirjoita kännissä ja läpällä mitä sattuu ja uhriudu urakalla kun sanoistaan joutuukin äkkiä vastaamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kännissä ja läpällä, kuten kunnon vihreän kuuluukin toimia.
Ilmoita asiaton viesti
Itse katsoin tiedotustilaisuuden eilen, enkä voi sanoa olevani sen paremmin tyytymätön selvityksen tekijöiden ”suomettuneisuudesta” enkä pidä heitä ”veteraanien mustamaalaajina”. Minusta tämä on hyvä osoitus siitä, että me Suomessa kykenemme käsittelemään avoimesti myös historiamme kipeitä kohtia, yrittämättä sen paremmin valkopestä kuin korostaa niitä. Selvitys toteaa mielestäni todennäköisimmän ja jättää asiallisesti auki mahdollisuudet uusiin tutkimuksiin täydentävän lähdeaineiston valossa.
Totean vielä, että täällä ketjussa esiintuodun Unto Parvilahden persoona on nykytutkimuksen mukaan sen verran epämääräinen, että hänen arvonsa jopa aikalaistodistajana alkaa olla vaarassa. ”Terekille ja takaisin”- teos ei kerro yksityiskohtaisesti tämän selvityksen kohteena olevadta, mikä lienee enemmän kirjoittajan valinta kuin todellisten tapahtumien. Niilo Lauttamuksen kirjat puolestaan ovat romaaneja. Kirjailija käyttää kokemuksiaan niiden materiaalina, mutta dokumentteja tapahtuneesta ne eivät ole, kuten ei ole Linnan Tuntematon sotilaskaan dokumentti jatkosodasta.
Ilmoita asiaton viesti
En kykene arvioimaan Terekille ja takaisin -kirjan todenperäisyyttä mutta se perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin.
Berijan Tarhat on selkeä muistelmateos, ”Havaintoja ja Muistikuvia Neuvostoliitosta vuosilta 1945 – 1954.
Ilmoita asiaton viesti
”Uusi selvitys ei löytänyt todisteita – suomalaisten SS-miesten osallisuus sotarikoksiin ”todennäköistä””
https://www.paivanlehti.fi/uusi-selvitys-ei-loytan…
Ilmoita asiaton viesti
Viime vuonna, 70-vuotis-syntymäpäivä haastattelussaan (HS) poliittisen historian professori Seppo Hentilä vastasi, kysymykseen onko menneisyydellä ylipäänsä tulevaisuutta, mm. näin:
”Mikseipä olisi. Akateemisen tutkimuksen tilanne on vakaa, amatöörihistorioitsijoita on maa täynnä ja kansalaisten kiinnostus huipussaan.
Menneisyydestä ei tarvitse päästä mihinkään kansalliseen yhteisymmärrykseen.
Keskeisempää on että historian tietämys ja ymmärrys ylipäätään kasvavat.
Menneisyys on hallinnassa silloin, kun emme herää yöllä siitä nouseviin painajaisiin.”
– Viime vuosina on ilmestynyt paljon tutkimuksia, kirjoja ja lehti-,radio-ja tv-juttuja mm. sisällis-,talvi-ja jatkosodista, sotimisista ja sotilaista, kiinnostustamme tyydyttämään. Myös jokin aika sitten ilmestynyt kirja ja tämä selvitys suomalaisista ss-miehistä Hitlerin joukoissa on avannut erästä, viimeisimmistä ”tabuista…” Niistä kaikista KIITOS!
Ilmoita asiaton viesti
Eihän tämä suinkaan mikään viimeinen tabu ole – ks. edellä # 61., missä se poliittinen korrektius Suomessa asustaa.
Ilmoita asiaton viesti
Unto Parvilahden kirja on historiallisesti erittäin arvokas. Sen voin sanoa kirjan lukeneena. Se sisältää mm. 124 liitekuvaa ja kaksi karttaa sekä lukuisia mukana olleiden sotilaiden päiväkirjamerkintöjä.
Minusta on asiatonta ellei suoraan sanoen törkeää, että tällä ”kipalakin” alullepanemalla asialla kyseenalaistetaan vakavasti mukana olleiden edesmenneitten miesten sotilaskunniaa. Tähän sotilasjoukkoon kuului 1408 miestä, joista kaatui, katosi tai haavoittui yhteensä 956 miestä. Se on 68 prosenttia kokonaisvahvuudesta eli lähes seitsemän sotilasta kymmenestä sotilaasta. Vihollinen oli sama niin Saksan kuin Suomenkin rintamilla. Miettikää lukuja.
Törkeäksi tämän asian tekee vielä se, että Suomesta ei toimitettu natsien keskitysleireihin kuin muutama ihminen sodan aikana. Nämäkin ihmiset joutuivat virkamiehen omavaltaisuuden uhriksi. Siihen ollut mitään virallista lupaa.
Juutalaiset olivat armeijan palveluksessa sodan aikana niin kuin muutkin. Sankarivainajia on sekä Talvisodasta että Jatkosodasta. Tähän liittyen Mannerheim osallistui Helsingin juutalaisen seurakunnan synagoogassa muistojuhlaan ja Jumalanpalvelukseen Itsenäisyyspäivänä 1944. Siinä yhteydessä marsalkka oli sanonut ”Kiitollisuutta ei ole paljon tässä maailmassa.” (Erik Heinrichs: Mannerheim Suomen kohtaloissa II s. 424 – 426).
Ilmoita asiaton viesti
Kokonaiskuvan luominen suurelle yleisölle suomalaisista SS-miehistä epäonnistui pahasti tutkimuksen julkistamistilaisuudessa. Tai sitten tämä oli tietoinen teko.
On muistettava, että esimerkiksi osa suomalaisista SS- miehistä ( vuonna 1942 Suomessa vapaaehtoisina rintamaltamme koottu 200 miehen täydennyskomppania ) osallistui sotatoimiin vasta marraskuun lopulta 1942 huhtkikuuhun 1943 Kaukasus-vuoristossa.
Näiden SS-miesten syyttäminen sotarikoksista siviilejä kohtaan on täysin järjetöntä, sillä heidän taistelualueellaan Kaukasus-vuoristossa ei ollut siviilejä ja heidän siirtonsa tapahtui juna – ja autokuljetuksena.
Suurimmat mahdollisuudet ajautua syytöksen mukaisiin sotarikoksiin olivatkin lähinnä niillä 400 talvisodassa jo taistelleilla SS-miehillä, jotka ainoina suomalaisista SS-miehistä kesällä 1941 osallistuivat saksalaisiin joukkoihin sekoittuneina itärintaman salamasotaan.
Kun suomalaisia SS-miehiä oli kaikkiaan 1400 niin hieman ovat puurot ja vellit sekaisin kun koko joukko syyllistetään mahdollisten yksittäistapausten varjolla.
Eräänlainen sotarikos tämäkin.
Ilmoita asiaton viesti
”Hyvin pyyhkii höylä.” Tämän päivän Hesarista saa lukea: ”Jokipiin tutkimusta ei mainittu lainkaan Kansallisarkiston selvityksessä.” Siis tutkimuksessa ei ole lainkaan käytetty edesmenneen professorin ja historian tutkijan Mauno Jokipiin 868-sivuista kirjaa ”Panttipataljoona” Suomalaisen SS-pataljoonan historia. Kirja julkaistiin vuonna 1968. Vuonna 1996 julkaistu täydennetty laitos sisältää jopa 936 sivua.
Mitä tämä tällainen tutkimus on, joka sivuuttaa täysin professori Jokipiin kirjoittaman ”tiiliskiven” kokoisen SS-pataljoonan historian. Tämä on ollut täysin käsittämätöntä toimintaa.
Englannin kielisen kirjan nimi ”The Finnish SS-volunteers and atrocities 1941-1943” jo itsessään ei jätä mitään selittelyjä. Se on sanalla sanoen puistattava nimi kirjalle. Ei ole ihme, että tutkimusta ei julkaistu suomeksi, vaan englanniksi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauno_Jokipii
Ilmoita asiaton viesti
Aikamme syöpä, kulttuurimarxismi suorittaa hidasta historian uudelleenkirjoitusta jossa ei huomioida aikalaiskuvauksia, aitoja silminnäkijöiden kertomuksia eikä lähempänä tapahtuma-ajankohtaa tehtyjä perusteellisia tutkimuksia. Asiaan kuuluu myös häväistysaalto jossa entisaikojen sankareista tehdään sota- ym. rikollisia.
Tämä blogikirjoitus on oiva esimerkki asiasta.
Ilmoita asiaton viesti
Jokipiitä on tosiaan referoitu teoksessa noin kaksisataa kertaa (suoritin hakutoiminnon), ja ”Panttipataljoonan” ohella hänen kaksi muutakin teostaan on noteerattu. Ja raportissa on aivan pirusti alkuperäislähteitä ja aikalaisteoksia ja aikalaisten todistajanlausuntoja.
Mutta hei, paukutelkaa ”kulttuurimarxismista” ihan rauhassa. Eihän näitä tohtori Niemisen provoja jaksa noteerata, mutta kommenttiosasto on kyllä vielä sekavampaa kamaa, kuten perinteiseen Usari-tyyliin sopiikin.
Ilmoita asiaton viesti
Kommentoin siis Mikkolan kommenttia Hesarin kirjoituksesta.
Ilmoita asiaton viesti
En jaksa/viitsi tuota kaikkea lähdeaineistoa käydä läpi, mutta tohtorismiehenä pystyt varmaan tiivistämään nuo suomalaisten SS-miesten sotarikokset tänne meille tyhmemmille luettaviksi?
Ilmoita asiaton viesti
Joo, olen huomannut että kulttuurimarxismista vouhottavat ihmiset jotka eivät erota Mannia ja Frommia toisistaan. Ensimmäisen kerran siitä taisi vouhottaa eräs norjalainen terroristi, joka kuvitteli sen jotenkin liittyvän ”islamisaatioon” ja tämän taas jotenkin norjalaisiin demarinuoriin, joita piti mennä joukkoteurastamaan ”Eurabian” torjumiseksi. Sääli ihmistä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyväähän ne pojat sinne lähtivät tekemään, eikä tietenkään mitään pahoja. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Joo eihän nyt Hitlerin joukoissa mitään pahaa, kuka nyt sellaista voisi kuvitella. Todista nyt Ritala, etteivät olleet sieniretkellä!
Ilmoita asiaton viesti
Sotimassahan nuo olivat, mutta laita nyt edes yksi esimerkki heidän sotarikoksistaan?
Ilmoita asiaton viesti
Hitlerin vai SS-joukkojen? Vai molempien? Laittaisin kyllä, mutta ei taida maksaa vaivaa, kun sinä et uskossasi horju. Natsit ovat tiettyjen kommentaattoreiden erityisessä suojeluksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Just. Jälleen kerran sellainen vastaus, mitä vain kunnon vasemmisto -orientoituneelta henkilöltä voi odottaa. Nyt sitten voisit laittaa edes yhden esimerkin suomalaisten SS-miesten sotarikoksista, kun tietoa tuntuu löytyvän?
Ilmoita asiaton viesti
En kyllä henkeä pidätä sitä odotellessani. Perus vasemmistolaisesti paljon puhetta, vähän näyttöjä.
Ilmoita asiaton viesti
– Kyl mää sen tunnusta et sota on paljast pahantekko, molemin puali , alkakko sen sit kuka hyväs.
Alikersantti Hietanen Tuntemattomassa sotilaassa
Ilmoita asiaton viesti
Entä ne 1401 muuta suomalaista SS- miestä ?
Ilmoita asiaton viesti
Kysymykseni ei ollut osoitettu varsinaisesti kenellekään vaan se oli ns. retorinen kysymys, johon kysyjä ei odotakaan saavansa vastausta,
Ilmoita asiaton viesti
Puuttumatta lainkaan Jirin blogin sisältöön tai siitä virinneeseen monimultoiseen keskusteluun haluan tähdentää niitä tutkimuspoliittisia perusteita ja vähintään yhtä painotetusti pätevän historiatutkimuksen vapauteen liittyviä seikkoja, joiden puolesta kirjoitin oitis tuoreeltaan kuultuani valtioneuvoston selvitgstyöpäätöksestä.
Tämä ullttuvuus hankkeessa on jäänyt valitettavan vähäiselle huomiolle.
Tässsä tapauksessa ulkopuolisen järjestön aktiivisuusa johti nopeisiin rahoitus- ja selvitystoimiin.
Tutkimuksen vapauden ja kansallisen historiatutkimuksen toteuttamisen kannalta katsottuna tämä keissi on valitettava osoitus ulkoiselle painostukselle altistumisesta, eikä se Ole kunniakkaimpia lukuja Suomen tutkimushistoriassa.
Lue blogini tästä:
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25614…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos linkistä, mielenkiintoinen kirjoitus.
Ilmoita asiaton viesti
Viittaan Hesarin tämän päivän koko sivun juttuun ja pidän hämmästyttävänä, että näinkin vakavassa asiassa kirjoitetaan tekstiä, jolla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä (”Jokipiin tutkimusta ei mainittu lainkaan Kansallisarkiston selvityksessä.”).
Kiitän Bäckströmiä tutkimuksen linkittämisestä. Se selvittää päällisin puolin katsottuna sen, että 248 sivua ei ole saatu kokoon pelkästään suomalaisia SS-miehiä tutkimalla. Siinä on mukana asioita, joissa suomalaisilla sotilailla ei ole ollut mitään tekemistä. Tutkimuksen nimi kertoo sen sijaan toista.
Suosittelen kommentoijalle ja miksei muillekin vilpittömästi Unto Parvilahden kirjan ”Terekille ja takaisin” lukemista. Ihmettelen sitä, että näinkin tärkeä teos ei juuri näy tutkimuksen sivuilla. Jo pelkästään 124 liitekuvan kokoelma Parvilahden kirjan sivuilla on sotahistoriallisesti arvokas.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän täysin niitä meistä, jotka eivät viitsi aukoa kaikenmaailman linkkejä.
Mutta jos tämä SS-mieshiä koskeva selvityshanke kiinnostaa, niin ehkä kannattaa tämä yksi linkki kääntää auki.
”Kaiken takana” on amerikkalainen rabbi Marvin Hier.
Hän osti SWC:n nimen käyttöoikeuden, ja on nykyään monen mielestä vaikutusvaltaisin juutalaisjärjestöjen edustaja Yhdysvalloissa.
Hänen sanotaan olevan ”vain yhden puhelinsoiton päässä” maailman mahtajista. Tämä lienee ainakin joltain osin totta.
Arvatkaa kuka rabbi luki Raamattua presidentti Trumpin virkaanastujaisjuhlassa tammikuussa 2017?
Teksti oli psalmista 137.
Lukija oli rabbi Marvin Hier.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Marvin_Hier
Ilmoita asiaton viesti
Äitini isä oli loppusyksystä 1941 laivalla Riiassa, kun juutalaisia haettiin kodeistaan tapettavaksi. Hän kertoi, ettei koskaan unohtanut heidän kauhunhuutojaan.
Vai onko tuonkin ”takana” rabbi Hier?
Ilmoita asiaton viesti
Isoisäni isä juoksi punaisia karkuun metsään, mutta jäi kiinni, minkä jälkeen hänet raiskattiin, suolistettiin ja paloiteltiin.
Isoisomummu kertoi lapsilleen, ettei koskaan unohtanut hänen kauhunhuutojaan.
Ilmoita asiaton viesti
Vuoden 1918 tapahtumia käsiteltiin ja kuvattiin monipuolisesti viime vuonna.
– Porvarihallituskin järjesti pienen, teennäisen ja järjestäjille kiusallisen näköisen ”muistohetken.”
Sotasurmat-sivustoilta löytyvät uhrien lukumäärät-ja luvut kertovat kyllä olennaisen-eli sen ketkä lopultakin kunnostautuivat ”suolistamisissa” ja muissa hirmutöissä 1918.
– Mm. punavankileirejä johtaneet pappismiehetkään eivät siinä ”virassaan” tunteneet mitääb ”lähimmäisenrakkautta.”
Ilmoita asiaton viesti
Mitenkähän tämä liittyy blogin aiheeseen? Punaiset muuten tappoivat minunkin isoisäni, mutta ei se herätä minussa sympatioita SS:ää kohtaan, päin vastoin. Minusta on erittäin inhottavaa, että murhaamista puolustellaan sillä, että muutkin murhaavat.
Ilmoita asiaton viesti
…Ja Trumpilla oli kaksikin raamattua käsissään virkavalaa vannoessaan
tuplasti harras uskovainen, raamattu-ja kiväärivyöhykkeen punaniskojen tukema ja valitsema kun on.
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran jatkaisin, että ehkä suosittelen blogissani olevien linkkien vilkaisemista. Niiden takana olevat artikkelit ovat valitettavan niukkoja – jotenkin kuvaavaa sekin.
Ylioppipaslehdessä oli ihan kiintoisa artikkeli tammikuussa 2004, kun tapetilla oli SWC:n edelinen tutkimuspoliittinen interventio, littyen silloin juutalaisten vankien Suomestaluovutukseen.
Vilkaise tämä;
https://ylioppilaslehti.fi/2004/01/outo-wiesenthal…
Ilmoita asiaton viesti
Asioita ja niiden taustoja voidaan tarkastella kahdella tapaa: joko analyyttisesti tai epäanalyyttisesti.
Kumpikaan ei nähdäkseni sulje pois emootioita ja moraalista horisonttia, mutta jos fokus harhailee, ei ole juurikaan toivoa kriittisestä tutkimuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Haluan omalta osaltani kiittää kaikkia asialliseen keskusteluun osallistuneita asianharrastajia hyvistä, monesti erittäinkin informatiivisista kommenteista ja runsaasti lisätietoa antaneesta monipuolisesta keskustelusta.
Blogi itsessään on erittäin ennakkoasenteellinen Tampereen koulukunnan tyyliin mutta kiitos kuitenkin kirjoittajalle, kirvoittihan se tämän mielenkiintoisen keskustelun. Toki sekaan mahtuu provosointeja ja provosoituneita kommenttejakin mutta ne kaiketi kuuluvat asiaan.
Alatyyliset, ilmeisesti itsensä viihdyttämistarkoituksessa tehdyt toisen henkilön loukkausyritykset paljastivat ainoastaan niiden tekijöiden kypsymättömyyden asialliseen keskusteluun. Ymmärrän että päivänpolitiikasta kiistellessä saattavat tunteet joskus ottaa vallan ja sanotaan spontaanisti mitä sylki suuhun tuo.
Tässä kuitenkin keskusteltiin lähes 80 vuoden takaisista toisen maailmansodan tapahtumista.
Unto Parvilahdesta ja hänen teoksistaan ollaan näemmä montaa mieltä mutta olen muiden suosittelijoiden kanssa samaa mieltä; Terekille ja takaisin sekä Berija tarhat ovat aitoa suomalaista aikalaiskuvausta. Teoksia ja niiden kirjoittajaa ei tarvitse palvoa mutta ne antavat kuvan siitä millainen maailma ja Suomi oli 1940 ja -50 luvuilla. Kirjoista löytyy myös syvällisempi merkitys, syy ja seuraus. Valpon suorittamat Suomen lakien vastaiset pidätykset ja pidätettyjen luovutukset Neuvostoliittoon, heidän kohtalonsa siellä ja hengissäselvinneiden kohtelu Suomessa paluun jälkeen on oma keskustelunsa mutta e.m. kirjoista selviää surullisella tavalla syy ja seuraus -suhde. Rintamapalvelus Saksan asevoimien alaisessa yksikössä tiesi joillekin pidätystä ja lähtöä Neuvostoliittoon.
Siis kiitokset Hyvät Herrat, Naisia ei aihe tainnut kiinnostaa.
Ilmoita asiaton viesti
U.Parvilahden teosten mainostajien olisi hyvä huomata, että niitä on kirjoittanut tuomittu asianosainen omassa asiassaan. Lisäksi hän oli vakaumuksellinen natsi ja vetosi suomalaisissa kuulusteluissa Hitlerille, tuolle Saksan kansan nerokkaalle johtajalle, vannomaansa valaan. Mahtoiko tuntea sen velvoituksen vielä kirjoja kirjoittaessaankin? Uskokoon ken tahtoo hänen omiin kertomuksiinsa omista ja osallistumistaan teoista.
Ilmoita asiaton viesti
…Mitä sanoo todellinen alan mies-sotaministeri Jussi Niinistö…?!
Sitä odotellessa…?
Ilmoita asiaton viesti
The Times of Israel ohittaa kokonaan kontekstin, miksi suomalaisia ylipäätään liittyi Waffen-SS:ään. Talvisota mainitaan, ei kuitenkaan seuraavan sodan uhkaa ja sen toteutumista ja tarvetta hakea Saksalta turvatakuita. Suomen motiivi vapaaehtoispataljoonan lähettämiselle ei tosiaankaan ollut juutalaisten eikä neuvostoliittolaisten sotavankien teloittaminen.
Aiemmin luulin, että holokaustiksi nimitetään juutalaisten joukkotuhontaa keskitysleireillä, mutta nyt selvisi, että itärintaman sotarikoksetkin olivat sitä.
Ilmoita asiaton viesti
The Times of Israelin lukijapalaute uutisesta on loanheittoa suomalaisia vastaan, kuten arvata saattaa – saammepa nähdä, tuleeko jatkossa myös vaatimuksia rahallisista korvauksista, kuten innokkaimmat jo vaativat.
Ilmoita asiaton viesti
On mielestäni tutkimuksen tieteellisen tason kannalta kovin yllättävää, että raportti pitää nimeltä mainitun SS-vapaaehtoisen Olavi Karpalon osallisuutta julmuuksiin ”todennäköisenä” (toisaalla ”mahdollisena”), vaikka ainoina ”näyttöinä” tästä esitetään 1) hänen kirjeessään esiintyvä moniselitteinen kahdeksan sanan ajatus (joka toisaalla todetaan selvästi aivan liian epämääräiseksi, jotta siitä voidaan tehdä pitäviä johtopäätöksiä), sekä 2) tieto Karpalon muutosta Venezuelaan 1940-luvun lopulla, jota Swanström pitää todisteena hänen syyllisyydestään.
”Dr Swanström considers” -alkuiset tekstit suorastaan riehaantuvat tekemään pitkälle meneviä tulkintoja tuon jo kuuluisan kirjeen tekstistä, mihin nähtävästi muut tutkijat eivät välttämättä yhdy.
Sivulla 46 lukee mm:
”From Karpalo’s letter it can definitely be concluded that he regarded the shooting of Jews as a trivial matter.”
– Kuinka niin? Kirjeen pääsisältö on vetoomus pääsemiseksi taistelujoukkoihin, koska kukaan heistä ei ole ”Fachmanni” eikä korvaamaton verstaalla, vaan päinvastoin. Sotilaspastorin / yhdysupseerin annetaan ymmärtää, että juutalaisia teloitetaan, mutta ei sitä, että sellaista olisi todellisuudessa ehdotettu tai käsketty juuri heille (eikä toisinkaan päin, että ei olisi käsketty). Ainakin se ajatus on vastenmielinen kirjoittajalle, entuudestaan Espanjan sisällissodan falangisti-veteraanille. Tuntematta henkilön persoonaa ja taipumuksia esim. ironiaan tai mustaan huumoriin on mahdotonta päätellä, onko asia hänelle vähäpätöinen. Kirjeen pääasia se ei ole.
”It is also obvious that Karpalo was aware of the killings of the local Jews, and that
he is also likely at least to have witnessed atrocities of this kind”
– K. oli tietoinen juutalaisten murhista, mutta mikä tekee todennäköiseksi, että hän olisi ollut myös silminnäkijä? Yhtä hyvin hän olisi voinut saada asiasta toisen käden tietoa tai kuulla huhuja.
”Moreover, he seems to approve of the executions, although he was greatly more enthusiastic about getting Soviet soldiers in the sights of his Mauser rifle.”
– Mihin perustuu väite teloitusten ”hyväksynnästä”? Siihenkö, että ei paheksu? Kirjeen pääasia se ei ole.
Jälkikirjoituksesta ilmenee: ”P.S. Lähetän tämän niinkuin puhe oli vaikka saimmekin rupatella kanssanne näistä asioista koko illan.” – Siis allekirjoittajilla oli jo aiemmin ollut tilaisuus käydä läpi henkilökohtaisesti samoja asioita (teloitukset mukaan lukien?) vastaanottajan kanssa, ja kirje mahdollisesti tarvittiin hallinnolliseksi dokumentiksi puoltamaan toivottua siirtoa taistelutehtäviin, jotta yhdysupseeri voi vedota kaikkien osallisten allekirjoittamaan tekstiin puhuessaan saksalaisille siirron puolesta. Kirje on laadittu keskeytysten viivästyttämänä ja päättyy ”Taas tuli häiriö” sekä terveisiin.
”Karpalo and his co-signatories to the letter, the Finnish SS-volunteers Unto Nurmi, Leo E. Porttinen, Pentti Rintala, Pentti Nakari, and Toivo Laakkonen in the Werkstatt-Kompanie of SS-Regiment Westland, were frustrated, as they “ended up using their shooting skills in executing Jews” instead of in fighting Soviet troops. ”
– Tässä on jo paisuttelu edennyt lennokkaasti väittämään, että ei ainoastaan Karpalo, vaan kaikki kuusi allekirjoittajaa olisivat päätyneet teloittajiksi.
—
Enhän minä toki sitä voi tietää, millaisiin tekoihin nuo nimetyt henkilöt oikeasti joutuivat tai ryhtyivät itärintaman sotaretkellään, jolla Hitlerin linjauksen mukaan ei sovellettu kansainvälisiä sodan oikeussääntöjä eikä vastapuolella sen enempää, kahden totalitäärisen järjestelmän hillittömän väkivaltaisessa yhteenotossa.
Ihmettelen vain suomalaisen tutkijaryhmän käytäntöä vuonna 2019 tieteellisen kritiikin soveltamisessa niukasta aineistosta johtopäätöksiä tehtäessä, tai jos enemmänkin näyttöä on, sen jättämisessä julkaisematta. En väitä vääräksi sitä johtopäätöstä, että Wiking-divisioonan suomalaiset eivät voineet poiketa Saksan sodanjohdon linjasta, mutta köykäisiksi jääneet näytöt tuskin olisivat eettisesti riittäneet leimaamaan nimettyjä henkilöitä sotarikollisiksi jos hanke olisi pantu vireille tiedeyhteisössä ilman sen ulkopuolista vaatimusta. Täyttääkseen tieteelliset kriteerit, tällainen hanke olisi pitänyt toteuttaa jo vuosikymmeniä sitten, jolloin 1408 SS-vapaaehtoisesta merkittävä osa olisi vielä pystynyt täydentämään dokumenteista puuttuvia tietoja.
Hankkeen tarkoitus ei ollut tieteellinen, vaan ennen kaikkea poliittinen. Koska keskeisin tutkimustulos oli jo etukäteen annettu, menetelmiä oli vain sovellettava sen mukaan vaikka väkisin, joskin osa tutkijoista oli ymmärrettävästi siitä eri mieltä Swanströmin kanssa.
Nähtäväksi jää, vieläkö dokumenttien tutkimus jatkuu Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan ym. arkistoissa kun julkisuustavoite on jo saavutettu.
Ilmoita asiaton viesti