Päivi Räsänen ei eroa evankelisluterilaisesta kirkosta

Kristillisdemokraattien kansanedustaja ja entinen puheenjohtaja Päivi Räsänen spekuloi Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta eroamisella, jos kirkko ei tee parannusta.

Parannuksen tarpeella Räsänen viittasi – yllätys, yllätys – siihen, että kirkko on ottamassa osaa oikein kirkkohallituksen johtoryhmän luvalla Helsinki Pride -tapahtumaa, missä juhlistetaan seksuaalista ja sukupuolista tasavertaisuutta.

Veikkaukseni on, että Räsänen ei toteuta uhkaustaan.

Räsänen kun on kansanlähetyksen – ja yleensäkn niin sanotun viidesläisen herätysliikkeen – näkyvin hahmo ja hänen eronsa kirkosta antaisi neuvon myös muille liikkeen jäsenille katkoa yhteyksiään Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon.

Vaikka hänen puolisonsa Niilo Räsänen alkaa kohta olla eläkeiässä ja hänen pärjäämisestä ei tarvitse olla huolissaan, niin käytännössä koko kansanlähetys pyörii kirkkollisverorahojen turvin.

Toisin sanoen viidesläisen herätysliikeiden jäsenten leipäpappeus ja -nuoristotyöntekijyyys (terveisiä Aito avioliitto -yhdistyksen toiminnanjojtajelle, joka kampanjoi eduskuntavaaleissa sananvapauden puolesta, mutta jo ennen sitä blokkasi allekirjoittaneen kun muistutin ristiriitaisuudesta yhdessä hänen kirjoituksessaan) estää tehokkaasti, ei ainoastaan Räsäsen, vaan liikkeen jäsenten laajamittaisen kirkosta eroamisen siitäkin huolimatta, että kirkko avoimesti alkaisi liputtamaan tasa-arvoisen avioliiton puolesta.

Sitä paitsi viidesläiset ja Räsänen joutuisivat eksistentiaaliseen kriisiin: mitä virkaa koko herätysliikkeellä olisi jos se ei olisi kirkon sisällä maan suolana, mikä olisi sen identiteetti ja miten se erottuisi vaikkapa helluntailaisista tai vapaakirkosta?

Jos kuitenkin viidesläiset lähtisivät kirkosta, lähtisivät jossain vaiheessa myös SLEY:läiset sekä lestadiolaiset. Mitä tästä kaikesta seuraisi Suomen evankelisluterilaisen kirkon kannalta?

Suomalaisista kuuluisi tämän jälkeen kirkkoon noin nykyisen 69% prosentin sijaan 63%, eli jäsenmäärä tippuisi saman verran kun se normaalisti on laskenut 4–5 vuodessa. Ei loppupeleissä kovin radikaalia, kun jotkut voisivat jopa liittyä takaisin kirkkoon ilmapiirin puhdistuttua.

Aktiivien määrä paikallisseurakunnissa vähenisi, mutta todennäköisesti sekin parantaisi vain ja ainoastaan ilmaa: seurakuntia olisi helpompi yhdistää, hallinto tuoda 1800-luvulta tähän päivään, kirkon myydä omaisuutta ja näin korvata väheneviä verotuloja.

Lyhyesti: tilanne olisi kaikille osapuolille ja kaikinpuolin parempi.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu