Keskustan seuraava puheenjohtaja on Katri Kulmuni
Valtio-opista väitelleenä yhteiskuntatieteiden tohtorina olen vähän niin kuin politiikan tutkijan ominaisuudessa seurannut Antti Kaikkosen Facebook-päivityksiä ja niiden perusteella alkaisin olemaan Apollonkadulla huolissaan puolueen tilanteesta.
Kaikkosen kesäisten päivitysten perusteella hänen suurimmat huolenaiheeseen tai mielessä olevat asia käsittelevät pesukoneessa käynyttä muikkusäilykettä tai hajonneita silmälasinsankoja. Sitten on pari kuvaa pukupäällä lentokentällä tai jotain vastaavaa kuin muodonvuoksi osoittamaan, että hän on nyt oikein puolustusministeri.
Mutta mitään poliittisia linjauksia – erontekoa ystävien ja vihollisten välillä, kuten Carl Schmitt politiikan käsitteellistää – Kaikkosen facebook-sivut eivät sisällä.
Muistan tavanneeni Kaikkosen ensimmäistä kertaa Paavo Väyrysen vaalitilaisuudessa 1990-luvulla hänen ollessa keskustanuorten uudenmaanpiirin puheenjohtaja. Pidin häntä pyrkyrinä jo tuolloin, koska hän hengasi sananmukaisesti uransa huipulla olleen Väyrysen selän takana.
Arvaukseni osui sikäli oikeaan, että Kaikkosesta tuli sittemmin täysiverinen poliittinen broileri, hän nousi eduskuntaan vuonna 2003 ja on siitä lähtien uusinut kansanedustajan paikkansa.
Silmiinpistävää onkin se, ettei 16 vuotta eduskunnassa ollutta kansanedustajaa oltu kertaakaan nostettu ministeriksi (vaikka keskusta on ollut 12 vuotta tuon 16 vuoden aikana hallituksessa) vaan hän on kerännyt kannuksensa lähinnä viihdejulkisuudessa, vähän niin kuin puolivahingossa tai kuin mainostoimiston matkaemäntä ja mannekiini: hänen sittemmin kariutunutta avioliittoa ja adoptioprosessia on seurattu iltapäivähetien sivuilla, sekä hänelle annettiin liikanimi Kanki-Kaikkonen television tanssiohjelmassa.
Yritän siis sanoa, että Kaikkonen näyttää kuuluvan vielä siihen poliitikkosukupolveen, joka uskoo hegeliläiseen ekspressiiviseen totaliteettiin, historian loppumiseen, politiikan surkastuneen iltapäivälehtien lörpöttelyksi, vaikka viimeistään vuoden 2008 talouskriisi osoitti tämän premissin vääräksi myös porvarillisten tiedemiesten keskuudessa.
(Vasemmistolaiset intellektuellit eivät missään vaiheessa Francis Fukuyaman vulgaaria Alexander Kojevelta kopitoitua Hegel-tulkintaa allekirjoittaneet.)
Eikä Kaikkosella näytä olevan oikein mitään oikeaa sanottavaa mihinkään. Matti Vanhanenkin näyttää mielenkiintoiselta poliitikolta häneen verrattuna.
Sen sijaan Katri Kulmuni vaikuttaa melkein visiönääriltä verrattuna Kaikkokseen – siis melkein.
Kulmuni yrittää olla asiapoliitikko ja kerätä poliittisia irtopisteitä. Esimerkiksi tänään hän esitti sähkönsiirtohintoihin puuttumista. Tosin kun hänen lausuntoaan lukee tarkemmin, niin ei hän ole valmis koskemaan kapitalistien voittoihin tai ole sosialisoimassa sähköverkkoa.
Jos Kaikkonen on viihdepoliitikko ilman substanssia, niin Kulumi edustaa keskustan toista äärilaitaa: sipilöintiä, tosin ilman kokemusta liike-elämästä (vaan hänenkin taustaltaan löytyy Paavo Väyrynen: Kulmuni oli Väyrysen lehdistöavustaja vuosikymmenen alussa).
Poliitikon yksityiselämästä ei ole soveliasta vetää johtopäätöksiä politiikan sisällöstä, mutta Kulmunin tapauksessa on mahdotonta tyhjentää mieltään siitä, että hänen puolisonsa on Metsäteollisuus ry:n johtaja ja lobbari, ja hän itse nyt elinkeinoministeri.
Elinkeinoministerinä ja keskustan puheenjohtajana Kulmunilla tullee olemaan yhtä herkkä korva elinkeinoelämän toiveille kuin Juha Sipilällä tai Matti Vanhasen toisella, eli Kehittyvien maakuntien Suomen ostamalla, hallituksella. Se on hänen salainen aseensa sen lisäksi, että hän muistaa diskurssissaan artikuloida kaikki keskustalaisiksi mielletyt merkitsijät, luo – lainatakseni Ernesto Laclaun käsitettä – populaarin identiteetin: viitata Santeri Alkioon; puhua aluepolitiikasta, yrittäjyydestä, kentän äänestä jne.
Ongelma on se, että keskustan liikkumatila sosiaalidemokraattien johtamassa hallituksessa on vähäinen, vaikka kokoomus, kristilliset ja perussuomalaiset muodostaisivatkin Suomen poliittisen historian heikoimman ja huonoimman opposition.
Nähdäkseni elinkeinoelämän keskusliitto eli EK on ainoa järjestö, minkä rahoilla ja kampanjalla keskusta voisi nousta jälleen isojen puolueiden joukkoon. On kuitenkin epäselvää haluaako EK keskustasta enää poliittista siipeään, onko sille tarvetta tässä post-jormaollilalaisessa ajassa.
Mielenkiintoinen kirjoitus, en tunne Kaikkosta, joten en osaa kommentoida osuvuutta, mutta mielestäni käyttämäsi ilmaisu ”poliittinen broileri” on asenteellinen ja halventaa poliitikon ammattia.
Ilmoita asiaton viesti
Poliitikko ei ole ammatti.
Me kaikki ihmisyhteisöjen ja ihmiskunnan jäseninä olemme poliitikkoja, vaikka jättäisimme äänestämättä (sekin voidaan ymmärtää poliittisena tekona).
Tosin jotkut ihmiset valitaan sitten poliittisiin luottamustehtäviin, ja he saavat siitä elantonsa kuin broilerit kasvattamossa.
Ilmoita asiaton viesti
Blogin päätelmät saattavat olla oikean suuntaisia eli Kulmuni voisi olla vahvoilla puheenjohtajaksi. Kulmunin kampanjoinnissa näyttää olevan samoja aineksia kuin aikaisemmin Sipilän puheenjohtaja- ja eduskuntavaalikampanjoissa. Nähtäväksi jää, miten painotukset myöhemmin toteutuvat, jos tulee valituksi. Toistamiseen lipsuminen ei tiedä hyvää puolueen kannatukselle. Kantona kaskessa ovat myös perussuomalaiset. Keskusta on miltei lahjoittanut osan äänestäjistään heille jättämällä kuuntelematta ’kentän ääntä’. Voiko nykyhallituksessa tilannetta edes korjata.
Ilmoita asiaton viesti
En ole koskaan jostain syystä pitänyt Kaikkosen tyylistä, mutta blogisti onnistui kirjoituksellaan melkein siinä että alkaisin pitämään miehestä – melkein vain.
Mikäli Kaikkonen on herättänyt noin outoja kaunoja ja ajatuksia blogistissa, niin kai Kaikkosessa lopulta jotain hyvääkin on. Vieläkään en äänestäisi moista kuin about haulikolla pakoitettuna, mutta hyvän mainoksen annoit kyllä hänelle.
Mutta tietenkin kepu on ”kuolemassa” kuten mm. blogisti ja allakirjoittanut ja moni muu on älynnyt jo toivottavasti vuosia sitten.
Ilmoita asiaton viesti
Kyl keskusta puolueena tulee säilymään, mutta pystyykö se nousemaan enää Suomen suurimmaksi puolueeksi. Nykyisessä konjunktuurissa eväät siihen ovat heikot, mutta koska keskusta on siinä onnistunut pari kertaa aikaisemmin, niin en tälläkään kertaa sano ei koskaan.
Kaikkosen johdolla se ei ainakaan tule onnistumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää pöhinää Jiriltä, olen muuten samaa mieltä että seuraava Keskustan puheenjohtaja on Katri Kulmuni.
Ilmoita asiaton viesti
Kun katseli ja kuunteli Kulmunin esiintymistä Porin Areenan puh.joht tentissä niin ihmettelin voiko noin huonosti asioita hallitseva ja heikon ulosannin omaava nousta keskustan puheenjohtajaksi, paneelin heikoin esiintyjä, vahvasti epäilen.
Ilmoita asiaton viesti
Kulmuni on nainen ja Kaikkonen on lähes setämies. Tämä riittänee Kepulle!
Ilmoita asiaton viesti
Älä huolehdi, kyl lestadiolaisissa piireissä – keskustan isoin yksittäinen kannattajaryhmä – osataan vielä syrjiä positiivisesti miehiä kun valitaan henkilöitä politiikan huipulle.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikkonen se on. Nieminen voi katsella ja kuvailla ihan miten tahtoo, mutta Kaikkonen on seuraava Keskustan veturi. Se on jo päätetty.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan Kulmuni vahvoilla. Hän on sentään Suomi Venäjä seuran puheenjohtaja. Aito Venäjä mielinen. Varmaankin Matti Vanhasen suosikkeja? Hallitusohjelmaankin on kopioitu ilmeisesti Vasemmistoliiton vaatimuksesta: Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan. Sekin on kuin Vanhaslaisten kepujen käsikirjasta. Joten varmasti Kulmuni on myös vasemmistoliiton suosiossa.
Vasemmistolaiset intellektuellit eivät missään vaiheessa Francis Fukuyaman vulgaaria Alexander Kojevelta kopitoitua Hegel-tulkintaa allekirjoittaneet.)
He olivat oikeassa ja silti, niin väärässä. Historia ei loppunutkaan ja ei tullut liberaalin demokratian voittokulkua. Haastajat eivät kuitenkaan tulleet länsimaiden vasemmiston noususta vaan ne on lyöty kanveesiin ja siellä pysyvät. Haasteet tulevat totalitäärisistä valtioista kiinat ja venäjät jne.. Sekä länsimaissa uusista poliittisista liikkeistä, joissa ei mitään sosialismi unelmia ole. Vihreät nyt ehkä tekevät ilmastonmuutoksen varjolla, jotain köyhiä kurittavaa vallankuomousta, mutta siitä rikkaat ja vihreät etujoukotkin ostavat itsensä ulos ihan rahalla.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä blogi. Kulmuni valitaan ja se on kepun loppu, sillä Kulmuni on täysin epäpätevä puheenjohtajaksi. Keskustasta ei voi puhua ilman Väyrystä kuten blogi osoitti.
Ilmoita asiaton viesti
Antti Kaikkosella on Jethro Rostedtin mediataidot, Boris Johnsonin hiusmalli ja nolojen tilanteiden miehen imago. Eikö sellainen tyyppi olisi omiaan johtamaan perinteikkään alkiolaisen agraaripuolueen post-totuudelliselle 2020-luvulle?
Ilmoita asiaton viesti
Voihan asiaa ajatella noinkin, mutta…
Ilmoita asiaton viesti
Boriksella on sentään kirkas ja selkeä agenda, millä erottautua toisista.
Kaikkoselta ei tule yhtään ainoaa omaperäistä avaus mieleen.
Ilmoita asiaton viesti
Väärää tietoa. Antti Kaikkonen saa vähintään 2/3 annetuista äänistä. Kenttä on jo ryhmittymässä hänen taakseen.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti Nieminen kirjoitti varmaan ihan niinkuin ajattelikin, eikä huonosti ollenkaan. Silti lyön viidestä sentistä vetoa, että kommentoija Koskela tietää tilanteen paremmin.
Naapuripitäjän mies on vähän ryvettynyt ja kolhiintunut. Sellaiseen on monenkin äänestäjän helppo samaistua. Voi uskoa, että Kaikkonen tietää, miltä tuntuu, kun elämässä on vastoinkäymisiä. Kulmuni on minun horisontistani puhdas pulmunen.
Ilmoita asiaton viesti