Onko Donald J. Trump uusi Ronald Reagan?
Hong Kongissa mielenosoitukset ovat jatkuneet jo useamman viikon ajan. Mielenosoittajat eivät enää ainoastaan vaadi Manner-Kiinaan luovutukset mahdollistavan lakiestiyksen perumista, vaan demokratiaa ja vapautta kommunismista.
Samaan aikaan kuin sattumalta Yhdysvaltojen presidentti Donald J. Trump on asettamassa lisää tulleja kiinalaisille tuotteille syyttäen Kiinaa mm. valuuttamanipulaatiosta.
Toisin kuin suomalaista porvarillista mediaa lukiessa voisi kuvitella, Trump ei ole Kiinan politiikassaan yksin. Se on harvoja asioita, mikä yhdistää demokraatteja ja republikaaneja: Kiina vetää kotiinpäin ja se on sotilaallisesti vahvistunut; seuraavien vuosikymmenien aikana Yhdysvaltojen ja Kiinan on tavalla tai toisella ratkaistava suhteensa.
Nyt Trumpin hallinto on kiristänyt ruuvia aiottua nopeammin näyttäen aggressiivisempana.
Onko Trump uusi Ronald Reagan, joka laittoi kommunistidiktaruurin polvilleen 1980-luvun lopulla, toistaako historia itseään? Ainakin mahdollisuushorisontti on avautumassa.
Kiinan talous on huonommassa jamassa kuin se antaa ymmärtää, paljon huonommassa. On epäilty, että Kiinan talouskasvu olisi ollut viime vuosina lähellä nollaa väitetyn kuuden prosentin sijaan. Ja jos seuraamme marxilaista topologiaa, niin talouden mennessä kehnosti, ideologisessa ylärakenteessa eli politiikassa tapahtuu siirtymiä ja tihentymiä: vallankumouksen mahdollisuus. Tilanne on kuin Neuvostoliitossa sen hajoamisen lähestyessä.
Suomessa kapitalistit ja porvarilliset tiedemiehet yrittävät näytellä viatonta kuin 1970- ja 1980-luvulla niin sanotut punaiset vuorineuvokset, jotka liehittelivät Neuvostoliittoa varmistaen sen, että dikatuurin romahdettua Suomen teollisuus oli menettänyt kilpailukykynsä.
Sen sijaan nuoret suomalaiset enemmistökommunistitkin olivat kääntyneet Neuvostoliittoa vastaan tukien siellä vaikuttaneita vapautta ja demokratiaa rakastavia maanalaisia virtauksia.
Samalla tavalla nyt vaikuttaa siltä, että nimenomaan poliittisessa oikeistossa ja liike-elämässä ei ainoastaan olla sokeita sille mikä Trumpin hallinnon ja Yhdysvaltojen strateginen tavoite on suhteessa Kiinaan, vaan myös kieltäydytään ottamasta puolta hyvän ja pahan taistelussa.
Myös Reagana aliarvioitiin aikoinaan niin oikealla kuin vasemmalla 1980-luvulla. Häntä kutsutiin b-luokan näyttelijäksi, joka ei osaa tehdä kahta asiaa samaan aikaan.
Kaiken maailman rennyharllinit hehkuttavat kommunistidiktatuurin propagandakoneistoa ja peterwesterbackat ovat valmiita ottamaan kommunistien rahaa palveluksia vastaan.
Mutta kuvaavinta on, että suomalaisessa porvarimediassa ei ole edes spekuloitu Kiinan kommunnistidiktatuurin hajoamisen mahdollisuudesta vaan ollaan oltu kiinnostuneita lähinnä Suomen teollisuuden helpoista vienti- ja tuontimarkkinoista kuin clearing-kaupan aikoihin.
Onhan hän tavallaan eli myös Reagan puhui afrikkalaisista apinoina eli paskamaista tulevina henkilöinä. Molemmat rasisteja ja muita alaspäin katsovia ihmetyksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Hmm, ootas, mitens tää nyt menee… eli muuten kusipäärasistien oikeistolaisten pitäisi toivoa sankarinsa kusipäärasistin Trumpin pistävän kiinalaiset nippuun sen vapaan maailman puolesta, jonka suojista vihervasemmisto voi haukkua oikeistoa ja Trumpia?
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä olet ymmärtänyt Kiinan olemuksen hiukan väärin, jos vertaat sitä Neuvostoliittoon. Kiinalaiset elävät aineellisessa vauraudessa ja vapaudessa verrattuna neuvostokansalaisiin aikoinaan.
Myöskään ei USA:n ja Kiinan välillä ole mitään globaalia kaksinapaista supervaltojen asevarustelua. Kiinalla ei ole samanlaista ”maailmavalloitusagendaa” kuin Neuvostoliitolla. Siellä ei ole edes pakollista asvelvollisuutta. Hong Kongin se otti vastaan, kun vanha brittien kanssa tehty sopimus raukesi, aivan aiemmin kirjoitetun käsikirjoituksen mukaan. Eikä Hong Kong ole kommunistinen, jota järjestelmää vastaan siellä pitäisi paikallisesti taistella.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös Neuvostoliittoa juuri puolustettu vastaavanlaisilla argumenteilla:
Että oikeasti neuvostokansalaiset eivät elä kommunistidiktatuurissa, vaan vapaassa ja yläkylläisyydessä. Itse asiassa kansandemokratia on sitä todellista demokratiaa. Interwebinkin sisältöjä sensuroidaan kansalaisten omasta pyynnöstä ja parhaaksi. Niin ikään mielenosoittajat ovat joko mielisairaita tai sitten ulkomaiden antikommunististen voimien rahoittamia. Tilastotkin pitävät paikkaansa, koska viisivuotissuunnitelmat ovat puolueen keskuskomitean päättämä jne.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, kyllä neuvostopropaganda jylläsi. Mutta se oli valheellista.
Kiinassa saa vapaaasti ryhtyä yrittäjäksi ja perustaa firman, palkata ihmisiä y.m., kuten missä tahansa markkinataloudessa. Sieltä saa matkustaa pois ilman ongelmia eikä rajoilla ole piikkilankoja tai miinakenttiä. Kaupat pursuavat tavaraa eikä siellä ole mitään sosialistisen yhteiskunnan tyypillisiä tuotanto- tai jakeluongelmia.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän Kiinassa saa muuttaa edes siirtää papereitaan maalta kaupunkiin tai siis siirtotyöläiset ovat synnyinpaikkakuntansa terveyspalveluiden varassa vaikka olisit töissä kolmen tuhannen kilometrin päässä. Tai siis eihän Kiinan maaseudulla muutenkaan mitään palveluita ole.
Niin ikään jos vähänkään uskallat arvostelle vaikkapa edellä mainittua käytäntöä olet vankileirillä kuin uiguurit tai siis Kiinassa on tälläkin hetkelle vankileirien saaristo, millaista ei Neuvostoliitossa ollut kuin Stalinin aikoina.
Ilmoita asiaton viesti
Kiina ei ole samalla tavalla sosiaaliturvaltaan kehittynyt maa kuten Euroopan maat. Mutta kyllä siellä rahalla saa kaikki terveyspalvelut. Laaja maaseutu on agraarista ja kehittymätöntä, mutta se ei johdu järjestelmästä. Korkeintaan voidaan sanoa, että kehitysasteesta. Irwinkin lauloi aikoinaan Kainuun ryysyrannasta.
Kiinassa saa vapaasti matkustaa myös maan sisällä vaikka papereiden vaihtaminen tiettyihin suurkaupunkeihin onkin oma prosessinsa sinänsä. Neuvostoliitossa vaadittiin kotimaan passeja matkustamiseen. Niitä oli eri värisiä, jotka oikeuttivat erilaiseen matkustamisvapauteen. Kolhoositalonpojilla ei ollut passeja lainkaan, joten he saivat tallustella vain oman kotikylänsä raitilla.
”Niin ikään jos vähänkään uskallat arvostelle vaikkapa edellä mainittua käytäntöä olet vankileirillä kuin uiguurit”
Tuo ei pidä paikkaansa. Kiinassa saa arvostella politiikkaa, hallitusta ja viranomaiskäytäntöjä ja niin siellä myös tehdään. Vain hallituksen vallan kyseenalaistaminen julkisuudessa on asia, joka voi johtaa vaikeuksiin. Eli tavallaan ”vallankumouksen lietsominen”. Vankileirien saaristosta puhuminen Stalinin Neuvostoliiton tyyliin on totaalisesti pielessä oleva arvio Kiinan tilanteesta.
Ilmoita asiaton viesti
Wikipedia ei kehu Kiinan ihmisoikeustilannetta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeudet_Kiinassa
Ilmoita asiaton viesti
Tyyppiesimerkki yhteiskuntatieteiden tohtorilta, edes ähihistoria ei ole hallussa. Reagan romahdutti Neuvostoliiton Tähtien-sota ohjelmallaan, mikä olisi nykyään oivaa Netflix-kamaa juonenkäänteineen, on mahtanut olla USA.n tiedemiehillä naurussa pitämistä huomatessaan neukkujen reaktion. Trumpin ei tarvitse mitään vastaavaa kusetusta, Venezuela kaatuu seuraavana savijaloilla oleva kääpiönä. Vitalis, mistä n äitä tampereen tohtoreita oikein riittää? Pane edes se Trihattusi protokollan mukaan pååhäsi.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten on todettu, kiinalaisilla on vapaus liikkua ja harjoittaa taloudellista yritystoimintaa ja vaihtaa työpaikkaansa, mutta heiltä puuttuu poliittinen vapaus, joka on demokratian ydin. Tähän vapauteen kuuluu vapaus ilmaista Kiinassa ainoana puolueena olevan Kiinan kommunististien puolueen politiikan kanssa ristiriidassa olevia käsityksiä, ajaa näitä puolueissa, jotka on perustanut tai joihin on liittynyt, asettua muiden kuin kommunistisen puolueen ehdokkaaksi vaaleissa tai äänestää muita puolueita kuin kommunistista puoluetta.
Neuvostoliittoon rinnastuvaa on ainakin se, että Kiina on toistaiseksi yksipuoluejärjestelmä, jossa vain kommunistisella puolueella on oikeus johtaa valtiota, armeijaa ja ylipäätään julkista valtaa. Kiinassa ei ole poliittista oppositiota lukuun ottamatta mahdollista puolueen sisäistä oppositiota. Jos tällainen on, niin Mussolinin Italia voi olla Kiinaan vertautuva valtio (puolueen sisäisen opposition osalta yksipuoluejärjestelmässä). Kiinan moniarvoisuus rajautuu vain talousjärjestelmään, ei poliittiseen järjestelmään.
Kiina on autoritäärinen yhden puolueen diktatuuri, jota ei voida pitää demokratiana. Kiinan demokratialiike, jonka toimintaa viranomaiset pyrkivät tukahduttamaan, on pyrkinyt ja pyrkii kumoamaan yhden puolueen valtamonopolin politiikassa. Kiina on varoittava esimerkki siitä, että ”kapitalistinen” markkinatalous voidaan sovittaa yhteen autoritaarisuuden kanssa. Mahdollisesti Kiinassa vallitseva ”kapitalismi” edellyttääkin juuri yhden puolueen valtamonopolia, sillä jos tätä ei olisi, niin enemmistösäännön mukaan toimiva demokratia asettaisi varaumia ”kapitalismin” toiminnalle. Ihmisoikeustilanne Kiinassa ei ole hyvä, ja Kiina sortaa vähemmistöjään.
Demokratian toteuttaminen voisi parantaa vähemmistöjen asemaa. Siis huolimatta kiinalaisten kansalaisvapauksista ja taloudellisesta vapaudesta Kiinassa ei ole tosiaankaan täyttä poliittista vapautta. Optimistisempien liberaalistajien ajatukset siitä, että taloudelliset vapaudet ovat reitti myös poliittisten vapauksien ja näillä varustetun muodollisen demokratian toteuttamiseen, eivät ole toteutuneet Kiinan osalta. Kiinan yhteiskunnassa on paljon parantamisen varaa demokratian näkökannalta.
Oletettavasti pinnanalaiset paineet demokratiaan ovat Kiinassa suuret. Pelkästään taloudelliset vapaudet eivät johda poliittisen päätöksenteon järjestelmän modernisointiin. Kenties tarvitaan jonkinlainen vallankumous, toivottavasti rauhanomainen.
Ilmoita asiaton viesti
”Oletettavasti pinnanalaiset paineet demokratiaan ovat Kiinassa suuret”.
Nämä tällaiset ”oletukset” ovat niin tyypillisiä länsimaissa. Voin vastata, että eivät ole, paineita ei ole. Nieminen on osoittanut kykynsä yhteiskuntatieteilijänä vertaamalla Kiinaa Neuvostoliittoon ja odotan innokkaana seuraavaa kirjoitusta, jossa verrataan Singaporea (yksipuoluejärjestelmä) Pohjois-Koreaan (yksipuoluejärjestelmä).
Ilmoita asiaton viesti
Yleinen harhaluulo länsimaissa on sellainen, että vapaa markkinatalous ja vaurastuminen sekä urbanisoituminen McDonaldseineen ja Starbuck Coffeyineen olisi tuonut kiinalaisille jonkinlaisen hingun poliittiseen länsimaiseen demokratiaan.
Sellaisesta ei kiinalaisilla ole mitään kokemusta ja he kokevat sen vieraana ajatuksena. Keisarivallan kukistumisen jälkeinen Kuomintang -aika oli poliittisena struktuurina hyvinkin samanlainen kuin nykyinen kommunistisen puolueen yksinvalta.
Kiina on niin väestömäärältään kuin maantieteelliseltä alueeltaankin käsittämättömän suuri maa ja sitä pitää koossa nimenomaan Pekingin kyseenalaistamaton keskusjohto. Muuta ”liimaa” ei ole. Poliittinen demokratia sirpaloisi valtion kymmeniin erilaisiin osiin, joissa ihmiset puhuvat toisilleen käsittämätöntä kieltä, syövät erilaista ruokaa, elävät erilaisessa ilmastossa ja kulttuurissa.
Kiinalaiset ovat hyvin ylpeitä maastaan ja sen suuruudesta niin menneisyydessä kuin nykyisyydessäkin. Siellä ei haluta, että maa ajautuisi johonkin kaoottiseen sisällissotaan, mikä olisi vääjäämätöntä keskusvallan murentuessa. Kun viimeiset vuosikymmenet lisäksi ovat luoneet monisatamiljoonaisen hyvin toimeentulevan keskiluokan, ihmiset nauttivat elämästään sellaisena kuin se on. Tuo valveutunut keskiluokka päinvastoin vierastaa ajatusta, että ne toiset sadat miljoonat kouluttamattomat riisinviljelijät saisivat jonkinlaista poliittista valtaa. Sellainen vaarantaisi heidän oman elämänmuotonsa.
Tämä kiinalainen todellisuus on asia, joka jää yllättävän usein peittoon, kun länsimaissa uutisoidaan toisinajattelijoista, heidän pidätyksistään, sensuurista j.n.e. Useimmat rivikiinalaiset eivät ole sellaisista ilmiöistä mitenkään tietoisia eivätkä koe vapauttaan rajoitettavan saatika sitten, että pelkäisivät hallituksen otteita.
Ihmiset vaikuttavat yhteiskunnassa myös rivikansalaisina, mutta se vaikuttaminen tapahtuu enemmän paikallistasolla. Kiinassa on runsaasti kaikenlaista ”koijärviliike” -toimintaa milloin minkäkin paikallisen asian tiimoilta ja se myös vaikuttaa viranomaispäätöksiin. Suomalaiset ovat paljon nöyrempiä vastaanottamaan mitä tahansa kunnanvaltuusto päättää.
Joten summa summarum: Kiina on äärimmäisen kaukana entisestä Neuvostoliitosta. Pohjois-Korea on kyllä melko lailla samanlainen maa kuin Stalinin Neuvostoliitto.
Ilmoita asiaton viesti
Siitä demokratiasta: kommunistipuolue on Kiinan suurin mielipidetiedustelujen ostaja/käyttäjä, niin valtio-, kaupunki- kuin jopa kaupunginosatasolla. Minultakin on kysytty mielipidettä Huangpun kaupunginosan terveydenhoidon järjestämisestä, erään urheilupuiston uusimisesta, yhden parkkialueen rakentamiskäyttöön ottamisesta, metrohankkeista, jne. Mielipidetiedustelut, ”gallupit”, ovat vakiintuneet vuosien saatossa ruohonjuuritason kuulemismenettelyksi.
Mitenkäs siellä Suomessa? Onko kyselty näin vaalien välissä mitään konkreettista, vai onko se kerran neljässä vuodessa riittävä, kun silloinkaan ei oikein mitään kysellä, luvataan vain?
Kiina on maailman ainoa meritokratia ehkä Singaporen rinnalla. Trumpilla tai Niinistöllä ei olisi ollut Kiinassa mitään mahdollisuutta päästä valtaan, Huhtasaaresta, Hakkaraisesta tai pulkannaru-Turtiaisesta puhumattakaan. Elina Leponiemi olisi pärjännyt Kiinassakin.
Ilmoita asiaton viesti
Voi kysyä, onko yksipuoluejärjestelmä ratkaisu millekään maalle pitkällä tähtäimellä. Kun oikeuslaitos on yhdeksi puolueeksi järjestyneen eliitin käsissä ja ohjauksessa, tuomioistuimien riippumattomuus ei toteudu. Hongongilla on riippumattomat tuomioistuimet, jotka ovat uhattuna, jos ja kun se liitetään tiiviimmin keskusvallan alaisuuteen. Oikeuslaitoksen lisäksi tiedotusvälineet ovat puolueen valvonnassa.
Opposition kieltäminen ja sen toiminnan vaikeuttaminen eivät jätä tyytymättömille muuta mahdollisuutta kuin väkivaltaiset vallankumoushankkeet. Muita keinoja ei ole vaihtaa hallitsevaa puoluetta. Diktatuurin tunnistaa siitä, että valtiovalta ja hallitusvalta ovat identtiset. Hallitusvalta on mahdollista vaihtaa vain vaihtamalla koko valtiojärjestelmä, joten valtio on alttiina vallankumoukselle. Monipuoluejärjestelmissä ei tällaista uhkaa ole.
Sosiaaliset ristiriidat ovat sisäisesti ihmissuhteissa, ja jos niiden ratkaisemiseksi ei ole tapaa vaihtaa rauhanomaisesti vallanpitäjää.
Vallanpitäjälläkin on mediamonopolinsa
vuoksi mahdotonta ottaa huomioon mielipiteteen muutokset yhteiskunnassa.
Demokratian tärkein kriteeri on hallitsemisen kohteiden kyky rauhanomaisesti syrjäyttää valtaapitävät. Diktatuurin tuntomerkki
on se, että eliitti voidaan vaihtaa vain väkivalloin. Näin ollen monipuoluejärjestelmäkin, kuten Unkari, on diktatuuri, kun se ei anna kansalle mahdollisuutta syrjäyttää hallitusta.
Hallituksella ei ole oikeutta hallita vain siksi, että se on hyvä (kun sattuu olemaan), vaan siksi, että kansalaiset tunnustavat sen vallan, so. pidättyvät kaatamasta hallitusta. Vapaa mielipiteenmuodostus
on välttämätön, jotta hallituksen ja kansan välillä on yhteisymmärrys siitä, kenellä on oikeus hallita.
Kiinassakin puolueessa on syytä olla sisäinen demokratia, kun ulkoista ei ole. Puolueen sisäinen vallanvaihto täytyy saada toimimaan, jotta valtio ei joudu vastaan hallituksen kohdatessa vastustusta tai tyytymättömyyttä, jotka tuskin puuttuvat mostään ihmisryhmästä.
En usko, että vapaa markkinatalous automaattisesti saa ihmiset ymmärtämään demokratian merkityksen. Taloudelliset vapaudet eivät ole riittävä suoja diktatuuria vastaan, eivät länsimaissakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiina on pyrkinyt jonkinlaiseen ”valistuneeseen puoluediktatuuriin”, jossa kansan vaaleissa ilmaiseman tahdon sijasta asiantuntijoilla on suurin valta. Valistuneen diktatuurin on käytännössä pakko perustua aina markkinataloudelle, koska muutoin se ei olisi valistunutta. Sosialismi talousjärjestelmänä kun ei toimi, vaan sen sisälle muodostuu aina musta pörssi ja vastatalous, jotta ihmiset selviäisivät arjessaan.
Kukaan ei luonnehdi Kiinaa demokraattiseksi maaksi, eivät edes Kiinan vallanpitäjät itse. Siellä ei siis valehdella kansalle järjestelmästä kuten Neuvostoliitossa tehtiin. Siellä ei pidetä feikkivaaleja ja siksi niitä ei valtiotasolla pidetä lainkaan. Paikallistasolla henkilövaaleja nykyään jossain määrin, mutta sitten ne ovatkin aitoja. Neuvostoliitossa oli kaikkien pakko käydä äänestämässä, jotta hallitus voisi juhlallisesti julistaa ”voittaneensa” vaalit 99,99%:n kannatuksella. Kiinassa ei sorruta moiseen typeryyteen.
Kiinan kaltaista järjestelmää voikin verrata Chileen sotilasjuntan aikana, Francon Espanjaan tai Mussolinin Italiaan. Tuo vertaus on sikäli kömpelö, että jo pelkkä väestömäärä aiheuttaa suuria eroavaisuuksia, samoin poliittisen vallan valveutuneisuus ja sen piirissä toimivien henkilöiden runsaus. Mutta jos vertailukohtaa etsii, niin sitten on parempi etsiä sitä mainitsemastani suunnasta kuin aivan toisenlaisesta valtiosta, jota kutsuttiin Neuvostoliitoksi.
Sellaisille valtioille on tyypillistä, että sieltä voi lähteä pois, jos ei meno miellytä. Väestömäärään nähden Kiinasta on saapunut muihin maihin äärimmäisen vähän varsinaisia poliittisia pakolaisia. Länsimaisissa yliopistoissa opiskelee yli viisi miljoonaa kiinalaista opiskelijaa ja lähes kaikilla on tarkoitus palata kotimaahansa valmistumisen jälkeen.
Kiinalla ei ole tarvetta estää kansalaisiaan saamasta oman käden tietoa ulkomaailmasta, vaikka maan sisäinen tiedonvälitys onkin kontrolloitua. Tuota sisäistä sensuuria kiinalaiset osaavat kiertää taitavasti proxien kautta tietokoneillaan ja ulkomaisia kanavia näyttäviä satelliittiantenneja asennetaan kaupunkitalojenkin parvekkeille ilman pelkoa, että niiden katselu johtaisi vankileirille. Muuan Shanghaissa asuva kiinalainen kertoi minulle, että joskus poliisit tulevat katkaisemaan piuhan hänen satelliittiantennistaan ja sitten kun he lähtevät pois, hän asentaa sen takaisin. Sellaista saattoi tapahtua pari kertaa vuodessa.
Tietysti on aina riski, että valistunut diktatuuri muuttuu vähitellen ”ei niin valistuneeksi”, mutta Kiinassa ovat vallassa kouluja käyneet sivistyneet puoluevirkailijat ja puolueen valtava laajuus sekä jäsenmäärä ovat tehokkaita jarruja hidastamaan minkäänlaisen ”Robert Mugabe ilmiön” kehittymistä.
Länsimainen ihminen huomaa Kiinassa asuessaan paljon sellaista, joka ei miellytä. Esimerkiksi juurikin tuo sensuuri ja lainsäädännön ennalta arvaamattomuus sekä nopeatempoisuus, suurelle väestömäärälle tyypillinen organisoimattomuus, vaikeus valittaa viranomaisten päätöksistä, jotka eivät aina ole lakien mukaisia y.m. y.m. Mutta siitä huolimatta kiinalainen todellisuus on jotain muuta kuin suurin osa eurooppalaisista kuvittelee.
Ilmoita asiaton viesti