Äänestäjien vastuu tapauksessa Timo Soini
Timo Soini äänesti vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Uudellamaalla yli 43 000 äänioikeutettua, se oli 8,6% vaalipiirissä äänioikeuden käyttäneistä.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissakin Soinia äänesti lähes 30 000 äänioikeuttua niin ikään Uudenmaan vaalipiirissä.
Siinä välissä järjestettiin tasavallan presidentinvaalit vuonna 2012, jolloin Soini keräsi ensimmäisellä kierroksella ääniä lähes 290 000.
Politiikan toimittajat, kommentaattorit ja tutkijat yrittivät varoitella perussuomalaisten äänestäjiä: Timo Soini on helppoheikki, joka lupaa kaikille jotain, mutta juuri siksi hän kykene pitämään lupauksiaan: hän oli tyhjä taulu, johon jokainen voi kiinnittää haluamiaan merkityksiä, fantasioita.
Mutta Soinia äänestäneet eivät uskoneet, sanoivat näiden politiikan toimittajien, kommentaattoreiden ja tutkijoiden olevan kulttuurimarxilaisia tai mitälie vihreitä, jotka vain ja ainoastaan yrittävät mustamaalata Soinin kaltaista hyvää kristittyä.
Sittemmin Soinin puolustajat ovat kadonneet kuin neula heinäsuopaan.
Tänään on uutisoitu, että jopa tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli tyytymätön Soinin kyvyttömyyteen hoitaa virkatehtäviään.
Yritän siis kysyä:
(a) missä ovat nyt ne kymmenet ja sadat tuhannet suomalaiset, jotka äänestivät aikoinaan perussuomalaisia ja Timo Soinia, miten meni niin kuin omasta mielestä;
(b) mitä tästä kaikesta voimme oppia: jos on tullut kerran huijatuksi, niin mistä tietää, ettei ole sellaista persoonallisuustyyppiä, jota on helppo skoijata seuraavallakin kerralla;
(c) mikä on äänestäjän vastuu?
Jos politiikan toimittajat, kommentaattorit ja tutkijat yrittävät korrektisti vihjata, että poliitikon sanoma tai vaikkapa puolue perustuu perustuu valheelle, ja kuitenkin kansalainen itsepäisesti äänestää tätä, niin onko vika poliitikon vai äänestäjän kun ei itse kykene kriittiseen ajatteluun?
Eikös ennen 2011 vaaleja hoettu aivan kuorossa että: ”Soinia voi äänestää vain uudellamaalla”
Ilmoita asiaton viesti
En nyt sanoisi kuorossa, mutta kyllä sellainen vähän hassu otsikko taisi jossain Hesarissa oli. Se kuuluu sarjaan, jossa yritettiin vihjata poliittisesti korrektisti, että kaikkia Soinin juttuja ei kannata uskoa vaan äänestäjän on syytä harjoittaa poliittista lukutaitoa kun tekee äänestyspäätöksen.
Ei posse uskonut, vaan sai mitä tilasi.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitti myös että ei ole hyviä kuin Soini ja häntä voi äänestää vain uudellamaalla
Ilmoita asiaton viesti
En kyl tuollaista tulkintaa ole mistään aikaisemmin bongannut.
Ilmoita asiaton viesti
Vaalilupaukset, niihin uppoaa joka vaaleissa suuri osa äänestäjistä.
Sama sävel toistuu joka kerta.
Jos seuraavissa vaaleissa persut lupaavat, että maahanmuuttoa vähennetään ja humanitäärinen maahanmuutto loppuu, niin silloin he saavat paljon ääniä.
Se ei kuitenkaan tapahdu, sillä yksi puolue ei saa juurikaan tavoitteitaan läpi, ja niin ne lupaukset sitten ”petetään”
Soini oli leppoisa, huumorimies, ja erilainen kuin muut poliitikot, ratsasti työväen asialla, ja maahanmuuttovastaisuudella, mutta sitten kun se hallituspaikka saatiin, totuus paljastui.
Sama homaa on kaikilla, jotka lupaavat liikaa, mutta toinen vaihtoehto on sitten pitää lupaukset ja pysyä oppositiossa, siellä vaan ei sitten saa yhtään mitään aikaiseksi, hallituksessa sentään jotain.
Äänestäjä on aasi, joka uskoo vaalinaluspuheisiin.
Ilmoita asiaton viesti
On ihan hyvä et poliitikot antavat fantastisiakin vaalilupauksia.
Toisaalta äänestäjän pitäisi ymmärtää, että näistä lupauksista toteutuu vain murto-osa, jos sekään varsinkin jos lupaukset ovat keskenään ristiriitaisia.
Niin ikään jotkut lupaukset toteutuakseen vaatii taitavia neuvottelijoita, kompromisseja ja useampia vaalikausia toteutuakseen.
Kysymys on siis se, että onko perusuomalaisten äänestäjissä poikkeuksellisen paljon häitijöitä, jotka pettyvät kerta toisensa jälkeen ja silti hakkaavat päätä samaan mäntyyn. Ainakin hommafoorumia lukiessa tähän johtopäätökseen on helppo tulla.
Mutta kait tällaisia äänestäjiä muissakin puolueissa on?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ihmettelin, kuka äänestää Timo Soinia. En enää ihmettele kun näen, että jotkut ovat äänestäneet Emma Kari ja Maria Ohisaloa. Ihmisillä on tiedostamaton elin, joka on herkkä humbuukimaakareiden puheille ja tempuille. Toiset enemmän toiset vähemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Ero on kuitenkin se, että Emma Karin ja Maria Ohisalon äänestäjät noin pääsääntöisesti ovat olleet tyytyväisiä siihen, mitä ovat saaneet äänestettyä kyseisiä henkilöitä, heidän ei tarvitse piilotella.
Sen sijaan Soinin Timpan äänestäjät ovat olleet – käsittääkseni, ainakin noin yleensä – varsin tyytymättömiä. Itse asiassa Soinin äänestäjät ovat niin häpeissään, että saa nähdä myöntääkö tässäkään ketjussa kukaan häntä äänestäneen.
Ilmoita asiaton viesti
Jaa, miksi äänestäjät valitsivat suurella äänimäärällä Teuvo Hakkaraisen Suomen EU-edustajaksi ja sitä ennen kansanedustajaksi.. Teuvon teot eivät ole kannatuksen arvoisia, mutta silti hän on monen mieleen. En ymmärrä, miksi.
Ilmoita asiaton viesti
No onhan Hakkarainen antanut viihdettä koko rahan edestä – kuten sanonta kuuluu – ja ollut äänestämässä taksilain puolesta, samoin kuin vaikkapa Kymenlaakson älykkäin kansanedustaja Jani Mäkelä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomela ei äänestänyt taksilain puolesta, kun ei ollut edes eduskunnassa. Taksilakihan yhdisti perussuomalaisia ja vihreitä ja erotti nämä vasemmistosta, joka taasen oli yksinomaan sitä vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Monet ihmiset ovat totaalisen pettyneitä perinteisempiin puolueisiin – ja vika suurelta osin onkin perinteisistä puolueissa eli katsokoot peiliin mikäli eivät pärjää edes Hakkaraiselle. Miettikööt tarkemmin kuinka huonoja voivat olla ihmisten silmissä, kun noinkin käy.
Ilmoita asiaton viesti
Tällaiset väitteet perustuvat siihen, ettei ihmisten silmissä ole mitään vikaa.
Ilmoita asiaton viesti
Miten Hakkaraiselle voi pärjätä kukaan? Vaikea uskoa että Hakkaraista arvostavat äänestäjät korvaansa lotkauttaisivat millekään poliittiselle toimenpideohjelmalle. No ehkä pärjäisi, jos leipoisi neekeriukkoja torin kulmalla turpaan.
Ilmoita asiaton viesti
Huvittaa, että Soinista on nyt tehty konna ja sylkykuppi niin persujen kuin näköjään muutamien muidenkin silmissä. Jytkyjen aikaan hän oli persuille samanlainen sankari kuin Mestari Halla-aho on nyt.
Katoavaista on poliitikon kunnia. Sen saa ehkä Mestarikin vielä kokea, jos tekee kompromisseja hallitukseen päästäkseen.
Tuo itärajan pakolaisongelma hoidettiin Suomen puolelta typerästi Putinia pokkuroiden, parempi olisi vain ollut sulkea raja. Arvostin enemmän Soinia ulkoministerinä kuin Niinistöä presidenttinä.
Ilmoita asiaton viesti
Meinaatko vakavissasi, että Putinilta loppuisi pokka ensin tuijotuskisassa?
Ilmoita asiaton viesti
Ei itärajan sulkeminen tilapäisesti, kunnes tilanne olisi rauhoittunut, olisi vaatinut mitään tuijotuskisaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tarkoitat rauhoittumisella? Tahallaanhan nuo päästettiin Venäjän puolelta läpi ilman viisumia. Kyllä siellä oli annettu rajavartijoille ohjeistus…
Ilmoita asiaton viesti
Ilman muuta oli annettu ohjeistus. Mutta eivät he olisi Suomen puolelle päässeet, jos ei olisi päästetty. Jos en ole ihan väärässä, niin Norja sulki Venäjän puoleisen rajansa silloin vastaavassa tilanteessa. Tulijoiden virta loppui siihen paikkaan. Kun Venäjä huomasi, ettei heidän provokaatiollaan ollut toivottua tulosta, niin lopettivat päästämästä ihmisiä rajalle ja tilanne ”rauhoittui”.
Koko tapahtumasarjahan oli Putinin hallinnolta provokaatio niin Norjaa kuin Suomea kohtaan. Norjalaisten ei tarvinnut nöyristellä venäläisiä sen lopettaakseen, suomalaisten näköjään suomettumisen hengessä täytyi.
Ilmoita asiaton viesti
Ei siinä mitään suomettumista ollut. Suomi ei halunnut kiusata kansalaisiaan ja yrityksiään. Siististi hoidettu diplomatialla. Ei pidä provosoitua, vaikka provosoideen.
Ilmoita asiaton viesti
Niinistö muistaakseni sopi Putinin kanssa, että vain Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaiset saavat tietyn siirtymäajan aikana tulla rajan yli, eivät esim. EU-kansalaiset, suomalaisia kai lukuunottamatta. En tiedä, mitä mieltä EU:ssa tuollaisesta päätöksestä oltiin, luultavasti säälittiin Niinistöä. Voihan tuotakin diplomatian riemuvoittona pitää, minusta se oli hölmöyttä, kun olisimme voineet toimia Norjan tavoin.
Voin hyvin kuvitella, millaisena pellenä Niinistöä Kremlin käytävillä pidetään. On tuollekin tapaukselle siellä varmaan naureskeltu.
Niin, lisäyksenä vielä, että tuo episodi on erinomainen muistuma juuri Kekkosen, suomettumisen ajasta! Silloinkin Kreml kehitti aina jonkun kriisin, jota Kekkosen piti sitten henkilökohtaisesti lähteä selvittämään. Mikään ei näytä muuttuneen 😀
Ilmoita asiaton viesti
Tarjosihan Venäjä myös sopimusta, jossa rajanyliykset olisi sallittu EU:n ja IVY:n kansalaisille. Suomi valitsi tiukemman rajauksen.
Ilmoita asiaton viesti
Blogin kysymyksen asettelussa olemme populistisen ideologia ytimessä. Populistiset puolueet miettivät mitä kansa haluaa kuulla ja lupaavat sen vaikka tietävät, että lupausten toteuttaminen on lähes mahdotonta. Lupauksilla saa kuitenkin paljon ääniä, sillä monet äänestäjät ovat älyllisesti laiskoja, koska jos haluaa arvioida lupausten realismia, on käytettävä päätään tai jopa perehtyä asiaan. Älyllisesti laiska ei toimi näin vaan poimii taas seuraavissakin vaaleissa miellyttävimmän lupauksen.
Ilmoita asiaton viesti
Soinista varoiteltiin vuosikymmen ja enemmänkin. Hyvä että lopulta edes sentään useimmat tajusivat hänet mm. itsekkääksi kusettajaksi. Kauan siihen menikin.
Ilmoita asiaton viesti
Politiikan pisnismies, toimialana populismi, jonka nousun ja markkinaraon huomasi, tajusi ja toteutti aina pariin jytkyyn ja ministerin salkkuun saakka.
Kehui ja korosti joka käänteessä ITSEÄÄN ja ministerin tehtävän suorittamisen erinomaisuutta ja vaativuutta’
Itsekehun myötä alkoi uskoa erinomaisuuteensa ja ylivertaisuuteensa itsekin ja siihen että homma pysyy PERUSPOMON hanskassa joka käänteessä…kunnes halla-aholaiset tekivät nurkan ja koko pisniksen valtauksen…ja NYT vielä presidentti antoi arvionsa ulkoministerin tehtävässä onnistumisesta!
( ”Uskonsisar” Räsänen sentään halasi, kun selvisti eduskunnan oikeusasiamiehen ”harjauksesta”, koskien abortin ja homoavioliiton vastustamista pitkin ulkomaita-ministerin tehtävän ohella.)
– Saa nähdä tuleeko tekeillä olevasta ”populismikirjasta” bestselleri…ja myyntimenestys…?!
Ilmoita asiaton viesti
Rauno olet oikeassa populismin suhteen.
Vihreät lupaavat että sähköä myllytetään vesivoimalla, vaikka yhtään koskea ei saa valjastaa eikä tekoallasta rakentaa. No ilmaista sähköä saadaan auringosta, ei hätää vaikka aurinko näyttäytyy 3 – 4 kuukauden aikana silloin tällöin. Sittenpä rakennetaa tuulimyllyjä rinta rinnan läpi Suomen.
Kyllä luonto pelastuu ja elintaso kasvaa kun ihmiset suostuvat vain luopumaan yksityisautoilusta, lihasta ja maidosta. Ajavat Keravalta Helsinkiin töihin polkupyörällä ja Taivalkoskelta Kajaaniin sporalla. Mutta tärkeintä on kuunnella Grete Thunbergiä ja seurata hänen polkuaan.
Ilmoita asiaton viesti
Lupaukset ovat vähän eri asia kuin (varsinkin itsestä) annetut kuvaukset.
Nyt on kummallista höttöä ilmassa tyyppiä ”Suomi takaisin” , ”perhearvot”. ” ”oma maa ensin” jne.
Tämän hötön mättäjät sitten toisaalta väittävät, että äänestäjät ovat ”ilmaisseet tahtonsa” ja ”sitä on noudatettava”…
Viimeksi tänään ne, jotka hihkuvat innosta Saksan AfDn vaalivoiton vuoksi.
Sitten tullaankin tosi kovaan tekstiin, kun sitä ”kansan tahtoa” ruvetaan konkretisoimaan.
Ja se on taatusti useimmille ihan muuta kuin mitä he ovat tilanneet.
Ilmoita asiaton viesti
Äänestäjän vastuu lienee suomalaisessa järjestelmässä pudottaa edustaja seuraavalla kerralla. Tästä ei mielellään puhuta mutta näin todella tapahtuukin silloin tällöin. Ja Soiniahan ei tarvitse enää pudottaa. Sama äänestäjän vastuu näkyi esim. sinisten kohtelussa. Heidät pudotettiin.
Voisinpa jopa väittää, että persuäänestäjä tosiaan oppii ympäristöstään ja muuttaa käytöstään tietyissä rajoissa. Epäpersut taas, he ovat kovin sidosteisia yleiseurooppalaiseen ja kauempaakin ohjautuvaan käytösmalliin. Heillä viimeisin uutuus on wake- supersensitiivisyys ja kansanedustajien muiluttaminen lakitupareissuille. Tietysti, tätä esiintyi myös persuedustajilla, mutta hepä eivät olekaan kokemusperäisesti oppivia persuäänestäjiä.
Ilmoita asiaton viesti
Demokratian itsepuolustuksessa kyse on siitä, mihin äänestäjät ovat antaneet valtuudet neljäksi vuodeksi.
Mitä kovempaan oikeistopopulismiin mennään, sitä epämääräisemmillä teemoilla mennään vaaleihin.
”Vaihtoehto Saksalle” on ihan muunlainen vaihtoehdottomuus kuin mitä äänestäjät ovat äänestäneet.
Kun se päästetään hallitusvastuuseen, yllätykset ovat ikävämpiä kuin ikäviä.
Vaikka puolueet avoimesti ihailevat Puolaa ja Unkaria, ihmiset eivät tajua , mitä ihailevat puolueissa.
Että esim Puolassa homo, joka nyt äänestää persuja /AfDn paljonmainostettuja homokellokkaita
saisi potkut opettajanvirasta.
Samoin au-äiti, vaikka äidin ”syntinen” lapsi olisi koulun naimisissa olevan rehtorin alulle saattama.
”Perinteiset perhearvot ”ja ”sukupuolieron kunnioittaminen ” on vain yksi yllätyksiä tarjoava teema.
Samaa seuraa sosiaali-ja kulttuuripolitiikassa.
Mitä kaikkea ehtiikään tuhota neljässä vuodessa .
Ovatko äänestäjät vastuussa tästä?
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006225777.html…
Ilmoita asiaton viesti
En äänestänyt Soinia tai hänen puoluettaan koskaan, mutta jos olisin äänestänyt, en tuntisi itseäni petetyksi. Tai mistä sitä tietää, jotainhan olisin kai odottanut enemmän, jos olisin äänestänyt.
Soinilla on koko joukko ansioita, joiden vuoksi häntä ei ole mitään syytä unohtaa eikä vähätellä.
Soini on väriläiskä. Muistan hänen haastattelunsa 1995 eduskuntavaali-iltana. ”Nyt tulee maalla kylmä. Siellä hallan huuru hiipii nurkissa ja pyrkii sisään ovista.” Sittemmin maisterisjätkän retoriikka on ollut vähemmän dramaattista, mutta väriä, särmää ja huumoria hän on tuonut. Hän on hurmannut, suututtanut ja saanut varmaan aikaan oksennusreaktioitakin, mutta poliittiselle keskustelulle hän on tehnyt hyvää koko poliittisen uransa ajan. Hän on ollut se politiikan unilukkari, ei presidentti Niinistö.
Vaikka Soini on populisti, hän ei ole karttanut kiusallisiakaan puheen aiheita. Hän on ollut valmis ottamaan ryöpyn niskaansa, jos sellainen on tullakseen. Hän on mm. puolustanut katolista uskoaan näkemyksineen, vaikka se ei todellakaan ole keino lisätä kannatusta Suomessa.
Soini perusti puolueen. Hän ei perustanut sitä yksin, mutta on täysin Soinin pitkäjänteisen työn ansiota / syytä, että Perussuomalaiset nousivat ja vakiinnuttivat paikkansa puoluekentässä. Vihreiden jälkeen siihen ei ole kukaan muu pystynyt, vaikka yritystä on ollut.
Soini tarjosi tyytymättömille kanavan. Soini veti mukaan politiikkaan ihmisiä, jotka muuten eivät kuuna päivänä olisi sinne halunneet eivätkä päässeet. Soini sai liikkeelle äänestäjiä, jotka koskaan eivät olleet ennen äänestäneet. Soini toi politiikan monien siitä syrjäytyneiden elämään. Kaikki eivät siitä pidä, mutta onhan se saavutus.
Viime vuodet ovat korostaneet poliittisten puolueiden eriseuraisuutta. Ei kuitenkaan ole kauaa siitä, kun konsensus-Suomessa voivoteltiin vaihtoehdottomuutta ja puolueiden samanlaisuutta. Hallitukset tekivät ympäripyöreää politiikkaa konsensuksen hengessä tuskin huomasi, että kokoonpanoa välillä vaihdettiin. Oppositio heräsi pari kuukautta ennen vaaleja. Poikkeuksena Perussuomalaiset, joka kyseenalaisti. Ei mikään muu puolue esittänyt kritiikkiä esimerkiksi Euroopan Unionia, talouspolitiikkaa, Kreikka-pakettia ”postmodernia tekotaidetta” tai maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Soini toi politiikan politiikkaan. Se pakotti muut terhakoitumaan ja kirkastamaan sanomaansa.
Soinia ja hänen puoluettaan syytettiin rasismin kanssa flirttailusta, mutta toisaalta Perussuomalaiset antoi mahdollisuuden kanavoida mielipiteet suoran toiminnan sijaan poliittiseksi toiminnaksi. Emme koskaan saa tietää, montako nyrkin iskua jäi antamatta ja polttopulloa heittämättä siksi, että pahan olon purkamiseen annettiin laillinen tapa. Uskon, että ainakin muutama. Soini salli puhetta, jota ei olisi sallittu muissa puolueissa, mutta kyllä hän myös suitsi menoa. Monet syyttivät, ettei hän ”harjannut” tarpeeksi, mutta toisaalta halla-aholaisten palatsivallankumous osoitti, että harjaa tuli käytettyä ehkä liikaakin.
Kun Soini jäi sivuun puheenjohtajan paikalta, hänen olisi helpointa ja taloudellisesti kannattavinta ollut jäädä rivikansanedustajaksi vaalikauden loppuun, pyrkiä ehkä europarlamenttiin ja siitä pikkuhiljaa ulkoministeriön palvelukseen, kuka ties suurlähettilääksi. Ilman sitäkin hänellä olisi ollut hyvä eläke ja asema melkein valtiomiehenä. Ehkä jonain päivänä olisi muistettu mitalilla ja puolueen kunniapuheenjohtajuudella. Nyt ei luvassa ole kuin se eläke.
Kokoomus ja Keskusta eivät suostuneet Halla-ahon kanssa hallitukseen, joten vanha sotaratsu nousi vielä hevosen selkään. Jotkut puhuvat hillotolpasta, itse näen asian uhrautumisena. Hallituskausi vietiin loppuun, työttömyys aleni, valtion velkaantuminen taittui, mutta hinta oli kova. Soini ja soinilaiset joutuivat silmittömän verbaalisen väkivallan kohteeksi. Väkivallan, joka yhä jatkuu. Toivottavasti jonain päivänä vähän useampi oppii antamaan arvoa sille, että aina ei valita helpointa reittiä, vaan se reitti, joka nähdään oikeaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa että joku viitsii kirjoittaa Soinista asiallisesti. Eilen ilmestyneessä Uimosen kirjassa Soini sanoo mielenkiintoisesti vuoden 2017 puoluekokouksesta:
– Pidän yhä kiinni siitä, että se oli kaappaus. Fanaatikot tulivat puoluekokoukseen vanhanaikaisen organisoidun toiminnan tuloksena. Suomen Sisu -porukka oli selvästi operaation takana. Jussi Halla-ahon kanssa olisi vielä ollut mahdollista jatkaa, mutta Huhtasaari ja Hakkarainen olivat liikaa. Aloite puolueesta eroamisesta ei ollut peräisin minulta. Olin perustanut puolueen, joten en voinut lähteä sitä hajottamaan. Sanoin vain, että jos muut lähtevät perustamaan uuden eduskuntaryhmän, tulen perässä, Soini kertoi eilen ilmestyneen Uimosen kirjan kirjoittajalle toukokuussa 2019.
Ilmoita asiaton viesti
Soinin tukijat tukevat mitä tahansa muuta pahaa ihan senkin takia että äärioikeistopopulismi johon he ovat kotiutuneet
rohkaisee irrationaalista käytöstä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen Teppo Raininkon kanssa pitkälti samaa mieltä. Soinin PS kanavoi monien tunteman turhautumisen populistiseen, mutta kuitenkin suhteellisen maltilliseen liikkeeseen, jossa oli vielä paljon vanhaa SMP:n henkeä mukana. Tilanne muuttui täysin, kun Halla-ahon porukka kaappasi vallan ja miehitti koko johdon omillaan, kuten Huhtasaaren ja Hakkaraisen tapaisilla hörhöillä. Maltillista jäi puolueeseen vain Arja Juvonen.
Huvittavaa tai oikeastaan kuvottavaa, että näille nykypersuille entinen suorastaan jumaloitu johtaja on nyt pelsepuupista seuraava. Käykö Halla-aholle vielä joskus samoin?
Ilmoita asiaton viesti
Suomen onni näyttää olevan siinä, että kun äärioikeistolaisia pyrähdyksiä ja poliittisia äänenpainoja nousee ja niistä jossain määrin innostutaan,
tosipaikan edessä ja kun pintaa kunnolla raavitaan, vain aniharva pölvästi paljastuu oikeaksi äärioikeistolaiseksi.
Suomessa on vaikeata olla äärioikeistolainen siitä syystä,
että kansana olemme luoneet niin hyvät olemisen muodot, että äärioikeistolaisuudelta puuttuu sivistymätön ja tyhmä populaatio, jota kuohuttaa.
Ei Perussuomalaisetkaan ole pintaa syvemmältä äärioikeisolaisia – muutamaa lukuunottamatta.
Hyvä näin
Ilmoita asiaton viesti