Älä kysy mitä voit tehdä puolestasi, vaan kysy, mitä valtio voi tehdä puolestasi

Yleisradio julkaisi aamulla kyselytutkimuksesta uutisen, jonka mukaan yli puolet suomalaisista haluaisi valtiovallan hidastavan kaupungistumista.

Eniten tätä mieltä olivat perussuomalaiset ja naiset, vähiten kokoomuslaiset ja miehet.

Kyselytutkimus on jatkoa tutkimuksille, joiden mukaan suomalaisten mielestä koko maa on pidettävä asuttuna.

Tällaiset kyselyt ovat siitä mielenkiintoisia, että ihmiset omassa elämässään käyttäytyvät kutakuinkin päinvastoin kuin he vastaavat kyselyihin.

Tätä ilmiötä voisi lähteä haastamaan problematisoimalla tutkimusmetodia: ainakin laadullisen tutkimuksen peruskurssilla opetetaan ihmisten vastaavan usein siten, kun he kuvittelevat heidän sosiaalisessa asemassaan olevan kuuluvan vastata.

Näin laadullisella tutkimuksella on mahdollisuuksia kartoittaa yhteiskunnassa vallitsevia diskursseja, mutta samalla on ymmärrettävä ne eivät aina kerro sitä, miten ihmiset oikeasti toimivat.

Maaseutuelämän nostalgisoinnin lisäksi esimerkkeinä tällaisista ”poliittisesti korrekteista” vastauksista on vaikkapa sukupuolten tasa-arvo tai rasismi.

Kukapa tasa-arvoa tunnustaisi vastustavansa ja rotuerottelua kannattavansa, mutta käytännössä keskiluokkaiset perheet koulutusshoppaleivat siten, ettei omalla lapsella olisi (liikaa) vääränvärisiä koulukavereita, sukupuolten työnjakokin perheessä ja työpaikalla noudattaa totuttuja kaavoja…

Ymmärtääksemme yhteiskunnan syvempiä virtauksia, tarvitaan siis tutkijalta sensitiivisyyttä.

Esimerkiksi kysyttäessä ristiriidasta miksi ihmiset sitten muuttavat kaupunkeihin, jos heidän mielestään koko Suomi pitäisi pitää asuttuna ja maalla on mukavaa, niin mainitaan työpaikkojen puute.

Tosin työtähän maaseudulla riittää – ainakin, jos kysymme Susanna Koskelta tai Jari Ehnroothilta – , mutta tästäkään ei taida olla kyse, vaan elintasosta ja kulutusmahdollisuuksista.

Ollaan siis valmiita asumaan maalla, jos elintaso ei laske ja autolla pääsee Helsinkiin oopperaan viidessä minuutissa jne. Tai ainakin halutaan, että joku muu asuu haja-asutusalueella ja käyttää sen lähellä olevan, mutta kalliin kyläkaupan palveluita, vaikka itse tehdään viikottain ostosmatka hypermarketitin halvempien hintojen perässä.

Harvempi on valmis tekemään kuin Lassi Nordrlund, elämään kokonaan tai puoliksi omavaraistaloudessa käyttäen pääasiallisena ravintonaan kuivattuja kaskinauriita. Nordlungin elintasolla työmarkkinatuelle ei ainoastaan tule toimeen vaan sillä rikastuu.

Huomionarvoista on myös se, että suomalaisessa keskustelussa on ihan ok., puoluekentän laidalta toiselle (no, ehkä kokoomusta lukuun ottamatta) huutaa valtiota apuun kuin kääntäen ylösalaisin John F. Kennedyn lauseen: Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teille – kysykää, mitä te voitte tehdä maallenne.

Paradoksaalisesti näinä yksilöllistymisen aikakautena ihmiset eivät ajattele maaseudun tyhjentymisessä olevan ihmisten valinnoista.

Se on samaanaikaan ristiriitaista että helpottavaa, jos ihmiset uskovat politiikalla olevan mahdollisuuksia vaikuttaa kaupungistumisen kaltaiseen globaaliin megatrendiin.

Niin ikään olisi hienoa jos ja kun ihmiset oikeasti olisivat valmiita maksamaan enemmän veroja sekä laskemaan elintasoa monta luokkaa maaseudun asuttuna pitämiseksi.

Pahoin pelkään, että tällainen on kuitenkin toiveajattelua.

JiriNieminen
Tampere

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu