Pirkka-Pekan anteeksipyyntö, perussuomalaiset uhriutujat ja nietzscheläinen orjamoraali

Vihreiden kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius on pyytänyt tiedotteessaan anteeksi 1980- ja 1990-luvulla televisioon tekemiään sketsejä, joissa hän hassutteli saamelaisiin liittyvillä stereotypioilla. Sittemmin hän on vihjannut, että olisi valmis esittämään samanlaisen anteeksipyynnön myös koskien Suomen romaneita, joiden kustannuksella hän on niin ikään hassutellut.

Keskustelusta päätellen perussuomalaisten kannattajat ja kaikenmaailman hommafoorumilaiset ovat pahoittaneet mielensä Pirkka-Pekka Peteliuksen anteeksi pyynnöstä, mikä herättää kysymyksiä:

(a) Jos Pirkka-Pekka Petelius haluaa pyytää joltain tai joiltakin anteeksi, niin mitä se muille kuulu;

(b) eikö Pirkka-Pekka Petetlius olisi siis saanut pyytää anteeksi, tai siis miten on Pirkka-Pekka Peteliuksen sananvapaus, vai onko lupaa sanan käyttöön haettava nykyään Suomessa hommafoorumilta tai perussuomalaisten puoluetoimistolta;

(c) vai ovatko kristillissosiaaliset perussuomalaiset unohtaneet sen, mistä idea anteeksipyynnöstä polveutuu suomalaiskansalliseen kulttuuriin?

Viimeksi mainitulla viittaan tietenkin Friedrich Nietzscheen teokseen Moraalin alkuperästä, jossa tämä saksalaisuutta vihannut filosofi esitti anteeksipyytämisen ja synnintunnossa rypemisen olevan olemuksellista juutalaiskristilliselle orjamoraalille: Kristinuskon ydin on jatkuvassa katumuksen tekemisessä ja oman olemassaolonsa anteeksipyytämisessä. Katolisilla on rippi-instituutti, protestanttien jumalanpalveluksen kaavaan kuuluu synnintunnustus (jossa ei pyydetä anteeksi tekoja vain Jumalalta vaan myös lähimmäisiltä), mikä on siis edellytys ehtoolliselle pääsemiselle.

Juutalaiskristilliselle orjamoraalille vastakkainen on antiikin herramoraali, jolle anteeksipyytäminen ja -antaminen oli vierasta. Siinä identiteetti ei rakennus toiselle vaan itselle yksinäisyydessään.

Mielestäni tämä kaikki selittää myös päivänmittaan nähdyt perussuomalaisten ja hommafoorumilaisten mielensäpahoittamiset ja uhriutumiset, kun Pirkka-Petelius osasi pyytää anteeksi aikaisempia tekojaan – vieläpä aidosti ja oma-aloitteisesti.

Pirkka-Pekka Peteliuksen esimerkki sai siten myös perussuomalaisten kannattajat synnintuntoon, mutta kieltäessään orjamoraalin – ja kyvyttöminä saavuttamaan herramoraalia; jos he noudattaisivat herramoraalia, ei heitä Pirkka-Pekka Peteliuksen tekemiset hetkauttaisi – he uppoavat entistä syvemmälle itseinhoon, mikä purkautuu sensuurin ja hiljentämisen vaatimuksina.

JiriNieminen

Kirjoittaja on 40-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologisesti suuntautunut politiikan tutkija ja yhteiskunnallinen aktiivi, joka liioittelee, härnää, väärinymmärtää ja pahoittaa mielensä Uuden Suomen blogipalvelun parhaimpia perinteitä noudattaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu