Miksi kuolleisuus lähti jyrkkään nousuun syksyllä 2021?

26.1.2023 Tilastokeskus julkaisi uutisen: Kuolleisuuden nousu poikkeuksellista – elinajanodote laskee vuonna 2022 eniten 60 vuoteen. Uutisessa todetaan, että viime vuonna kuoli enemmän suomalaisia kuin koskaan vuoden 1944 jälkeen. Lisäksi elinajanodote laski jo toista vuotta peräkkäin, mitä ei ole tapahtunut kertaakaan aikaisemmin vuoden 1950 jälkeen.

Tässä kuitenkin ehkä mielenkiintoisin kohta: ”Elinajanodotteen perusteella kuolleisuus lähti Suomessa nousuun syksyllä 2021.” Mitä ihmettä siis tapahtui syksyllä 2021, että juuri silloin kuolleisuus lähti ennenäkemättömään nousuun?

Kerrataanpa 2021 syyskuun uutisia:

4.9.2021 THL:n Mika Salminen julisti, että että pandemian loppusuora häämöttää. Tosin Salminen nyt tapasi julistaa sitä muutenkin aina muutaman kuukauden välein julkisuudessa lannistumatta siitä, että ennuste ei pitänyt kertaakaan paikkaansa. Kertaakaan toimittajat eivät myöskään kysyneet epämukavia kysymyksiä, kuten miksi häntä pitäisi häntä pitäisi uskoa tällä kertaa, kun mikään aiemmistakaan ennusteista ei toteutunut? Ikävä kyllä poliitikot yleensä uskoivat Salmista ja suojatoimia purettiin ennenaikaisesti, minkä vuoksi epidemia levisi nopeammin ja tuhansia kuoli ja sairastui.

Niin kävi tälläkin kertaa. Vain pari päivää myöhemmin eli 6.9 hallitus julkaisikin uuden koronastrategian, jonka mukaan yhteiskuntaa avataan. Käytännössä se tarkoitti suojatoimista luopumista.

Samana päivänä MTV:n päätoimittaja Ilkka Ahtiainen julisti, että koronan uhka väistyy ja MTV ”normalisoi” koronauutisointiaan ja lakkasi mm. uutisoimasta päivittäisiä tartuntalukuja. Myös Helsingin Sanomat ilmoitti siirtävänsä ”koronauutisoinnin painopisteen pois tartuntamääristä kohti elämää koronan kanssa”. Siinä myös toimituspäällikkö Esa Mäkinen heitti surullisenkuuluisan ”Korona loppuu siinä vaiheessa, kun kukin meistä itse päättää lakata pelkäämästä”-kommenttinsa. 11.9. Esa Mäkinen kävi vielä Ylen haastattelussa kertomassa, kuinka ”median pitää rohkaista ihmisiä pois koronapelosta”.

24.9. itse pääministeri Sanna Marin tuli julkisuuteen kertomaan, kuinka ”korona on pian selätetty” ja että ”nyt on oikea aika jokaisen suomalaisen elää normaalia elämää”. ”Nyt saa mennä, kokea ja tehdä”. Hän vielä erikseen kannusti liikkeelle ”myös niitä, jotka pitkän kurimuksen jälkeen eivät vielä oikein ole uskaltautuneet rokotteista huolimatta”. Eli juuri heitä, jotka olivat tähän saakka toimineet vastuullisesti ja varovaisesti suojatakseen itseään ja lähimmäisiään, itse pääministeri kehotti arvovallallaan luopumaan varoavaisuudestaan. Pääministeri painotti, että suojatoimia puretaan jo ennen 80 % rokotekattavuuden saavuttamista, vastoin STM:n kantaa. Pääministeri kertoi myös odottavansa kovasti THL:ltä uutta maskisuositusta (eli käytännössä maskisuosituksen poistamista).

Yhteenveto: 2021 syksyllä Suomi muutti koronastrategiaansa niin, että käytännössä kaikista suojatoimista luovuttiin. Samalla THL:n asiantuntijat, median edustajat ja itse pääministeri julistivat, että vaara on ohi: on aika luopua varovaisuudesta ja palata normaaliin elämään. Kun hallitus luopui suojatoimista ja kansalaiset varovaisuudesta uskoessaan vaaran olevan ohi, tartunnat lähtivät leviämään kulovalkean tavoin.

Seuraukset näkyivät pian: sairastumiset ja kuolemat lähtivät nopeaan nousuun vuoden 2021 lopulla ja vuodesta 2022 tulikin sitten ylivoimasesti pandemian synkin vuosi. THL:n arvion mukaan 2022 koronaan kuoli lähes 5000 suomalaista, minkä lisäksi yli 2000 kuolemassa korona oli myötävaikuttavana tekijänä.

Näin suuri kuolleisuus oli poikkeuksellista EU-maissa. Suomessa koronakuolemia on ollut viimeisen vuoden aikana asukaslukuun suhteutettuna kaksinkertainen määrä verrattuna EU-maiden keskiarvoon. Esimerkiksi marraskuussa Suomessa oli EU-maiden toiseksi korkein ylikuolleisuus. Epidemian alkuaikoina moni poliitikko kehuskeli, kuinka Suomessa onnistuttiin pitämään korona hallinnassa paremmin kuin useimmissa muissa EU-maissa, vaan ei kehuskele enää.

Kuinkahan moni näista tuhansista kuolleista oli heitä, jotka olivat pandemian alkuajan toimineet vastuullisesti ja varoen, mutta uskoivat pääministeriä, kun tämä sanoi, että varovaisuudesta voi jo luopua ja sen seurauksena saivat tartunnan, joka osoittautui kohtalokkaaksi? Tai eivät itse päätyneet kuolintilastoon, mutta tartuttivat edelleen jonkin läheisensä, jolla ei käynyt yhtä hyvä onni?

Sairastumisten ja kuolemien lisäksi myös terveydenhoito ajautui kriisiin, osin koronapotilaiden aiheuttaman kuorman vuoksi, osin henkilökunnan oman sairastelun vuoksi.

Iso kysymys on, miksi suojatoimet purettiin niin aikaisin ja miksi kansalaisia ohjeistettiin luopumaan varovaisuudesta, vaikka epidemia oli vielä täydessä vauhdissa?

On toki totta, että silloin moni (THL mukaan lukien) uskoi, että rokotteiden myötä pandemia päättyisi. Miksi ei kuitenkaan maltettu odottaa edes paria kuukautta, että rokotteiden teho olisi nähty käytännössä? Tai miksi suojatoimia ei poistettu varovasti vähän kerrallaan ja tilannetta seuraten niin, että tilanteen pahentuessa niitä voitaisiin taas palauttaa? Eikä niin, että mennään ”all in” ja poistetaan käytännössä kaikki kerralla ja vielä pääministerin laittaa arvovaltansa peliin niin, että suojatoimien palauttaminen olisi sen jälkeen ollut poliittisesti hyvin vaikeaa, koska silloin pääministeri joutuisi myöntämään olleensa väärässä ja osaltaan vastuussa sen seurauksena lisääntyneistä kuolemista ja sairastumisista.

Ja niinhän siinä kävi, että oletus pandemian päättymisestä rokotteiden myötä osoittautui ylioptimistiseksi: Israel oli tuolloin maailman kärkiluokkaa rokotekattavuudessa ja siellä havaittiin jo elokuussa, että vaikka rokotteet toki vähensivät sekä tartuttavuutta että riskiä sairastua vakavasti, ne eivät kuitenkaan yksin riitä pysäyttämään pandemiaa. Myös sosiaali- ja terveysministeri Krista Kiuru varoitti asiasta 21.8.2021: ”Jos nykyinen koronatilanne jatkuu, 80 prosentin rokotuskattavuus tulee suojaamaan ihmisiä kyllä tehohoidon tarpeelta, mutta se ei tule riittämään siihen, että yhteiskunta olisi kaikin puolin auki.”. Jopa THL:n omat mallinnukset varoittivat sairaalahoidon kuormituksen kasvusta, jos suojatoimet puretaan. THL:n johtajat jättivät kuitenkin omat mallinnuksensa huomioimatta.

Kiuru ja STM vastustivat suojatoimien purkamista, mutta valitettavasti joutuivat pääministerin ja muiden ministereiden jyräämäksi. (”Useat hallituksen ministerit ovat olleet kulisseissa tuskastuneita Kiurun ja STM:n hitauteen Suomen avaamisessa. Marinin kerrotaan joutuneen laittamaan Kiurua kovastikin kulisseissa järjestykseen.”)

Hallitus jätti siis varoitukset ja varovaisuusperiaatteen ylipäätään huomiotta ja poisti suojatoimet nopeassa tahdissa. Sen lisäksi kansalaisille vakuutettiin pandemian olevan päättymässä ja heitä kannustettiin ”elämään normaalisti” ja luopumaan varovaisuudesta. Seurauksena tuhansia suomalaisia kuoli ja sairastui. Ja kuolee ja sairastuu edelleen niin kauan, kuin suojatoimia ei oteta käyttöön.

Nähtäväksi jää, joutuuko kukaan kantamaan näistä minkäänlaista vastuuta.

Epilogi: Viimeistään lokakuun lopussa oli selvää, että suojatoimista luopuminen oli ollut valtava virhe. Siitä seurasi uusi aalto ja koronapotilaiden määrä lisääntyi sairaaloissa niin paljon, että esimerkiksi sydänleikkauksia jouduttiin siirtämään, koska teho-osastoilla ei ollut tilaa. Suojatoimia ei siitä huolimatta palautettu, koska se olisi ollut liian monelle poliitikolle ja asiantuntijalle valtava arvovaltatappio. Sama koski myös ainakin MTV:tä ja Helsingin Sanomia, jotka olivat niinikään asettaneet arvovaltansa pandemian pikaisen päättymisen taakse, joten niilläkään ei ollut juuri varaa haastaa poliitikkoja tai asiantuntijoita, kun niin ei käynytkään.