Diners Clubin hiljainen loppu
Diners Club -kortit loppuvat Suomesta. Syyksi ilmoitetaan kasvanut korttipalvelujen valvonta ja kilpailu. Huomasin tiedotteen SEB:n toimintaan kuuluneiden korttien nettisivuilla. Päätös lienee julkaistu jo aikaa sitten, kun vuosimaksujen palautusaikakin on jo mennyt, mutta en ollut huomannut aiheesta mitään edes talouslehdissä.
Dinersien kansainvälinen vastaanotettavuus on huventunut viime vuosina. Dinersin kelpaaminen jossain on ollut enemmänkin yllätys.
Diners Finnair Platinum on kuitenkin tarjonnut Finnair Plus -pisteitä kolminkertaisesti. Ja kun kortissa ei ole vuosimaksuakaan, Diners on ollut tässä kohdin hyvä diili.
Dinersin lounget maailmalla ovat toimineet korvikkeena heille, joilla ei ole lentoyhtiöasiakkkuuden perusteella pääsyä erillisiin odotustiloihin. Olen itse käynyt DC -loungessa viimeksi kauan sitten, mutta ilmeisesti osa niistä on ollut ihan ok, osa melko frugaaleja. Jo vuosia Diners-lounge on ollut yleensä add on jossain keräilyloungessa. Vielä 90-luvulla DC piti ihan omaa loungea Frankfurtin kentällä. Siellä oli rauhallista, kun UA:n Red Carpet Clubilla oli hälinää ja tungosta.
Diners oli muinoin Kanadassa liki maan johtava kortti nimellä En route. Mainoksia oli kaikkialla. Sitten ne enroutet hävisivät. Sen jälkeen Diners kävi Kanadassa enää suurissa hotelleissa, ja taisi olla vielä Hudson Bayllä, vaikka lätkiä oli monien liikkeiden ovissa pitkään.
Amerikan puolella Diners oli ainakin pari vuotta hallituksen virallinen kortti. Oli voittanut kilpailutuksen. Suuria, aseman matkustajavirtaan sovellettuja, Dinersin mainoksia oli mm Pentagon Cityn metroasemalla.
Suomessa taksikuskit pitkään napisivat Dinersia vastaan. "Voi eikö teillä ole muuta..? Heidän komissionsa tappaa minut..". Dinersin lätkä oli mm Dinersin silloista Suomen konttoria vastapäätä Sörnäisissä, erään pikkuliikkeen ovessa. Mutta kun yritin korttia käyttää, vastaus oli taksikuskityyppinen. "On meille liian kallis". Ilmeisesti joku jalkautettu provikkahankkija oli pakkomyynnyt lätkän sinne oveen.
Suomen vähittäiskaupat ovat ottaneet Dinerseja vastaan kai parikymmentä vuotta. VR oli ensimmäisiä suuria Dinersin vastaanoton lopettajia Suomessa jo kauan sitten. Mutta ravintolavaunuissa on käynyt sen jälkeenkin.
Korttien määrät ovat kai olleet liikesalaisuuksia, mutta jo vuosia sitten puhuttiin DC-kortteja olleen viitisenkymmentä tuhatta tässä maassa.
Suomessa Dinersin Premium-korttiin liittyi muutaman vuoden SAS:n kultakortti. Siitä oli käytännön iloa. Kun nimittäin asuessani Kanadassa oli usein pakko käyttää Air Canadaa maan sisäisiin lentoihin ja sillä Dinersin kautta saadulla SAS:n kultakortilla (Star Alliance Gold) pääsi Air Canadan odotustiloihin Pearsonilla ja muilla suurilla kentillä. Supperissa ja Soossa ei sellaisia ollut, ainakaan silloini. Mutta muutaman vuoden jälkeen SAS-Gold putosi etujen joukosta.
Ensi viikolla joudun ajamaan yhden Saksan sisäisen pätkän Lufthansalla ja silloin voisi vielä kokeilla Muenchenin Diners-loungea. Finnair Plat DInersilla pitäisi päästä maksutta sisään. Suomen DC:n sivujen mukaan loungepalvelu jatkuisi loppuun saakka. Vaan uskovatko loungeyrittäjät (sellaisiahan ne ovat), että saavat palkkiotilityksensä Suomesta enää. Eli tilanne voikin olla, että "Ah nee.. Eine DC aus Finnland…?? Barzahlung bitte…"
Mielenkiintoista historiaa Diners Clubin korteista. Minulla ei ole juurikaan kokemusta tuolta rintamalta.
On sentään hyvä, että pressikortti on jäljellä. Se säästää jonkin verran journalistien pakollisia menoja.
Ilmoita asiaton viesti
Hankin Diner´s Club -kortin 80-luvulla. Nyt sitä ei minulla enää muutamaan vuoteen ole ollut. Silloin 80-luvulla ei itäblokin maissa juuri kortit kelvanneet, mutta jostain syystä Diner´s Club oli se kortti, joka kävi, jos jokin kävi. Esimerkiksi parhaimmissa hotelleissa y.m.
Kerran maksoin Länsi-Saksan puolella Dinersilla eräässä klubissa ja minulle kerrottiin sitten, että ”hier gibt´s ein kleines Problem…chen.” He halusivat veloittaa minulta 15% lisähintaa komissiosta, jonka joutuvat Dinersille maksamaan. En tiedä pitikö tuo prosenttimäärä paikkansa, mutta se selittäisi kyllä niiden suomalaisten taksikuskien reaktiot.
Japanissa asuessani 90-luvulla käytin Tokiossa pääasiassa Diner´s Clubin korttia ja se kelpasi lähes kaikkialla. Kortin etuna oli, että sen käytöllä ei ollut ylärajaa määrätty. Sillä sai ostaa vaikka Mersun, mutta laskut piti maksaa seuraavan kuun määräpäivänä. Luottolimiittiä ei annettu.
Ilmoita asiaton viesti
DC:llä sai myön monesta automaatista käteistä, joihin ei muut kortit käyneet. Joskus vieraassa paikassa selviäminen on ollut ”yhden kortin varassa”.
Tuo kirjoituksessa mainittu Frankfurtin lounge oli ehkä yksi myönteisimmistä asioista ko. kortin kohdalla. Toinen muistaakseni löytyi Heathrow:sta.
Mielenkiintoista, että DC luovuttaa juuri silloin, kun ”cashless”-buumi on vasta alkamassa. Ehkä heidän businessmalli ei vain pärjännyt kilpailussa.
Ilmoita asiaton viesti