Kun lehtikuolema vei Keski-Suomen ILTALEHDEN Jyväskylässä juuri 50 vuotta sitten

30.12.70 poistui  Keski-Suomen Iltalehti.   Se oli ”kaupunkimaisen elämän” vaihtoehtomedia Jyväskylän maaseutuhenkiselle Keskisuomalaiselle. Mutta Iltalehden poliittinen linja, kokoomuksen äänenkannattajana haittasi levikkiä. Aivan lopussa lehtitalo liittoutui myös Liberaalisen kansanpuolueen suuntaan.

Esimerkiksi  silloisen läänin kehityskysymyksissä ero oli selkeä Keskisuomalaiseen, joka oli virallisestikin tuolloin vielä keskustapuolueen äänenkannattaja, ja nimenmuutoksesta maalaisliitosta keskustaksi oli kulunut vasta muutama vuosi. 

Otin tähän kuvaksi etusivun vuodelta 1964. Siinä oli nostettu esille Keski-Suomen ongelmakunnat. 22 silloisen läänin 31 kunnasta olivat ”alikehittyneitä” riippakiviä muille.  Kaikkien nimet painettiin uutiseen.

”Urbaani” luonne näkyi myös sarjakuvissa. Kun KSML tarjosi paikallisen piirtäjän kuvittamia maalaishenkisiä sutkauksia sarjakuvassa ”Kansan suusta siepattua”, Iltalehdessä oli mm kaiketi amerikkalaisen keskiluokan elämäntapaan sijoitettu ostosarja, joka oli suomeksi käännetty ”Ulla ja hänen perheensä”.

Keski-Suomen Iltalehti oli aito päiväpainos. Rotaatio Kauppakadulla käynnistyi ilmeisesti vasta juuri ennen puolta päivää. Lehdet ehtivät jakeluun keskustassa jo heti iltapäivän alkuun.  

Lehti ilmestyi yhteensä 47 vuotta.  Se oli aloittanut 1923 nimellä Sisä-Suomi, muuttui 1952  Jyväskylän Sanomiksi ja päätti 60-luvun alussa  siirtyä päiväpainokseksi K-S Iltalehtenä.  

Kauppakadun ja Gummeruksenkadun kulma oli aikanaan Jyväskylän mediaydintä.  Iltalehden ”Sanomatalo” oli yliopistolta tullessa oikealla hieman ennen kulmaa, kun taas KSML:n  toimitalo oli risteyksen luoteiskulmassa. Molemmilla oli sekä toimitukset että rotaatiot kiinteistöissään.

Jyväskylän kaksi vasemmistolehteä oli jo ehtinyt kuolla jo 50-luvun puolivälissä. Niistä demarien Työn Voima oli ollut jonkimoinen uutisvälinekin, kansandemokraattien Keski-Suomen Työ selvemmin puoluelehti. 

Päivällä painettavalla jyväskyläläisellä lehdellä oli  tuolloin oikeaa uutismerkitystä: Yleisradion paikallinen uutistoiminta oli vaatimatonta. Pääosan 60-lukua ei ollut alueuutisia lainkaan, vain sunnuntaisin Jyväskylän ja Pihtiputaan ULA-asemilta viideltä  tunnin lähetys, jonka alussa ”Maakunnan kuulumat”.  Vasta 1968 olivat alkaneet alueuutiset arkisin klo 12.20 ja 17.20.  Eli K-S Iltalehdestä sai tuoreita uutisia, joita ei ollut muualla. 

Suomessa ilmestyi 60-luvulla vain kaksi kansallista iltapäivälehteä  eli Ilta-Sanomat ja Nya Pressen, joten Keski-Suomen Iltalehti oli maakunnallisena kokeiluna ainutlaatuinen.   Kakkoslehtinä kituneille kokoomuslehdille, kuten Savolle tai Savonmaalle päiväpainos olisi ollut ehkä mahdollisuus. Turun Uusi Aura taisi olla 60-luvun alussa jo saattovaiheessa.

Toisin kuin nykyiset ”iltapäivälehdet”  K-S Iltalehti oli osoitejakeluna tilattava sanomalehti. Vuositilaus kotiin kannettuna maksoi esimerkiksi 1964 30 markkaa. Hinta olisi nykyrahassa noin 60e eli yllättävän halpa.  Oman jakelun järjestäminen oli kuitenkin lehdelle melkoinen kustannustekijä.  Irtonumeromyynnin osuutta kokonaislevikistä en osaa kommentoida.  

Postijakeluna lehti oli hieman halvempi, koska se saapui vasta seuraavassa päiväkannossa, vuorokauden myöhässä.  Loppuvuosina Iltalehden levikki oli kolmen tuhannen tienoilla. Lehden kuoltua Ilta-Sanomat järjesti alennushintakampanjan Jyväskylän seudulla.

Vuoteen 1968 Iltalehti ilmestyi kuutena päivänä viikossa, mutta vapaiden lauantaiden yleistyttyä lehti muuttui viisipäiväiseksi.

Mainoksessaan ”illanvirkuksi ja päiväntuoreeksi” itseään kuvannut lehti yritti olla myös hieman kevyempi.  Tämä näkyi mm viihde- ja julkkisuutisten näkyvänä sijoitteluna. ”Urbaani legenda” lienee kuitenkin kertomus siitä, että lehti olisi tehnyt aprilliuutisen ”Härkä raiskasi karjakon Viitasaarella”.  Periaatteessa juttu  olisi kai ollut mahdollinen: Viitasaari oli Jyväskylästä etäinen maalaiskunta, ”jossain siellä pohjoisessa”.  Ehkä lähes kuin jokin etäinen siirtomaa-alue Lontoon entisille iltapäivälehdille.

Vuosien 1945-1970 päätoimittaja Kyösti Sorjonen siirtyi lehden kuoltua pakinoitsijaksi Keskisuomalaiseen nimimerkillä Joel.

Kauppakadun ”Sanomatalossa”  aloitti uransa moni kansalliseen tietoisuuteen noussut toimittaja, mm Ylestä myöhemmin tunnetut Pasi Rutanen ja Leo Matis, A-lehtien päätoimittaja ja kustantaja Kirsti Lyytikäinen ja Ylen tv-teatterin Jukka Sipilä.  Jyväskylän Ylen toimittajana uran tehnyt Erkki Tarvainen aloitti lehdessä, samoin sittemmin Kansan Uutisten aluekirjeenvaihtajana tunnettu  Jarkko Mänttäri.  Politiikkaan nousi toimittajista ainakin kokoomuksen edustaja Eeva Särkkä, joka välillä otti vauhtia Aamulehdestä.

Viimeisessä numerossa kokoomuksen kansanedustaja Pentti Sillantaus luonnehti tulevaa vainajaa osuvin sanoin. Sillantaus kirjoitti, että jokaisella lehdellä – niinkuin jokaisella ihmisellä – on oma luonteensa ja oma haltijansa ”niinkuin vanhalla rakennuksella”. ”Tämän lehden haltija oli tuttavallinen, älykäs ja huumorintajuinen”.  Eikö ole kauniisti kirjoitettu?

Lehden lopettamisesta ilmoitettiin syyskuussa 1970. Sittemmin syksyn aikana eduskunta päätti, tai ainakin hallitus ehti esittää, kakkoslehtien mediatuesta.  Päätöksen ei kuitenkaan annettu vaikuttaa Jyväskylässä.  Viimeisessä numerossa lehden toimituskunta kysyi miksi. Ehkä vastaus julkaistiin jossain.