Titaniumin mainos teki avokätisestä Hanna Parviaisesta (k 1938) ”sijoittajan”.

Titaniumin mainos Keskisuomalaisen sivulta kuvattuna 18.5.2020

Titanium -rahaston mainokset nostivat digilehtien etusivuille kauppaneuvos Hanna Parviaisen (1874-1938). Rahasto muistuttaa, kuinka Hanna Parviainen ”sijoitti lasten ja vanhusten hyvinvointiin”.   Hannan sijoitustoiminta oli kuitenkin enemmänkin sellaista avokätistä rahankäyttöä, joka nykyisin tuottoa terveydenhoidosta hakeville olisi kaiketi lähinnä kauhistus.  Mutta siitä alempana.

Säynätsalon saarella toimineen Parviaisen Tehtaat Ov:n omistajana Hanna Parviainen tosiaan käytti poikkeuksellisen paljon rahaa työntekijöiden sosiaalipalveluihin, perusti mm lastentarhan. Hän myös rakennutti kirkon, mitä lienee sitäkin pidettävä yhteisön tukemisena.  Hannan elämäntoveri Wivi Lönn suunnitteli asuntoja työväelle ja virkailijoille.  Hannan veli Walter oli käynnistänyt vanhainkodin rakennuttamisen tehtaassa täysin palvelleille.  Vanhin veli, Espanjan tautiin 1920 menehtynyt, Hugo oli perustanut kansakoulun, joka aluksi toimi tehtaan kustannuksella.

Mainoksen sanonta Hannan ”sijoitustoiminnasta” on kuitenkin hieman harhaanjohtava, koska kyse oli varojen käytöstä yleishyödylliseen toimintaan, jolla ei ollut lopulta muuta lisäarvoa kuin työntekijöiden mahdollisesti parempi tuottavuus.  Kun tehtaalla alkoi mennä huonosti, rahoittajat nostivat epäkohtana esille juuri Hannan  harjoittaman avokätisen sosiaalitoiminnan.

Hanna myös tilasi musiikkia Säynätsalolle hänen ja elämäntoverinsa arkkitehti Wivi Lönnin ystäväpiiriin kuuluneelta Ilmari Hannikaiselta.  Walter Parviainen oli jo aiemmin tilannut Sibeliukselta Andante Festivon, tehtaan 25-vuotisjuhliin 1922.

Avokätisestä sosiaalitoiminnasta huolimatta, mitään  työsuhdeidylliä elämä saarilla ei kuitenkaan ollut: Työväentalo rakennettiin pieneen naapurisaareen, Juurikkaan, mutta sinne yhtiö ei antanut rakentaa pääsaarelta siltaa, vaan asianharrastajat joutuivat menemään salmen yli veneillä.  Silta  saatiin aikaan vasta ”tammikuun kihlauksen” jälkeen sotavuosina, Hannan jo aiemmin poistuttua.

Yleisen laman seurauksena Hanna Parviaisen liiketoiminta joutui vaikeuksiin, ja pankit ottivat tehtaan haltuunsa 1936 ja Hanna Parviainen poistui.

Vaihtoehtona oli koko tehtaan alasajo. Saarella käynyt Suomen Pankin Risto Ryti oli kuitenkin todennut selvitysmieheksi palkatulle Hilmer Brommelsille, ettei  ”tällaista yhteisöä voi hävittää”.  Niinpä Brommels palkattiin toimitusjohtajaksi ja nosti saaren teollisuuden ja yhteisön ripeästi kukoistukseen, toki antoi potkut suurelle osalle Hannan keskijohtoa.  Brommels kuvasi olosuhteita 1936 saarella tunkioksi.

Brommels ymmärsi ”ancien regimen” pr-arvon ja mm Ilmari Hannikainen kutsuttiin takaisin saarelle ja hän sävelsi lisää musiikkia.  Brommelsin kulttuuriharrasteissa saarilla oli Hannan asennetta.

Sotien jälkeen pankit möivät Parviaisen Tehtaitten osakkeet Enso-Gutzeitille. Nykyisin saarella on jäljellä vain vaneritehdas. Enson vetäydyttyä levyteollisuudesta vanerin osti 1992 Schaumann, eli nykyisin tehdasta operoi UPM. Brommels ei jäänyt paikallisjohtajaksi, vaan poistui 1951. Hänen lähtönsä oli Säynätsalolle suuri menetys.

Brommels oli arkkitehtuurin tuntija ja vaikutti siihen, että Säynätsalon Kunnantaloa valittiin suunnittelemaan Alvar Aalto.  Ensolla vielä palveluksessa olleet  yli-insinöörit jatkoivat kulttuuriharrasteita. Niinpä Ilmari Hannikainen viihtyi saarella, Enson piikkiin, useana kesänä, vaikka hänellä oli omakin loma-asunto Tehillä. Ja Hannikaisen hautajaisiin Helsingissä 1955 saaren kuorot matkustivat, yhtiön kustannuksella, esittämään Hannikaisen Säynätsalo-ohjelmistoa.

Toisin kuin Hanna  sosiaalitoimintaansa, hänen veljensa Walter Parviainen (1869-1925) todella sijoitti terveydenhuoltoon tuottomielessä. Yhdessä Oscar Boijen kanssa Walter perusti Helsinkiin naistentautien ja synnytystoiminnan sairaalan, joka tunnettiin Boijen sairaalana. Se toimi pitkään Fredan ja Bulevardin kulmassa. Paikalla, ainakin perustaltaan samassa kiinteistössä, on nykyisin yksityinen Helsinki Hospital.

Vuosikymmenien kuluttua Hanna Parviaisesta ja Wivi Lönnistä tuli tasa-arvokehityksen historiallisia merkkihenkilöitä. 90-luvulla Jyväskylän Huoneteatterissa meni näytelmä Hannasta ja Yleisradion radioateljeen ohjelmassa kuultiin Wivin 60-luvulla tallennettu haastattelu, jossa hän mm arvosteli Hannan äitiä ymmärtämättömyydestä, kuitenkaan tarkemmin taustoittamatta.

Hannan rahoittaman Säynätsalon kirkon pihalla on Sonja Vectomovin veistämä Hannan pienoispatsas. Sen kustansi jyväskyläläinen Kauko Sorjosen Säätiö 2013.  Kaksoiskappale sijoitettiinn Wivi Lönnin  entisen talon pihaan Jyväskylässä, jossa jo ennestään oli Vectomovin 2010 veistämä Lönnin patsas.

Hannan rahoituskohteisiin oli kuulunut myös NNKY:n talo Helsingissä, nykyinen hotelli Helga. Ehtona oli kuitenkin, että Wivin suunnittelemaan taloon tuli heille yhteinen asunto yläkertaan.  Siellä Hanna vietti viimeiset kolme vuottaan.

 

 

 

 

 

 

jniinisto

Kirjoitan palkkatyökseni uutisia Suomesta maailmalle. Tälle sivulle huvikseni ja harvakseltaan jotain muuta, eikä näillä jutuilla ole yhteyttä palkkatyön kanssa. Koko pitkä työura on mennyt Suomesta ulkomaille suunnatussa (tai Suomea maailmalla käsittelevässä) uutistoiminnassa. Blogin otsikko viittaa elämän vakipaikkoihin: Säynätsaloon, Torontoon ja Länsi-Berliiniin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu