Yle Radio 1 otti etäisyyttä itseensä..

Yle  Radio 1 alkoi  käyttää pelkistettyjä  konekuulutuksia  loppuilloissa ja viikonloppujen aamuissa.  Sunnuntaiaamuna 14.1  kahdeksan uutisten jälkeen koneääni kirkaisi  nyt alkavan Narrin aamulaulun, sitten seurasi tyhjää  ja ohjelmasta jäi alku pois.   Lauantaiaamuna  oli kuuluttaja toivottamassa hyvää huomenta ennen kahdeksan uutisia, sunnuntaina paikalla lyhyt konekuulutus.  Hyvää huomenta oli sunnuntaina ohjelmatietojen mukaan vasta myöhemmin.

Ilmeisesti ratkaisun takana on ajatus, että yleisö seuraa ohjelmia pääasiassa nettitallenteina, kullekin sopivina aikoina, ja lineaarisella radiolla on yhä vähemmän kysyntää, tai ainakin niin visioidaan tapahtuvaksi.  Tietenkin säästyy hieman rahaa,  loppuilta on kallista ja sunnuntaiaamut vielä enemmän.   Yle Radio 1:n tyyppinen kanava menettää kuitenkin paljon identiteetistään, tai epämääräisestä ”minuudestaan”, kun kuuluttajia ei ole.

Konekuulutukset näyttävät myös olevan vakioituja, eivät kuhunkin jaksoon liittyviä.  Tiistai-iltana satuin kuulemaan Sari Valton toiston. Loppukuulutusta ei tullut, olisin ollut kiinnostunut tietämään, kuka oli ohjelman haastateltava.

Hieman Radio 1:n tyyppinen  Yle Radio Vega poisti kuuluttajat kokonaan runsaat kymmenen vuotta sitten. Muutos oli aika raju  ja joululahjana  kanava toikin  vielä  Janne Granbergin päivävuoroon sinä vuonna 24.12. Vegassa kuuluttajien puuttuminen näytetään otettavan huomioon tuotantovaiheessa, jonkinlaisin alku- ja loppukuulutuksin. Joku siellä näyttää hieman huolehtivan kanavan äänikuvan siisteydestä.

Radio 1:n lähetyksen alkamisajassa arkisin, Ylen klassisen yön jälkeen, on palattu vuoteen 1963.  Silloin 2.5  lähetysten alku siirtyi puoli seitsemästä kuuteen, kun Sävelradio tuli ohjelmistoon.

Illassa  siirrytään konekuulutuksiin ilmeisesti jo klo 21:n uutisten jälkeen.  Ne ovat myös viimeiset uutiset Radio 1:ssa.

Suomenkielisillä radiokanavilla  on Ylessä ilmeisesti nykyisin yhteinen audiopäällikkö, ei erillisiä kanavapäälliköitä.  Radio 1:n vastaava tuottaja  Anna Simojoki  oli esillä Kotimaa-lehdessä, painopisteenä sen luonteen mukaan tietenkin hartausohjelmat.

Jutussa Simojoki kertoi, kuinka  radion aamun  eteneminen muistuttaa siitä, milloin on mentävä HSL:n bussiin.  Tänä sunnuntaiaamuna olin itse lähdössä varhaisella junalla ja  olin kuvitellut  havahtuvani  kellon etenemiseen, kun Ylen yöklassinen vaihtuu  ohjelmaradioksi seitsemältä.  Vaan ei vaihtunutkaan.  Onneksi huomasin ajoissa.

Konekuulutukset eivät ole uusi asia. Jo 1980-luvulla Deutsche Wellen saksankielinen radio oli tilanteessa, jossa lähetystoiminta oli pakko automatisoida. Elettiin syvällä ääninauhojen ajassa ja  ratkaisuna oli se, että kunkin ohjelmanauhan loppuun tallennettiin nauhoille sähköinen ohjeistus siitä, mikä äänipöydän kanava ja nauhurin kaukokäynnistys avautuu seuraavaksi,  tallennettua kuulutusta ja sitten seuraavaa ohjelmaa varten.   Järjestely kyllä taisi vaatia enemmän työpanosta kuin  elävät kuuluttajat, mutta kulu olikin kai tekniikan eikä ohjelmapuolen.

Nykytekniikalla  siisti ja mahdollisimman huomaamaton automatisointi on mahdollista. Aidon lähetyspresenssin luominen on varmaankin vaikeaa, mutta  ohjelmatietoja voitaisiin lisätä.  Olen ymmärtänyt, että  Radio 1:n ohjelmistoa  hallinnoi  entisen suunnitteluosaston asemassa  kanavatoimitus.  Mutta siellä  kiinnostus kanavaan taitaa, nyt  toteutuneesta päätellen, olla aika rajallista.