Perussuomalaiset vie politiikan agendaa ja mediaa kuin litran mittaa

Perussuomalaiset vie jälleen politiikan agendaa ja mediaa kuin litran mittaa.

Viime päivinä otsikot ovat täyttyneet perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jani Mäkelän ja pääministeri Petteri Orpon (kok) välisestä kissa-hiiri-leikistä, jossa Mäkelä esittää raflaavia lausuntoja, joita Orpo sitten joutuu selittelemään toimittajille.

Mäkelä on viime aikoina avannut ajatteluaan kertomalla, ettei pidä suomalaisia yritysjohtajia ”yhtään minään”. Viime vuoden rasismikohu oli Mäkelän mielestä ”tyhjänpäiväinen”, ja sen myötä aloitettua hallituksen rasisminvastaista kampanjaa hän kutsuu poseeraamiseksi.

Oman kohunsa aiheutti ulkomaankauppa- ja kehitysministerin Ville Tavion (ps) päätös jättäytyä Ukrainaa tukevan tasa-arvoliittouman ulkopuolelle, koska projektissa edistettiin seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Samoihin aikoihin valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) vertasi paperittomien terveydenhuoltoa kynsihoitoihin ja arveli, että valtion tukemien kynsihoitojen lakkauttaminen saisi samanlaisen vastaanoton kuin terveydenhuollon rajoittaminen paperittomilta.

Arvokysymyksissä kipuilevan hallituksen tuttu kuvio toistui jälleen perjantaina, kun pääministeri Orpo tapasi politiikan toimittajia Kesärannassa. Kaikki viime päivien kohut ladottiin pääministerin naaman eteen ja vastauksena oli kiusallista kiemurtelua.

Orpo jätti kokonaan vastaamatta kysymykseen Purran kynsihoitovertauksesta. Kenties kuvaavin vastaus pääministeriltä saatiin, kun häneltä kysyttiin suhteesta Jani Mäkelään.

”Jani Mäkelä on oma persoonansa, jolla on tärkeä roolinsa toisiksi suurimman hallituspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Hänen sanomisiinsa ja sanavalintoihinsa tietenkin kiinnitän oikein erityisen paljon huomiota. Olen esittänyt toiveen, että hän muistaa tämän, että siinä roolissa sillä on erityisen isoa merkitystä, miten sanojaan valitsee”, Orpo muotoili.

Rajut kommentit paljastavat taitavuuden

Perussuomalaisten kommentteja on helppo haukkua typeriksi, mutta oikeasti ne osoittavat puolueen olevan taitava politiikan puheenaiheiden määrittelijä. Puolueen vaikutuksesta lehdet täyttyvät hallituksen sisäisestä nokittelusta, kohulausunnoista, vastauksista kohuihin ja analyyseihin siitä, millaiset välit poliitikoilla kulissien takana on.

Uutisvirtaan hautautuvat oikeasti merkitykselliset asiat, kuten hyvinvointialueiden katastrofaalinen tilanne, julkisen talouden alijäämän surkea tilanne tai näivettyvän Euroopan synkkä tulevaisuus. Myös keskustelu leikkausten vaikutuksista, olemattomasta talouskasvusta ja keinoista sen edistämiseksi saadaan kätevästi lakaistua maton alle, kun isketään pöytään roisi kommentti kameleista ja lentävistä matoista.

Mediallakin on peiliin katsomista, mutta perussuomalaisissa tiedetään varmasti, että raflaava kohulausunto on aina mehukkaampi otsikko kuin laahaava ostovoima. Samalla pääsee pullistelemaan omia muskeleitaan kannattajille ja osoittamaan, ettei oikeistopopulistisen protestipuolueen imago ole kadonnut, vaikka ovet valtaeliitin kabinetteihin ovat auenneet.

Tiukimmassa raossa on pääministeri Petteri Orpo, jonka johtama kokoomus on täysin riippuvainen perussuomalaisista. Puhtaan kokoomuslaisen talous- ja työmarkkinapolitiikan toteuttaminen esimerkiksi SDP:n kanssa olisi mahdotonta, joten vaihtoehdoksi jää purra hammasta ja jatkaa selittelyä median edessä.

Joakim Kullas

Kirjoittaja on Uuden Suomen toimittaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu