Todistusvalinta tuhoaa tasa-arvoa

Todistusvalintojen osuus korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa on paisunut enemmän kuin humanististen tieteiden professorien otsasuonet Saska Saarikosken pääkirjoituksesta Helsingin Sanomissa. Vuonna 2016 pelkillä todistusarvosanoilla yliopistoihin otettiin noin 15 prosenttia hakijoista.

Vuonna 2020 akateemisen ihmemaailman ovet aukenivat oikeanlaisilla todistusarvosanoilla keskimäärin yli 50 prosentille hakijoista. Kehitys on noususuuntainen ja esimerkiksi psykologian opinnoissa todistuksella sisään otettavien määrä huitelee 90 prosentin tienoilla. 

Ylioppilaskokeiden arvosanoihin painottuvan valinnan taustalla oli alunperin hellyyttävä kädenojennus toisen asteen opintonsa päättäville nuorille. Opetusministeriö oli huolissaan siitä, että vain yksi kolmesta ylioppilaasta jatkoi suoraan opintoja ylioppilastutkinnon suorittamisen jälkeen. Korkeakouluun hakevien hylkäysprosentti oli kansainvälisestikin hyvin korkea.

Mikä sen ihanampaa, kuin astella suoraan toiselta asteelta unelmiensa opiskelupaikkaan ilman Alepan kassalla vietettyjä välivuosia ja tähtitieteellisten summien maksamista valmennuskurssikroisosten kukkaroihin? Ajatus on niin kaunis, että posket alkavat punoittaa.

Kuten vanha kansanviisaus sanoo, päältä kaunis kakku voi makunsa puolesta tuoda yrjöt suuhun. Juuri näin kävi todistusvalinnalle. Se pilattiin ensikertalaiskiintiöillä, liian suurella painotuksella sekä käsittämättömän korkeilla pisterajoilla. Yliopistosta haaveileva, työhönsä kyllästynyt aikuinen joutuu opiskelemaan lukion matematiikkaa ja äidinkieltä korottaakseen vuosikymmeniä sitten sössittyjä yo-arvosanojaan, mikäli hän on ehtinyt jo korkeakoulututkinnon suorittamaan.

Suurimman osan aloituspaikoista varaaminen todistusvalinnalla sisään otettaville ensikertalaisille luo pitkän matematiikan algebraakin ahdistavamman yhtälön uudelleenkouluttautujille. Korkeat pisterajat karsivat myös motivoituneet ja kyvykkäät, mutta lukiossa keskinkertaisesti pärjänneet nuoret unelma-aloiltaan ja välivuodet saattavat kasaantua ylioppilastodistuksen keskiarvoa korotellessa.

Pisterajojen killuessa huimaavan korkealla ongelmat valuvat koulujärjestelmässä yhä alemmille tasoille. Poikien suoriutuminen koulussa on jo niin heikolla tasolla, että opetusministeriö päätti julkaista vuonna 2019 aiheesta raportin. Ratkaisuksi oppimisongelmiin pohdittiin muun muassa liikapainon ehkäisyä ja tunteista puhumista päiväkoti-ikäisenä.

Raportissa todetaan onneksi myös selkeästi, että tyttöjen yläkoulun päättötodistusten arvosanat ovat kaikissa oppiaineissa poikia paremmat. Pojat suuntaavat tyttöjä useammin ammattikouluun sekä tyytyvät useammin vanhempiaan heikompaan koulutustasoon. Mikäli peruskoulutason ongelmia ei korjata, tulevaisuudessa lasikattoja rikkovat yliopistoon pääsevät miehet. 

Nykyisen mallisena todistusvalintojen painottaminen hyödyttää niitä, joilla on lukion alusta asti kirkas suunnitelma tulevaisuudesta. Niitä, jotka valitsevat oikeat aineet, pänttäävät silmät ristissä ja nauravat päättäjäisjuhlissaan viisi laudaturia taskussaan. Valitettavasti suurin osa 16-19 vuotiaista ei kuulu tähän joukkoon.

Todistusvalintojen osuus on pidettävä maltillisena, ensikertalaiskiintiöitä ei tule enää kasvattaa ja pisterajoja on saatava alaspäin. Haluan tulevaisuudessakin lukea tarinoita ylioppilaskokeensa möhlineistä vailla päämäärää haahuilleista nuorista, jotka potkivat itseään ahterille, lukivat pääsykokeisiin ja istuvat aikuisena korkeimman oikeuden presidenttinä. 

+7
Joakim Kullas
Helsinki

Intohimoinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan seuraaja sekä ulkomaanuutisten suurkuluttaja. Yritän kuunnella kaikkia, mutta ajatella omilla aivoillani. Kirjoituksiani julkaistu mm. Ruotuväessä sekä Rauhanturvaaja-lehdessä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu