Energiasta ja vähän muustakin ….

Jo 1950-luvun lopulla, ollessani pikkupoika, puhuttiin siitä kuinka öljy loppuu, kuinka sitä ei tule riittämään ”ikuisesti”. Sitä kulutettiin niin hirveän paljon ja kulutus näytti ennusteiden mukaan vain kasvavan tulevaisuudessa. Asuntojen lämmittäminen öljyllä oli enemmän tai vähemmän alkanut myös. Halkopinot kerrostalojen ja koulujen pihoilla harvenivat. Eteläisessä Suomessa käytettiin ehkä hiiltä jonkin verran, siitä ei pohjoisessa tiedetty oikeastaan mitään, tai ei lähipiirissäni tiedetty, muuta kuin että hiilellä voi lämmittää niin kuin puillakin.
Sähköä taidettiin tuottaa enimmäkseen vesivoimalla.
Jo pikkupojat pohtivat joskus että mitä tehdään kun ne maagiset 30 vuotta ovat kuluneet ja öljyä ei riitä kaikille ja sen hinta tulee nousemaan koska sitä kysytään enemmän kuin on tarjontaa. Se huolestutti, mutta ei se ollut ajankohtaista silloin, sehän oli niin kaukana edessäpäin.
Vähän samaan tyyliin kun joskus viisivuotiaana kyselin äidiltä että milloin tulee uusi sota. Elimmehän 50-luvun ensimmäisiä vuosia ja me lapsetkin olimme kuulleet puhuttavan sodasta, se oli jotain kauheata. Joiltakin oli joku sukulainen kuollutkin sodassa. Äiti vastasi siihen että ”älä huoli, ei ainakaan kymmeneen vuoteen”.
Kymmenen vuotta oli pikkupojan mielestä melkein enemmän kuin ikuisuus joten ei hätää.

Nyt noista ajoista on kulunut jo 70 vuotta ja öljyä riittää vaikka sitä käytetään moninkertaisesti 50-lukuun verrattuna ja myös suuret määrät mm. muovien valmistukseen, eikä ole tullut sotaakaan, ainakaan tänne meidän nurkille.
Vaikkakin on selvää että öljy tulee loppumaan jossain, ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa. Eikä näistä ”biodieseleistä” ym. ole sen korvaajaksi jo siitäkin syystä että maa tarvitaan ravinnon tuottamiseen. Ja biodieselien tai -bensiinin tuottaminen vaatii paljon energiaa, varsinkin jos ajatellaan että kaikki maailman, kai lähes miljardi autoa kuluttavat sitä joka päivä.

Silloin aikanaan puhuttiin joskus sähköautoista mutta se loppui siihen perässä roikkuvaan sähköjohtoon. Akut olivat niin huonoja ja suuria suhteessa tehoon. Emmehän tienneet että ensimmäiset autot vajaat sata vuotta aikaisemmin olivat sähköisiä. Jos ei huomioida muutamia höyrykäyttöisiä. Emme tienneet että polttomoottori, ns. Ottomoottori syrjäytti sähköautot koska oli löydetty öljyä josta voitiin jalostaa halpaa ja helposti käsiteltävää polttoainetta moottoreihin. Tai oikeastaan tuo polttoaine oli sivutuotetta kun mineraaliöljystä jalostettiin lamppu- ja voiteluöljyjä.

Sittemmin on kehitetty sähköntuotantoon kivihiili-, öljy-, kaasu- ja turvevoimaloita ja viimeisimpänä yhteiskuntajätettä käyttäviä voimaloita joista saadaan päätuotteena täällä pohjoisessa kaukolämpöä rakennuksiin ja sähköä. Vai menikö se toisinpäin? Yhdentekevää. Eikä tietenkään saa unohtaa ydinvoimaloita ja tuulivoimaloita eikä myöskään erilaisia geotermistä energiaa, aurinkoenergiaa, aaltoenergiaa ym. hyväksikäyttäviä voimaloita. Tosin viimemainitut ovat hyvin marginaalisia.

Kaikilla fossiilisilla ja myös turve- ja jätevoimaloilla on yksi yhteinen puoli ja se on se että ne tuottavat nokea, erilaisia pienhiukkasia ja erilaisia haitallisia kaasuja vaikka niissä käytetään erilaisia, sofistikoituja suodattimia ja autoissa katalysaattoreita poistamaan mm. typen oksideja. Väitetään jopa että Helsingissä hiilivoimalan savu on puhtaampaa kuin voimalan palamiseen käyttämä kaupunki-ilma. Savu on siis käytännössä vain H2O:ta ja CO2:a
Hiilidioksidi, tuo paha CO2, on sinänsä hyvin tarpeellinen kaasu ilmakehässä. Se on ehdottoman välttämätön kaikelle elämälle. Kaikki elämä tarvitsee sitä, kasvusto suoraan ja eläimet välillisesti koska ne syövät kasveja. Tietämättä sen tarkemmin voisi olettaa että mitä enemmän pahaa CO2:a on, sitä paremmin kasvit kasvavat. Kyseessä on kuitenkin vain n. 400 ppm:ää. Eli 400 miljoonasosaa ilmasta. CO2:a kai lisätään kasvihuoneisiin kasvun tehostamiseksikin.
Ydinvoimalla on omat ongelmansa kuten olemme huomanneet: Three Mile Island, Tshernobyl ja nyt viimeisenä Fukushima. Nuo onnettomuudet saatiin jollain lailla rajoitettua tai niiden vaikutukset. Joukko ihmisiä kuoli ja suuret alueet tulivat asuinkelvottomiksi mutta kokonaisuudessa ne olivat kai marginaalisia paitsi niille joita onnettomuudet suoraan koskivat.
Samoin ydinvoimalla on ongelmana polttoaineen maasta kaivaminen ja sitten viimeisenä käytetyn varastointi kymmeniksi tuhansiksi vuosiksi. Varastointi vielä onnistuu mutta sen valvominen koko nähtävissä olevan ihmiskunnan elinajan ajan tuntuu aika hankalalta ja kalliilta.
Yhtäkaikki yhä useampi ja useampi kaupunki, tai voisi kai paremmin sanoa asumisalue, maailmassa peittyy itse tuottamaansa savuun ja kaasuihin puhumattakaan muusta jätteestä….
Ja ainakaan lähitulevaisuudessa ei tilanne tule korjaantumaan. Kierrätyksellä voidaan ongelmaa pienentää mutta ei ratkaista kokonaan.
Autokanta tulee lisääntymään, samoin muun energian tarve koska kaikki haluavat elää mukavaa ja laiskaa elämää. Myös se valtava ja valtavasti kasvava ihmisjoukko jolla tänään ei vielä ole taloudellisia mahdollisuuksia mutta lähitulevaisuudessa yhä useammalla on.

CO2:a on tuotettava riittävästi kasvillisuuden tarpeisiin. Mitkä ovat ne sopivat pitoisuudet, siitä ei minulla ole muuta tietoa kuin että varmaan jossain siellä mikä on ollut luonnollinen pitoisuus. Osittain jo siksikin että muu kasvillisuus, ennen muuta metsät vähenevät pikkuhiljaa kun puuta otetaan hyötykäyttöön. Vai onko sittenkin niin että kun metsäala otetaan hyötykäyttöön ja metsääkin ”viljellään” niin sen määrä itse asiassa lisääntyy?

Itseäni mietityttää kuitenkin hiilidioksidia enemmän kaikki ne epäpuhtaudet joita syydämme ilmakehään yhä suurempia määriä. Joukossa on tahallaan tai tahattomasti myös suorastaan myrkyllisiä kaasuja.
Kaikki tämä aiheuttaa jo ja tulee aiheuttamaan enemmän ja enemmän erilaisia sairauksia ihmisille ja eläimille ja kenties myös kasvikunnalle. Ihmiskunta tulee siis yhä sairaammaksi ja sairaammaksi. Siitä seuraa sitten puolestaan yhä suurempi ja suurempi erilaisten kemikaalien, tai kemiallisten myrkkyjen käyttö lääkkeinä. Pieni esimerkki jota monet eivät ajattele, sydänsairaat käyttävät nitroja, siis nitroglyseriiniä tai siitä valmistettua kemikaalia lääkkeenä. ( Muita nimiä: nitroglyseroli, nitroglyseriini, glyserolitrinitraatti, glyseryylitrinitraatti, 1,2,3-propaanitriolitrinitraatti). Wikistä.
Kuka tietää että Suomessa, maassa jossa asuu viisi (5) miljoonaa ihmistä, yksi miljoona ihmistä (1 000 000), käyttää päivittäin verenpainelääkkeitä?

Kun tähän lisätään vielä yhä lisääntyvä elintarvikkeiden, niin kasvien kuin eläinkunnankin tuotteiden, tarve joka puolestaan johtaa yhä tehokkaampaan ja tehokkaampaan tuotantoon niin erilaisten kemikaalien ”saanti” on huolestuttavaa.
Tehotuotanto vaatii taas puolestaan ”kasvinjalostusta” ja maaperän lannoittamista keinotekoisilla lannoitteilla, kasvit puolestaan tarvitsevat tuholaismyrkkyjä ja kasvitautien ehkäisyyn erilaisia myrkkyjä.
Ja osa näistä kaikista valuu myös sadevesien mukana meriin ja järviin jolloin kalatkin saavat osansa hyvinvoinnista. Osa valuu myös pohjavesiin niin että vesien puhdistukseen tarvitaan yhä enemmän erilaisia kemikaaleja.
Ja koko ajan kehitellään tehokkaampia ja tehokkaampia myrkkyjä. Lisäksi suuri osa siitä minkä päästämme ilmaan (ja veteen) on lopulta myös ravinnossamme.
Vaikka kaikkea tätä kemiaa testataan ja tutkitaan niin kukaan ei koskaan millään voi saada selville tai tietää erilaisten käytettyjen kemikaalien yhteisvaikutuksia.
Pitää muistaa Talidomidiskandaali joka ei ollut haitallinen edes odottaville äideille ja DDT joka oli vaaraton mutta lopulta ne 1960 ja1970 – luvuilla kiellettiin. Ja kaikki muut erilaiset, lukemattomat aineet jotka on kielletty sekä ravinnon tuotannossa, valmistuksessa ja säilytyksessä että kaikki se kemia jonka me puemme päällemme joka aamu, hienot naiset (anteeksi) maalavat kasvona ja kai vähän muualtakin ja yhä enenevässä määrin myös muotitietoiset miehet tekevät samaa (en pyydä anteeksi).
Erilaisille kemikaaleille annetaan yleensä niiden pitoisuuksille ylärajat jotka ovat moninkertaisia todettujen haitallisten pitoisuuksien suhteen. Siis todettujen pitoisuuksien per hyödyke ja käyttökerta. Kuitenkin silloin tällöin löydetään pitoisuuksien ylityksiä, johtuvat useimmiten vahingoista tuotannossa, joskus ovat tahallisiakin. Joskus tuo kapitalistin ahneus ylittää sen mikä on järkevää.

Olisiko meidän siis pyrittävä vähentämään polttamista yleensä? Kaiken tämän ”saastan” tuottamista?
Olisiko myös vähennettävä kemikaalien käyttöä kasvintuotannossa ja eläinten kasvatuksessa? Ja kaikessa muussa?

Energiaa tarvitsemme ja tulemme tarvitsemaan yhä enemmän. Me tarvitsemme liikennevälineitä ja myös liikennevälineitä joilla pääsee sinne minne ei julkisilla, yhteiskäyttöisillä pääse. Rautateitä ja metroja ei voida ulottaa kaikkialle. Vielä ainakin näkyvissä olevana aikana kansoista asuu puolet muualla kuin tiiviisti asutetuilla alueilla. Tai no, tiiviisti asutetun alueen määrittely?
Sama on tilanne kaiken tarvitsemamme toimittamisessa kuluttajille, maataloudelle, teollisuuslaitoksille ym.

Kemian tuotannon suhteen jätän tähän, totean vain että myrkkyjen käyttöä olisi aiheellista pystyä vähentämään.

Mitä sitten liikenteeseen tulee niin olisiko viisainta antaa teollisuuden ja insinöörien sekä ahneiden kapitalistien jatkaa muiden kuin polttomoottoriautojen kehitystä? Porkkanalla, vaikkapa vain niin että tuotteissa olisi alhaisempi vero, huomaa, ei siis korkeampi vero kuin polttomoottorikäyttöisissä, tai muita helpotuksia. Samalla voitaisiin asettaa erilaiset ”biodieselit”; kaasukäyttöiset ym. samaan ryhmään muiden polttomoottorikäyttöisten kanssa. Nehän eivät käytännössä ole kuitenkaan muuta kuin polttomoottorikäyttöisiä.
Ns. hybridikäyttöiset voisivat olla siinä puolivälissä. Jo siksikin että ne voisivat olla tilapäinen ratkaisu haja-asutusalueille. Tai vaikkapa jonkin muun tyyppisellä voimanlähteellä varustetun?

Sähköenergian tuotannossa on ydinvoima todennäköisesti se ainoa jolla voidaan saavuttaa riittävä kapasiteetti. Ainakin lähitulevaisuudessa. Aurinkoenergiaa samoin kuin tuulienergiaa tulee lisätä mahdollisuuksien mukaan. Ne ovat käytännössä saasteettomia eikä voimaloita tarvitse rakentaa asumusten välittömään läheisyyteen. Niillä on omat ongelmansa joista suurin on se että sähköntuotanto ei ole jatkuvaa. Toisaalta aurinko- ja tuulivoimalat voidaan rakentaa alueille joilla ei ole muuta hyötykäyttöä.
Vesivoima on rajallista eikä kaikkia jokia pidä valjastaa sähkön tuotantoon.
Kylmillä alueilla asuvilla on lämmitystarve yksi haaste. Geoterminen energia yhdessä erilaisten lämpöpumppujen kanssa olisi osaratkaisu. Ne toki tarvitsevat n. 1/3-osan tuottamastaan lämpöenergiasta sähköenergiana.

Kun kehitetään erilaisia lämpöenergian varastointikeinoja niin päästään ehkä siihen että tuuli- ja aurinkoenergian avulla saadaan varastoitua riittävä määrä lämpöenergiaa jolla ainakin rakennukset voidaan lämmittää.
Kaikki kehitys pitäisi joka tapauksessa mennä ilman mitään pakottavaa valtionhallinnon ohjausta. Kun valtio ja sitä johtavat poliittiset, luonnontieteistä mitään ymmärtämättömät ja omiin ideologioihinsa lähes hirttäytyneet poliitikot, joista osa on nykyään jo siirtynyt päättämään valtion asioista suoraan koulunpenkiltä, pääsevät päättämään, niin asiat eivät voi mennä hyvin.
Kun valtio ohjaa ja määrää niin saattaa käydä niin kuin entisessä Neuvostoliitossa että vesivoimalaitos vihittiin käyttöön viisivuotissuunnitelman mukaisesti vaikka edes pato ei ollut valmis. Mutta käyttöön vihittiin.

Lopuksi vielä, meillä oli suhteellisen nuori hallitus ja nyt on kai jo ennätysnuori.
Edellinen, nuori sekin, ei tuonut mitään ns. uusia ratkaisuja yhteiskunnan käyttöön. Kaikki ratkaisut olivat vain vanhoja samoja keinoja: Korotetaan maksuja, korotetaan veroja, jaetaan enemmän vastikkeettomia tukia, luodaan kieltolakeja ja määräyksiä.
Täysin toisin kuin nuoruuden ihailijat väittivät ja väittävät, nuorilla ei ole uusia ideoita.
Ja kuinka heillä voisi niitä ollakaan? Eihän heillä ole mistään mitään kokemusta, tai useimmilla ei ole. Eivät he tiedä muuta kuin sen minkä ovat bailaamiseltaan ehtineet lukea että saavat yo-todistuksen ja pääsevät yliopistoon tekemään maisterin tutkinnon, jotkut jopa tohtorin tutkinnon. Monilla nuorilla, ja näyttää olevan että ainakin niillä jotka tulevat politiikkaan mukaan on valtavan suuri suu joka on useimmiten, isävainajaani muistellen, aina päälaella. Mitään sisältöä sieltä ei tule.

Itse tein kouluaikanani, itse on aina hyvä esimerkki, yhtenä työnä tutkielman Michelson-Morleyn kokeesta jossa pyrittiin selvittämään ns. aurinkotuulen (eetterituulen) vaikutusta valon nopeuteen.
No herrojen koe epäonnistui tai onnistui, kuinka vaan. Mutta Michelson sai Nobelin palkinnon kun osoitti että tuota aurinkotuulta ei ole. Tosin tuokin osoitus mahtui ns. mittausvirheen sisään.
Mitä hyötyä tästä on ollut käytännössä? Että minulle selvisi että joku ei ole onnistunut todistamaan jotain josta en tiennyt yhtään mitään. Enkä tiedä vieläkään. Ja joka ei vaikuta yhtään mitään omaan eikä muidenkaan elämään.

Edellisestä voi päätellä sen että kaikki liittyy kaikkeen.

Sitten lopuksi pilkunviilaajille että kaikki numeeriset arvot ovat vain ”noin suunniilleen arvoja”.

jockerantanen

Yrittäjä / eläkeläinen. Kaikkeen kriittisesti suhtautuva, kaikenlaista nähnyt maailmankiertäjä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu