Kommunismi – Suomettuminen – Postsuomettuminen

Sotien jälkeen Suomessa alkoi ns. suomettumisen aikakausi. Ensin sitä ei tunnustettu eikä siitä puhuttu koska Neuvostoliitto ei sitä olisi edes sallinut.
Tuo kausi tarkoittaa sitä että meillå kommunistit Neuvostoliiton johdolla käytännössä määräsivät politiikasta ja ennen muuta ulkopolitiikasta. Tämä oli lähinnä käytännön pakko koska vaihtoehto olisi ollut venäläiset tankit. Kuten kävi mm. Itä-Saksassa, Unkarissa, Tsekkoslovakiassa. Kommunismia ylläpidettiin tykeillä.

Suomi sai olla suhteellisen ”vapaa” sisäpolitiikassa ja talouspolitiikassa vaikkakin Neuvosatoliiton kauppa oli ns. bilateraalista kauppaa, eli vaihdettiin teollisuus- ja jossain määrin maataloustuotteita öljyyn ja koneisiin. Samalla Suomi toimi Neuvostoliiton ”näyteikkunana” länsimaihin. Suomi toimi myös jossain määrin läntisen teknologian vientimaana Neuvostoliittoon vaikkakin. se oli rajattua. Moskovassa piti myös hyväksyttää pääministerit ja presidentit.

Suomettuminen oli siis seurausta kommunistien painostuksesta.

Termin otti kai käyttöön joskus n.1972 joku saksalainen lehtimies.
Meillä tietenkin kiistettiin ehdottomasti tällainen ”suomettuminen”. Mehän olimme itsenäinen, omista asioista itsenäisesti päättävä vapaa demokratia. Näin meille ja muille uskoteltiin. Ja monet uskoivat, ja uskovat vieläkin että näin oli.

Koko ajan taustalla hääräsivät kotikommunistit. Lähinnä SKDL ja SKP. Ja siinä sivussa myös SDP.

Sitten tapahtui se välttämätön, kommunistien ihmemaa Neuvostoliitto romahti omaan mahdottomuuteensa. Totaalisella kontrollilla ja suunnitelmallisuudella ei ole mahdollista hallita inhimillisiä olentoja. Vain aivopestyjen robottien hallinta onnistuu. Ihminen on irrationaalinen olento omine haluineen ja toiveineen.

Neuvostoliiton romahduksen myötä Suomessa sekä SKDL että SKP lakkauttivat itsensä koska isäntä katosi maailmankartalta. Toivottavasti ikuisiksi ajoiksi.
Välittömästi tämän jalkeen perustettiin uusi, kommunistinen puolue, Vasemmistoliitto, joka tosin ei ohjelmassaan julistanut kommunismin autuutta. Se ei ollut nykytermeillä sanottuna ns. mediaseksikästä vaikkakin Vasemmistoliitossa oli ja on kommunisteiksi tunnustautuvia edelleen hyvin vaikutusvaltaisilla paikoilla.

Vihreissä on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen, entisiä ns. taistolaiskommunisteja ( vaikkakaan eivät kuulemma enää ole kommunisteja. (Apina lähtee…))

SKDL:lä ja SKP:lä oli vuoden 1987 vaaleissa 390 000 kannattajaa.
Vasemmistoliitolla oli 1991 270 000 kannattajaa 1991 vaaleissa.

Vihreillä oli 1987 vaaleissa 115 000 kannattajaa ja vastaavasti 1991 vaaleissa 185 000 kannattajaa.

SKDL:n, SKP:n ja Vihreiden kannattajia oli 1987 yhteensä n. 505 000.

Vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajia oli 1991 vaaleissa yhteensä n. 455 000.

Vähennystä vain n. 55 000 ääntä. Osa varmastikin ns. änkyräkommunisteja tai muihin, pääasiasa SDP:n siirtyneitä.

Mistä nuo Vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajat ilmaantuivat?

Onko kaukaa haettua että kyseessä olivat entiset SKDL:n ja SKP:n kannattajat?
Ja kannattajien / puolueen jäsenten mukana siirtyy myös aate. ”Apina lähtee…..”

Neuvostoliiton romahdettua alkoi jonkinlainen, mallin vuoksi, keskustelu suomettumisesta minkä edelleen monet aikalaiset kiistivät ja myös nykyiset vasemmistolaiset.

Alkoi ns. postsuomettumisen aika, aika jolloin edelleen kiellettiin ja kielletään se kiistämätön tosiasia että Suomea ohjasi 1990 saakka kommunistit joita puolestaan ohjasi NKP. Tästä on mahdottoman paljon dokumentteja.
Nyt, postsuomettumisen aikakudella, meitä pyrkivät ohjaamaan omat kommunistit jotka väittävät kivenkovaan olevansa liberaaleja tai ”sitoutumattomia” t.m.s.
Tosiasia on kuitenkin se että varsinkin edellisen hallituksen, Sanna Marinin katastrofihallituksen, politiikka oli hyvin lähellä kommunistien ideologiaa.
Suomea ohjasi ja ohjaa edelleen ns. koulutetut, lue aivopestyt virkamiehet ja ”tutkijat”, iso osa taistolaiskummunistien kouluttamia.
Tähän joukkoon kuuluu olennaisena osana suuri osa mediasta ja yhtenä suurimpana vaikuttajana Yle. Verovaroilla kustannettu konglomeraatti.
Ns. TV- ja radioyhtiö 500 000 000 euron vuosibudjetilla. Jokainen suomalainen vauvasta vaariin maksaa € 100;- joka vuosi.

Sanotaan että esim. 80 % toimittajista ja sellaisiksi opiskelevista on vasemmistolaisia. Mene ja tiedä.
Kun lukee lehtien juttuja ja Ylen uutisia niin ei voi välttyä ajatukselta että näin on ja on ollut jo kauan.

Olisiko jo aika tunnustaa tosiasia ja päästä eroon kommunismista myös täällä meillä?

Vähän perspektiiviä edelliseen.

Niin Suomi, Ruotsi, Norja kuin Tanskakin olivat 1700 ja 1800-luvuilla kuningaskuntia, Suomi 1800 keisarikunnan osa. Maita hallittiin yksinvaltiuiden periaatteiden mukaan.
Oli torpparilaitokset ja herraskartanot jotka omistivat torpat ja torpparit.
Työväestö sai työstään juuri ja juuri leivän mutta usein ei särvintä.

Tästä seurasi tietenkin tyytymättömyyttä ja kasvualustaa kapinalle ja vallankumouksille. Muissa pohjoismaissa ymmärrettiin asia hallituspiireissä ja annettiin hieman liekaa.
Meillä ei, koska meitä hallittiin Venäjän Keisarin toimesta.
Samaan aikaan, 1800-lopulla ja 1900 alussa, maailmansodan osittaisena seurauksena, Venäjällä sai kommunistinen, Marxin teorioihin tukeutuva vallankumousliike polttoainetta äärimmäisestä köyhyydestä, kurjuudesta ja hallitusvallan tekemisistä. Venäjällä vallitsi pitkälle myös maaorjuus.
Suomessa kävivät venäläiset kommunistit alkaen Leninistä ja Stalinista rakentamassa suomalaisten uskoa kommunismiin.
Näin meillä saatiin aikaiseksi kommunistien johtama ja aloittama sisällissota tai kapina tai vallankumosyritys.
Viha paremmin menestyvän ja tavallisen kansan välillä kasvoi ja johti järjettömiin tekoihin ja sitten kostotoimenpiteisiin ”voittajan” taholta.
Lopulta, oliko voittajaa lainkaan?

Tämä viha on kantanut näihin päiviin saakka. Edelleen meillä lauletaan että ”Työn orjat…”, puhutaan vasemmiston suunnalta orjatyöstä ja lahtareista ym. Siis 1920 luvun tapahtumista. Tämän huomaa jopa täällä Puheenvuorossa.
Kun todellisuudessa meillä ei ole minkäänlaista orjatyötä ollut sataan vuoteen.
Jos ei orjatyöksi lasketa sitä että jokaisen kykenevän on tehtävä työtä toimeentulonsa eteen. Jokainen kykynsä mukaan.
Työstä on tullut jonkinlainen pakoillinen paha jota tehdään mahdollisimman vähän.

Jos vertaamme Suomen ja muiden Pohjoismaiden vasemmisto- ja kommunistipuolueiden kannatusta äänestäjäkunnassa niin siinä on oleellinen ero. Ja samalla käsittämätön ero.
Meillä, maassa jonka kommunistinen Neuvstoliitto otti väkisin haltuunsa, tosin ei siis täysin satelliitiksi, on kommunistien kannatus ollut huomattavan korkeaa verrattuna muihin. Ja on edelleen.
Olisi luullut että kommunistiroistojen tekojen jäljiltä meillä ei olisi ainoatakaan kommunistia missään kansan valitsemassa virassa.
Onko syynä se että sotien jälkeen toteutettu, Neuvostoliiton propagnada ja sen estoton levittäminen täällä on täällä kantanut satoa, kyseenalaista kylläkin?
Vai onko syynä se että useimmiten vallassa ollut SDP ei todellisuudessa ole halunnutkaan että kansalaisilla olisi hyvinvointia vaan tarkoitus on ollutkin pitää osa kansasta tyytymättöminä ja ohjata tyytymättömyys ns. oikeistoon? Tyytymättömyys toimii polttoaineena kapinamielialaan.
Toki meillä on lähtökohdat niin aikana ennen sotia kuin niiden jälkeenkin, olleet huonommat kuin naapureilla.
Ja tämäkin sotien jälkeisenä aikana kommunistien kyseenalaisena ansiona Karjalan, Petsamon, Kuusamon ja Suomenlahden saarten ryöstämisenä ja Neuvostoliiton kommunistien aloittaman sodan älyttömien sotakorvausten pakkomaksattamisena.
Tuntuu entistä käsittämättömämmältä että meillä on edelleen kotikommunisteja.