Itkupillit Sanna Marin ja Cristiano Ronaldo

Olin alkuviikosta erään Suomen merkittävimpiin pörssiyhtiöihin kuuluvan firman pääkonttorilla. Sparrailimme myyntiin liittyvistä asioista. Myyntihän on siitä hieno laji, että siinä vain tulokset ratkaisevat. Samoin on jalkapallossa. Siitä hienona esimerkkinä näimme eilen HJK:n etenemisen Eurooppaliigan lohkovaiheeseen. Onnittelut siitä!

Niille teistä, jotka minua yhtään tunnette, ei varmasti tule yllätyksenä se, että jalkapallo on ollut elämässäni yksi suurimpia intohimojani. Olen pelannut itse ja valmentanut myös. Lukioikäisenä valmensin vuoden verran kahdeksan vuotiaita nappuloita. Voitimme joukkueena kauden päätteeksi ikäluokan aluemestaruuden. Olimme kirkkaasti parhaita! Noita poikia oli erityisen mukava valmentaa, sillä he olivat sekä innokkaita että poikkeuksellisen taitavia. Tuon vuoden aikana opin myös yhtä sun toista niin jalkapallosta kuin elämästä ylipäänsä. Eräs maailman kuuluisimmista kirjailijoista, ranskalainen filosofi Albert Camus, on sanonut jotenkin tähän tapaan, että kaiken filosofiasta ja moraalista voi oppia jalkapallokentältä. Iso väite, mutta siinä on varmasti viisauden siemen.

Muistatteko muuten sen ajan, kun aikamme suurin elävä jalkapallolegenda Cristiano Ronaldo, nousi suuren maailman tietoisuuteen? Vuosi oli 2004 ja EM-lopputurnauksen loppumetreillä Lissabonissa oli vastakkain Portugali ja Kreikka. Kreikkaa oli pitkin turnausta kritisoitu heidän vanhoillisesta pelityylistä, mutta tuo systeemi toi kuitenkin heille Euroopan-mestaruuden. Jalkapallossa kuten myynnissä vain tulos ratkaisee, tyylipisteitä ei jaeta. Urheilu onkin välillä karua ja julmaa, mutta siinä taitaakin piillä sen kauneus. Useimmat teistä jalkapalloa seuraavista muistatte Ronaldon reaktion finaalin jälkeen, kun tuo teini-ikäinen superlupaus tappion koettuaan ei kyennyt hillitsemään tunteitaan. Kuvat 19-vuotiaan superlupauksen krokotiilinkyyneleistä ovat varmasti piirtyneet useimpien penkkiurheilijoiden ja jalkapalloromantikkojen verkkokalvoille.

Meillä Suomessahan nyt aivan viimeaikoina on todistettu myös hieman toisenlaisen “supertähden” showta. Sanna Marin, 37-vuotias perheenäiti Tampereelta, itki Lahden torilla sitä, miten hankalaa hänen elämänsä on! Suomen korkeimman vallankäyttäjän vastuun sovittaminen yhteen jatkuvan kreisibailaamisen kanssa on kieltämättä hankala yhtälö, eikä siitä tee yhtään helpompaa se, että mediassa on alettu tarkastelemaan pääministeri Marininin töppäilyjä uudenlaisessa valossa.  Kilpatason urheilijat ymmärtävät, kuinka kokonaisvaltaisesti omaan lajiin täytyy heittäytyä, jos haluaa olla parempi kuin kaikki muut. Myös minä, entisenä harrastejalkapalloilijana, ymmärrän tämän. En kuitenkaan voi väittää, että voisin ymmärtää Ronaldon tunneskaaloja 2004 EM-finaalin jälkeen, tuskin kovin moni muukaan meistä. Se on kuitenkin ilmiselvää, että Cristiano on ollut nappulakengät jalassa harjoituskentällä paljon ja tehnyt toistoja lukemattomia kertoja ennen kuin on kasvanut sille tasolle, joka vaaditaan yhdessä maailman parhaista maajoukkueista.  Tuosta hänen uransa alkuvaiheen saavutuksesta teki vielä merkittävämmän se, että Portugalin joukkue eli ns. kultaisen sukupolven aikaa. Joukkue vilisi toinen toistaan suurempia legendoja kuten Figo, Deco, Rui Costa ja Pauleta.

Myös Bile-Sannaa on viimeaikoina verrattu supertähtiin. Sanna Ukkola viimeisimmässä kolumnissaan vertaa kaimaansa Donald Trumpiin. Ukkolan mielestä Sanna Marin on edelleen niin suosittu, että hänen suosionsa ei tule enää kärsimään bilekohujen johdosta.  Tuo on mielestäni kuitenkin hullunkurinen ajatus. Näyttää nimittäin siltä, että Sannaan on oman seuran sisällä jo alettu suhtautua kriittisemmin. Vanha viisaus tässä on se, että yhtenä päivänä kansanjoukot voivat haluta kruunata sinut kuninkaaksi ja seuraavana taas ristiinnaulita. Sellaista on tapahtunut muuten historian saatossa ennenkin! Sitäpaitsi mikäli supertähdeksi mielii, niin siihen tarvitaan substanssia, ei pelkkä WEF-nuorisokerhon jäsenyys sellaiseen riitä.

Ronaldosta muuten vielä sen verran, että hänkin on joutunut viime päivinä erikoiseen tilanteeseen urallaan, sillä Manchester Unitedin uusi päävalmentaja, hollantilainen Erik Ten Hag, laittoi hänet viimeisimmässä pelissä Liverpoolia vastaan vaihtopenkille. Milloin käy Sanna Marinille samoin? SDP:n mielestä Sanna on ilmeisesti edelleen niin valovoimainen ja kykenevä hoitamaan tehtäviään, että siihen ei vielä ole aihetta. Bile-Sannasta on kai tullut jonkinlainen seurajoukkueensa ikoni, joka voi kiukutella ja bilettää kuinka paljon tahansa, ilman rangaistusta.

Jalkapallossa tuomarilla on syystä pilli, keltainen-  ja punainen kortti. Kaksi keltaista korttia johtaa ulosajoon. Montako virhettä SDP:n täytyy vielä kestää, ennen kuin Sanna komennetaan suihkun puolelle? Keltainen kun on jo alla, voisi hyvinkin olla valmentajalta viisautta ottaa varoituksen saanut pelaaja pois kentältä, vaikka olisikin joukkueensa tähti.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu