Lähi-idän tilanne: Yhden kansalaisaktiivin näkökulma

Tällä kertaa en tarnoi, vaan menen suoraan asiaan.

Historiallinen tausta ja kulttuuriset siteet

Lähi-idän alue on ollut vuosisatojen ajan eri kulttuurien, uskontojen ja imperiumien risteyskohta. Sekä palestiinalaisarabeilla että juutalaisilla on omat juurensa alueella. Palestiinalaisten kansallinen identiteetti on kuitenkin pirstaleisempi, sillä se muodostuu monista eri arabiheimoista, eikä sillä ole mitään yhteyttä historiallisen Palestiinan kanssa, joka tuntuu ihmisiä hämmentävän. Tämä tekee heidän kansallisesta yhtenäisyydestään hauraamman verrattuna juutalaisvaltio Israeliin, jolla on vahva historiallinen ja kulttuurinen jatkuvuus alueella. Tämä on heille haaste, mutta sitoo heidät vahvemmin historialliseen ja kulttuuriseen viitekehykseen yhdessä Jordanian kanssa.

Kahden valtion malli ja sen haasteet

Niin sanottu kahden valtion malli tarkoittaisi käytännössä Israelin ja Palestiinan erillisiä valtioita, mutta toteutus on historiallisesti osoittautunut hankalaksi. Tämän mallin ytimessä on ajatus siitä, että juutalaisvaltio Israelin rinnalla olisi itsenäinen Palestiinan valtio, joka tarjoaisi palestiinalaisille oman kansallisen kotinsa. Tämä voisi periaatteessa ratkaista monia konfliktin keskeisiä ongelmia, mutta käytännön toteutukseen liittyy merkittäviä haasteita.

Ensinnäkin, alueelliset rajat ovat olleet jatkuva kiistakysymys. Israelin ja Palestiinan väliset neuvottelut ovat toistuvasti kariutuneet erimielisyyksiin Länsirannan, Gazan ja Itä-Jerusalemin alueista. Israelin siirtokuntapolitiikka Länsirannalla on johtanut tilanteeseen, jossa alue on pirstaleinen ja siirtokunnat ovat laajentuneet merkittävästi. Tämä vaikeuttaa selkeästi rajattavan ja yhtenäisen Palestiinan valtion muodostamista.

Toiseksi, Jerusalemin asema on yksi konfliktin vaikeimmista kysymyksistä. Sekä israelilaiset että palestiinalaiset pitävät Jerusalemia historiallisena ja uskonnollisena keskuksenaan. Israel on julistanut Jerusalemin jakamattomaksi pääkaupungikseen, kun taas palestiinalaiset vaativat Itä-Jerusalemia tulevan valtionsa pääkaupungiksi. Tämä kiista on ollut keskeinen este rauhanneuvotteluissa. 

Kolmanneksi, turvallisuusnäkökohdat ovat molemmille osapuolille kriittisiä. Israel on huolissaan siitä, että itsenäinen Palestiinan valtio voisi muodostaa turvallisuusuhan, erityisesti jos se ei pystyisi estämään ääriryhmien toimintaa alueellaan. Vastaavasti palestiinalaiset ovat huolissaan Israelin sotilaallisista toimista ja valvonnasta, joka rajoittaa heidän liikkumis- ja elinmahdollisuuksiaan.

Lisäksi poliittinen ilmapiiri molemmilla puolilla on vaikeuttanut ratkaisun löytämistä. Palestiinalaisten sisäinen jakautuminen, erityisesti Fatahin ja Hamasin välinen kilpailu, on heikentänyt heidän neuvotteluasemaansa. Israelin puolella puolestaan oikeistolaiset poliittiset ryhmät ovat vastustaneet merkittäviä myönnytyksiä palestiinalaisille.

Kansainvälinen yhteisö, erityisesti Yhdysvallat ja Euroopan unioni, ovat tukeneet kahden valtion mallia, mutta vaikutus on tähän asti ollut rajallista.

Näistä haasteista huolimatta kahden valtion malli säilyy yhtenä mahdollisena ratkaisuna, joka voisi tarjota molemmille osapuolille tiekartan rauhaan. Tämän mallin toteuttaminen edellyttää kuitenkin merkittävää poliittista tahtoa, kansainvälisen yhteisön tukea ja kompromisseja.

Ääriliikkeet ja rauhan esteet

Hamas on Palestiinan hallitseva puolue Gazassa. Sen ”from the river to the sea” -politiikka kiistää Israelin oikeuden olemassaoloon ja pyrkii perustamaan islamilaisen valtion Israelin tilalle. Tämä ideologia, joka on kirjattu Hamasin peruskirjaan, uhkaa juutalaisvaltion olemassaoloa ja lisää merkittävästi alueellisia jännitteitä. Hamasin militanttitoimet, kuten lokakuun 7, raketti-iskut ja terrori-iskut israelilaisia siviilejä vastaan, ovat lisänneet Israelin turvallisuushuolia ja tehneet rauhan saavuttamisesta vaikeampaa.

Israel on perustettu juutalaisten historialliselle ja hengelliselle kotimaalle, jossa heillä on ollut läsnäolo tuhansien vuosien ajan. Sionistinen liike, joka tähtäsi juutalaisvaltion perustamiseen, syntyi vastauksena juutalaisten kokemaan vainoon ja syrjintään eri puolilla maailmaa. Vuonna 1948 Israelin valtion perustaminen tarjosi juutalaisille turvapaikan ja mahdollisuuden itsemääräämisoikeuteen. Tämä historiallinen tapahtuma on varmistanut juutalaisvaltio Israelin oikeuden olemassaoloon ja itsepuolustukseen aggressiivisten toimijoiden keskellä.

Samalla Israelin siirtokuntapolitiikka Länsirannalla on aiheuttanut myös jännitteitä. Siirtokuntien rakentaminen juontaa juurensa ajatukseen juutalaisten oikeudesta koko historialliseen Israelin maahan, mukaan lukien Juudea ja Samaria, jotka tunnetaan nykyään Länsirantana. Israelilaiset pitävätkin näitä alueita juutalaisuuden kehtona, joka oikeuttaa heidän läsnäolonsa siellä. Siirtokunnat ovat kuitenkin monimutkainen ja kiistanalainen kysymys, sillä ne ovat kansainvälisen yhteisön silmissä esteenä kahden valtion ratkaisulle ja rauhan saavuttamiselle.

Rauhan edistäminen vaatisikin toimia myös Israelin puolelta etenkin Länsirannalla, Hamasin toiminnan lopettamista, uusien maltillisten voimien mahdollistamista ja tukemista.

Maltillisten voimien tukeminen vaatii myös taloudellista ja sosiaalista tukea palestiinalaisille, jotta he näkisivät rauhanpolitiikan tuovan konkreettisia parannuksia elinoloihinsa. Tämä voisi sisältää infrastruktuurihankkeita, koulutusohjelmia ja työpaikkojen luomista. Tämän kaiken tulisi tapahtua tarkassa valvonnassa. Yhteistyö palestiinalaisten ja israelilaisten kansalaisjärjestöjen välillä voisi myös edistää keskinäistä ymmärrystä ja vähentää ennakkoluuloja. Tämä tosin voi olla pitkissä kantimissa, ottaen huomioon viimeaikaiset tapahtumat.

Rauhan ja turvallisuuden saavuttaminen alueella edellyttää, että Israelin oikeus olemassaoloon ja juutalaisvaltion turvallisuus tunnustetaan ja taataan. Vain tällöin voidaan luoda kestävä pohja rauhalle, jossa sekä israelilaiset että palestiinalaiset voivat elää rinnakkain turvallisesti ja rauhassa.

Jordanian rooli ja ns. “Palestiina-Jordania” -malli

Jordanialla on vahvat historialliset siteet Palestiinaan. Prinsessa Rania Al-Abdullah, Jordanian kuningattarena, edustaa palestiinalaisia juuria kuningasperheessä, mikä symboloi entisestään palestiinalaisten kulttuurista ja historiallista yhteyttä Jordaniaan. Lisäksi täytyy huomioida se, että  Jordanian syntymässä vaikutti merkittävästi se, että suuri osa Britannian Israelille määrittelemästä mandaattialueesta, joka käsitti Jordanian alueen, luovutettiin Saudiarabiasta karkotetuille hashemiiteille, joita kuningas Abdullah II edustaa. Tämä asetelma antaa Jordanialle ainutlaatuisen roolin Lähi-idän rauhan ratkaisemisessa.

”Palestiina-Jordania” -malli voisikin tarjota kiinnostavan vaihtoehdon rauhan saavuttamiseksi. Tällaisessa järjestelyssä Jordania voisi toimia osittain tai kokonaan Palestiinan valtion korvikkeena tai yhteistyökumppanina. Tämä malli voisi sisältää seuraavia elementtejä:

  1. Autonomia ja yhteistyö: Palestiinalaisalueet Länsirannalla ja Gazassa voisivat saada laajan autonomian, mutta ne olisivat löyhästi liitettyjä Jordaniaan, esimerkiksi yhteisen talousalueen tai turvallisuusjärjestelyjen kautta. Jordania voisi tarjota hallinnollista tukea ja varmistaa turvallisuuden, mikä voisi vähentää jännitteitä ja edistää vakautta.
  2. Kaksoiskansalaisuus: Palestiinalaisille voitaisiin tarjota kaksoiskansalaisuus Jordanian kanssa, mikä antaisi heille laajemmat oikeudet ja mahdollisuudet. Tämä voisi myös helpottaa liikkuvuutta alueella ja vähentää pakolaisongelmia.
  3. Talousintegraatio: Taloudellinen yhteistyö Jordanian ja palestiinalaisalueiden välillä voisi luoda uusia työpaikkoja ja parantaa elinoloja. Yhteiset infrastruktuurihankkeet, kuten tieverkostot, satamat ja energiahankkeet, voisivat vahvistaa taloudellisia siteitä ja edistää kasvua.
  4. Kansainvälinen tuki: Kansainvälinen yhteisö voisi tukea tätä mallia taloudellisesti ja poliittisesti, jotta sen onnistuminen varmistettaisiin. Tämä voisi sisältää avustuksia infrastruktuurin kehittämiseen, koulutukseen ja terveydenhuoltoon.

Tämä malli voisi tarjota joustavamman ja käytännöllisemmän ratkaisun verrattuna perinteiseen kahden valtion malliin. Se voisi myös helpottaa Israelin ja palestiinalaisten välisiä neuvotteluja, sillä Jordanian mukanaolo voisi tasapainottaa alueellisia voimasuhteita ja tarjota vakautta.

Asenteiden muutos ja uuden sukupolven vaikutus

Uuden sukupolven, joka on kasvanut erilaisten konfliktien keskellä, näkemykset voivat olla sekä haaste että mahdollisuus. Nuorempi sukupolvi voi olla radikalisoitunut ja täynnä epäluuloja toista osapuolta kohtaan, mutta se voi samalla olla myös avoimempi muutoksille ja rauhanomaisille ratkaisuille, erityisesti jos he näkevät konkreettisia hyötyjä rauhasta.

Kansalaisyhteiskunnan ja nuorten johtajien rooli voisi olla  keskeisessä asemassa asennemuutoksessa. Koulutus, kulttuurivaihto-ohjelmat ja yhteiset hankkeet voivat auttaa rakentamaan keskinäistä ymmärrystä ja luottamusta. Kansalaisjärjestöt ja nuorisoliikkeet voivat toimia siltana eri ryhmien välillä ja edistää dialogia. Siksi mielestäni Helsingin yliopiston opiskelijavaihdon päättäminen Israelilaisten yliopistojen kanssa on mielestäni järjenvastainen, samoin kuin antisemiittien majoittaminen Porthanian edustalla.

Yhteenveto

Lähi-idän rauha vaatii monitahoista lähestymistapaa, joka huomioi alueen historialliset, kulttuuriset ja poliittiset realiteetit. Kahden valtion malli voi olla toimiva ratkaisu, erityisesti, mikäli se olisi ns. Palestiina-Jordania malli. Tämän edellytys on tietenkin Jordania halukkuus kantaa vastuunsa alueen turvallisuuden lisäämiseksi. Toteuttaminen vaatii merkittäviä kompromisseja ja kansainvälistä tukea, eikä varsinkaan arabimaiden myötävaikutusta Jordanian suuntaan voida aliarvioida. Ensimmäinen askel olisi toki panttivankien vapauttaminen. Nyt.

Hamasin radikalisoitumisen hillitseminen ja samalla myös Israelin siirtokuntapolitiikan tarkistaminen olisivat keskeisiä seuraavia askeleita kohti kestävää rauhaa. Lopulta asenteiden muutos ja uuden sukupolven rooli voivat olla ratkaisevia tekijöitä pysyvän rauhan saavuttamisessa. Kuten Raamattu meitä opettaa: ”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.”

JoelEzzahid
Sitoutumaton Helsinki

Pohjanmaalta Helsinkiin muuttanut suomalais-marokkolainen mies sekä tuore Espoon Suomi-Israel yhdistyksen hallituksen jäsen. Päivisin työskentelen ohjelmistokehityksen parissa, iltaisin ja sunnuntaisin käyn kirkossa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu