Sipilän Keskusta
Keskustan puoluekokous teki valintansa eilen, ja diplomi-insinööri Juha Sipilä on puolueen uusi johtaja. Tuomo Järvelä on tapansa mukaan kirjoittanut erinomaisen hyvän bloggauksen, jossa hän pohdiskelee Sipilän talouspoliittisia näkemyksiä ja arvomaailmaa suhteessa väistyvään puheenjohtaja Mari Kiviniemeen. Suosittelen lukemaan tekstin, ja kirjoitan tähän joitakin omia mietteitäni uudesta puheenjohtajasta.
Sipilä ei ole ennen puheenjohtajakisan kärkeen nousemistaan ollut järin tunnettu hahmo, ja tiedotusvälineillä on ollut hieman vaikeuksia sijoittaa häntä poliittiselle kartalle. Helsingin Sanomissa häntä luonnehdittiin talousasioissa ehdokkaista oikeistolaisimmaksi, mikä lienee tulkinnanvarainen asia. Puntariin oli nostettu Sipilän sinänsä varsin tavanomainen kommentti tuloeroista, joka olikin ainoa asia josta maan suurin päivälehti hänelle näitä niinsanottuja talousoikeistolaisia pisteitä antoi. Muista ehdokkaista tosin Väyrynen kannatti samaisessa kyselyssä kotikuntansa terveyskeskusten yksityistämistä.
Ensi kauttaan eduskunnassa istuvan Sipilän puheenvuoroihin voi tutustua vaikkapa täällä. Yrittäjyyden ohella myös kestävä kehitys ja ympäristöasiat näyttävät olevan lähellä miehen sydäntä. Puolueensa historiaan miehellä on yhtä vahva kosketus kuin muillakin tällä erää johtoon pyrkineillä. Eräässä näppärässä puheenvuorossaan hän nosti Esko Ahon tavoin esille Santeri Alkion eräänlaisena varhaisena ympäristöaatteen profeettana ja viittasi siihen, kuinka Maalaisliiton perustaja ennusti sähköautojen käyttöönoton. Historiatajunsa ohella Sipilällä näyttää siis olevan sopivasti myös huumorintajua. Eilisissä puheissa hän jäi tosin nähdäkseni retorisilta taidoiltaan selvästi jälkeen Puumalasta ja Väyrysestä.
Se, miten Sipilä alkaa Keskustaa luotsata, on oma lukunsa. Olen itse tuumaillut, että eräs Keskustan todennäköisesti parhaista kasvamisen saumoista on profiloitua sivistyspuolueeksi sekä tavoitella pienyrittäjien ääniä. Kokoomus on paljolti hylännyt nämä perinteiset roolinsa. Akateemisen koulutuksen hankkineena yrittäjätaustaisena ja asioista kaiken järjen mukaan perillä olevana lienee Sipilä kykenevä tuomaan puolueeseen tämänlaista näkemystä. Voi siis olettaa, että hän pystyy ulosmittaamaan Kokoomuksen kannatuksen alkaneesta laskusta koituvan hyödyn. Vuonna 2007 onnistui Kokoomus markkinoimaan itsensä uskottavana laajan teltan puolueena, mutta tätä nykyä sitä piinaa jo liian näkyvä pintaliitävä elitismi. Miksipäs ei pohjoisen yrittäjämies voisi kukaties olla juuri sellainen henkilö, jota on maan porvarillisten liikkuvien äänestäjien taholla odotettukin?
Puoluekokouksen ehdottomasti paras puoli on se, että Keskusta valitsi tapansa mukaan itselleen kunnon johtoryhmän. Annika Saarikko ja Riikka Manner ovat molemmat sellaisia hahmoja, joiden näkemykset osaltaan vaikuttivat siihen että ylipäätään päädyin puolueen äänestäjäksi sekä jäseneksi. Juha Rehulalla on niin ikään ansionsa, ja koska nyt olen itsekin valmistunut Tampereen yliopistosta ja toimin työsuojelun piirissä, niin suhtaudun hänen ajatuksiinsa vanhastaan myönteisesti.
Kielteisenä asiana voi mainita sen, että Keskusta osoitti eilisen kokouksen muutamissa puheenvuoroissa joitakin merkkejä pääministeripuolueeksi pyrkimisen jättämisestä sikseen. Sipilää markkinoitiin eräässäkin kannatuspuheenvuorossa seuraavan hallituksen kauppa- ja teollisuusministerinä, samalla kun Tuomo Puumalalle taas toivottiin kulttuuriministerin salkkua. Vaatimattomasti aloittaminen saattaa olla Keskustan kenttäväen silmissä hyve, mutta nykyisessä tilanteessa olisi omaehtoinen apupuolueeksi jähmettyminen jo lähtökuopissa mielestäni kohtalokasta.
Ennen tätä virstanpylvästä tietysti on puoluejohtajan lunastettava asemansa puolueen sisällä. Pekka Perttula on aiemmin Suomenmaassa osuvasti jo todennut, että ”Keskustan johtajalta on ensin kysyttävä kykyä johtaa puoluetta, ja vasta toiseksi kyvykkyyttä johtaa maata pääministerinä; ilman ensimmäistä ei tarvitse kantaa murhetta toisesta”. Tilaisuus näiden kykyjen osoittamiseen ei ole näin kuntavaalien alla kaukana, joten syksyllä näemme miten Keskustan uusi johto tehtävistään suoriutuu.
Sanoit joskus, että jätit kokoomuksen, kun sinne alkoi virrata tietynalista porukkaa. Millaista tämä porukka oli, mitä sinne virtasi?
Ilmoita asiaton viesti
Tästä tulee pitkä lista.
Verkostojensa turvin eteenpäin kavunneita elitistisiä ja opportunistisia poliittisia broilereita, jotka eivät olleet tehneet päivääkään kunnollista työtä, mutta pitivät luovuttamattomana oikeutenaan syyllistää työttömiä. Yrittäjiksi itseään kutsuvia ihmisiä, joiden yritykset eivät tuottaneet mitään järkevää tai käsinkosketeltavaa. Eliittilukioiden ja yliopistojen kasvatteja, joiden sivistystaso oli surkean olematon. Isänmaallisuudellaan elämöiviä tapauksia, jotka eivät tienneet kansakuntansa historiasta edes alkeita. Sinisilmäisiä euroliberalisteja tai teennäisiä konservatiiveja. Helsinki-keskeisiä maakuntien vihaajia. Ihmisiä, joille oikeistolaisuus oli kuin jokin hihamerkki tai roolipeli. Henkilöitä, jotka ajoivat täysin yltiöpäisyyksiin menevää yksityistämistä ja tuloerojen kasvattamista _an sich_, aivan samalla mistään piittaamattomalla aatteellisella vimmalla kuin takavuosien taistolaiset. Perustutkimuksen ja perinteisen tieteentekemisen pelkälle ”innovaatiopolitiikalle” uhraavia startup-pintaliitäjiä. Täysiä typeryksiä.
Jaana Pelkonen. Positiivarit. Eija-Riitta Korhola. Wille Rydman ja tämän päivän Kokoomusnuoret ylipäätään. Voisin jatkaa listaa pitemmällekin, mutta kaiketi tämä riittänee? Ei minulla edelleenkään ole mitään monia maakuntien kokoomuslaisia vastaan ja pidän monia heistä aivan hyvinä poliittisina toimijoita, mutta puolueen yleisilme ratkaisee. Omalta kannaltani se muuttui ratkaisevasti siinä määrin, ettei se enää ollut siedettävä.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän. Ehkä samalla tavalla olisin sijassasi asian nähnyt.
En ole tosi tarkempaa mielipidettä noista henkilöistä onnistunut muodostamaan. Rydmanilla on ollut joitain tärkeitä keskustelunavauksia, joskaan en tiedä miten hyvällä sydämellä hän on liikkeellä.
Ilmoita asiaton viesti
Juha Sipilä on vaikuttanut ihan ärjen mieheltä, mutta se asia voi muuttua, kun media alkaa tonkimaan roskakoreja tai Sipilä päästää suustaan sammakoita. Silloin alkaa poliittinen ryvettyminen. Vrt. Matti Vanhanen.
Ilmoita asiaton viesti
Muutamissa pikkulehdissä ehätettiin jo riemastua Sipilän uskonarvoista, jotka pyrittiin esittämään kielteisessä valossa. Sanoisin, että verraten heikot eväät on siis roskakorien tonkimiseen kun näinkin epätoivoiseksi piti heittäytyä.
Mitä taas sammakoiden murjaisemiseen tulee, niin Sipilä ei oikein vaikuta karikatyyrihahmoksi taipuvalta henkilöltä. Mutta mistäpä sen tietää; jos jokin taho tässä maassa toimii irrationaalisesti ja tunnepohjalta, niin nimenomaan tiedotusvälineet politiikasta raportoidessaan.
Ilmoita asiaton viesti
Liberaaliin journalismiin kuuluu konservatiivisten arvojen dissaaminen. Suomessa on vaikea julistautua uskovaiseksi poliitikoksi, vaan asiaa täytyy kiertää uskonto on yksityisasia tyyppisllä kiertoilmaisuilla.
Yleensä uudella politiikolla on pieni kuherruskuukausi tai pari, ennen kuin alkaa paskan heitto. Tulee ihan Stubb mieleen, mitä ylistystä sen alku oli ulkoministerinä.
Huomasin juuri yhden pääkirjoitusanalyysin Sipilästä:
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/ke…
Ilmoita asiaton viesti
Mitäs muuten vanha päätoimittajakollega (etkös Sinäkin ole ollut Historian Lehden päätoimittajana?) sanoo Suomen mahdollisesta puolueettomuudesta?
Itävalta on perustuslakinsa mukaan puolueeton valtio, ja kuitenkin EU:n jäsen. Nyt sanotaan, erityisesti kokoomustlaisilta tahoilta, että Suomi ei voi olla, koska on EU:n jäsen.
Ilmoita asiaton viesti
Enhän minä ole koskaan ollut Historian Lehden päätoimittaja! En sentään.
Puolueettomuudesta ja turvallisuuspolitiikasta minun on pitänyt kirjoittaa jo pitkän aikaa, etenkin Islannin ilmatilaepisodin ja Makarov-tapauksen jälkeen. Sen lisäksi mielessä on ollut kommentoida sitä Kadettikunnan turvallisuuspoliittista seminaaria Tampereella, jossa Kimmo Sasi liputti kovasti Yhdysvaltain kanssa liittoutumisen puolesta turvallisuustakeena Suomelle. Tämä oli aika paradoksaalinen näkemys, koska samassa sessiossa eversti Visuri oli vastikään puhunut siitä, miten Yhdysvallat parhaillaan vetäytyy Euroopasta. Aikaisemminhan olen tästä kommenteissa puhunutkin, mutta pitäisi joskus kirjoittaa yksityiskohtaisempi bloggaus.
Meillähän puolueettomuutta ei oltu milloinkaan kirjoitettu perustuslakiin tai annettu sille kansainvälisiä takeita. Suomen puolueettomuuspolitiikka perustui aina ”aktiivisuuden” periaatteeseen, eli siihen että Suomi itse määrittelee sen sisällön ja säilyttää vapaat kädet. Tässä mielessä on tavallaan aika luontevaa, että EU-jäsenyyden myötä ”puolueettomuus” päätettiin Suomessa korvata ”liittoutumattomuudella”. Ehkäpä siinä otettiin samalla myös kantaa siihen, kuinka syvää yhteistyötä Suomi tuolloin Unionin kanssa halusi, oman historiansa valossa?
Keskustalla ikävä kyllä ei tällä hetkellä oikein omaa selkeää turvallisuuspoliittista näkemystä ole. Vaikka ei sen puoleen, eipä sitä taida oikein olla muillakaan puolueilla, poislukien Perussuomalaiset ja Kokoomus, sekä mahdollisesti Vasemmistoliitto.
Ilmoita asiaton viesti
Asiahan on aivan selvä. Itävalta rikkoo EU-jäsenyydellään omaa perustuslakiaan, jos puolueettomuus on siihen kirjoitettu!
Ilmoita asiaton viesti
Millaisena johtajana näet Sipilän ja miksei koko uuden johdon, eli onko luvassa voimakkaita linjanvetoja vain kasvoja johtoon ja vaalikamppailuihin?
Ilmoita asiaton viesti
Sipilähän on varsin tuntematon. Vasta nelisen kuukautta sitten puolueen jäsenkirjan hankkineena en minäkään hänestä sen enempää tiedä kuin mitä eduskuntapuheenvuorojen perusteella voi päätellä. Arvata jos pitäisi, olettaisin että hän varmaankin aloittaa johtajana joka on valmis kuuntelemaan. Puolue ei siis henkilöidy hänen persoonaansa vielä vähään aikaan — siis ei samalla tavalla kuin se on henkilöitynyt vaikkapa silloin kun Kiviniemestä rakennettiin imagotasolla auktoriteetillaan hallitsevaa asia-Maria.
Näin yksinkertaisesti ajatellen, tästä voinee olla kaksi seurausta. Ensimmäinen on se, että puoluejohdon kakkosportaan asema ja näkyvyys korostuvat julkisuudessa ja nousevat vielä entistäkin tasaveroisemmaksi puoluejohtajan rinnalle. Annika Saarikko, Riikka Manner ja Juha Rehula ovat kaikki hyviä valintoja toimimaan Sipilän rinnalla, joten sitä parempi.
Toinen tietysti on se, että Keskusta tulee olemaan oppositiopuolueena nyt vieläkin erilaisempi kuin Perussuomalaiset. Perussuomalaiset henkilöityvät julkisuudessa selkeästi Soiniin ja hänen sanomisiinsa. Hän on johtaja. Sen sijaan Keskustalla on paljon selkeämmin _johtoryhmä_, jossa Sipilä on tavallaan primus inter pares.
Tämä voi olla hyväkin asia. Mutta nämä ovat siis vain omia arvailujani!
Ilmoita asiaton viesti
Totta kai nykyisen varapuheenjohtajiston valitsi puoluekokoukseen kerääntynyt jäsenistö. Tämähän on muutenkin selvä asia.
Siitä olen samaa mieltä, että Kokoomuksella on maan puolueista tällä hetkellä ehdottomasti pätevin ja kyvykkäin puoluesihteeri. Taru Tujusta iskevämpää piilunkäyttäjää saa hakea, ja se on nähty kampanjasta toiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Onnea Keskustalle uusista raikkaista valinnoista. Sipilä vaikuttaa tolkun mieheltä ja varapuheenjohtajista etenkin Manner on lupaava valinta.
Mutta rohkeutta perään Keskustalta enemmän, ennenkuin sinne ääntäni annan.
Pitäisi uskaltaa vastustaa rohkeasti maamme voimavarojen ja rahan liiallista valumista etelään, Helsingin seudulle.
Ja ehdottoman tiukasti pitäisi vastustaa verovarojemme siirtämistä Etelä-Euroopan maille. Meillä Suomessa on pula kohtuuhintaisista asunnoista, ei, hemmetti vieköön, meidän nyt pidä alkaa maksaa espanjalaisten asuntoja. Espanjalaiset selviävät vaikka parakeissa, koska ilmasto on ihanteellinen. Suomessa pitää selvitä kovissa pakkasissa, lumen ja jään keskellä, maksaa maltaita lämmityksestä ja kaikesta infrarakentamisesta.
Ei Suomen pidä ottaa velkarahaa ja lähettää sitä Espanjaan, kun meillä on itselläkin polttavia ongelmia, mm vakava nuorten syrjäytymisriski. Ja verovaroja tarvittaisiin lisää myös vanhusten ja sairaiden hoitoon.
Ja ruuan tuottaminen ja hankinta on Suomen ilmastossa moninverroin kalliimpaa kuin Espanjassa.
Toivon todella, että Keskusta uskaltaa voimakkaasti puolustaa Suomen ja suomalaisten etuja
ps vielä lisään, että odotan Keskustan puolustavan suomen kielen asemaa ja vaativan pakkoruotsin muuttamista vapaaehtoiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä niin mutta keskusta pärjää paljon peremmin menemättä tuolle persu linjalle joka on hiipumassa pikkuhiljaa alaspäin-)
Ilmoita asiaton viesti
Sipilän kommentit tänään Suomen tuesta vain ainoastaan pienille €uromaille Keskustan linjana eivät kovasti vakuuttaneet!
Ilmoita asiaton viesti
Oikeustieteen professori Jyrki Virolainen on arvioinut tuoreeltaan Sipilän mahdollisuuksia Keskustan johtajana (linkki tässä). Kehotan lukijoita tutustumaan Virolaisen blogissaan esittämiin näkemyksiin.
Voin todeta olevani ainakin yhdestä asiasta Virolaisen kanssa samaa mieltä: viimevuotisen vaalitappion jälkeen olisi kenties ollut syytä pohdiskella myös puoluesihteerin vaihtamista. Sen lisäksi Paavo Väyryselle pitäisi kaiketikin keksiä Keskustassa jokin tehtävä, koska hän selvästikin on edelleen valmis antamaan puolueelle kaikkensa.
Ilmoita asiaton viesti
Keksiä Väyryselle jokin tehtävä?
Tarkoitatko – vaikka puoluetoimiston narikasta? Puolueen maskotiksi?
Muistuttamaan äänestäjille kuinka Keskustassa Paavoa arvostel.. arvostetaan.
(Kunhan nyt menee pitämään sen Vappupuheensa jonnekin muuanne.)
Sipilähän totesi jotenkin siihen suuntaan että Paavo olisi sopiva opettamaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa nuoremmilleen. Ei sanatarkka lainaus mutta ajatus sinne päin.
Hyvä. Vaan mitä Sipilä ei toivonut? Sitä että Paavo tulisi opettamaan sisäpolitiikkaa.
Siis maskotiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, ei Santeri Alkio 1921 oikein voinut ennustaa jo tapahtunutta. Ellei puhuta Jeesuksen tavoin ”toisesta tulemisesta”. Sähköautoja oli saatavilla 1900-luvun alussa ja odotukset olivat suuria.
”In 1911, the New York Times stated that the electric car has long been recognized as ”ideal” because it was cleaner, quieter and much more economical than gasoline-powered cars.”
1910-luvulla sähköautoja myytiin tuhansia kappaleita vuodessa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Detroit_Electric
Seuraavalla vuosikymmenellä sähköauto alkoi hävitä pelin.
”Before the 1920s, electric automobiles were competing with petroleum-fueled cars for urban use of a quality service car.”
Sähköauton historiaa 1830-1930: http://inventors.about.com/od/estartinventions/a/H…
Lainaukset: http://en.wikipedia.org/wiki/Electric_car#History
Häkäpönttö-autoilija tietää varmaan hieman tavallista enemmän autoilun historiasta.
Ilmoita asiaton viesti
Katsos, katsos. Niinpä tosiaan.
Ilmoita asiaton viesti